torstai 15. huhtikuuta 2021

Kiteen valtuustosalin eteisestä puuttuu peili.

 

Kiteellä kipuillaan

Olen asunut yli puolet elinajastani Tohmajärvellä. Mitä sitä kehumaan tai moittimaan. Ääntä ja mielipiteitäni olen pitänyt esillä monella tapaa. Olen vastustanut keksittyä Keski-Karjala nimikettä. Turhaan. Jotta Keski-Karjalalle saataisiin painoarvoa kirjoitin neljän kunnan yhteen liittämistä. Ei kannatusta. Esitin, että Pohjois-Karjalaan ei tarvita kuin kaksi kuntaa. Keräsin nimilistan kuntalaisilta mielipidekyselyn saamiseksi, kumpi on heidän mielestään mieluisampi yhteistyön suunta; Joensuu vai Kitee. Sehän sai happaman vastaan oton Tohmajärven kunnanjohtajalta kepulaisilta valtuutetuilta. Kaikki esitykseni perustuivat näkemykseeni ja kokemukseeni pienen kunnan ja sen hallinnon kykenemättömyydestä hoitaa tehokkaasti, taloudellisesti ja demokraattista päätöksentekoa loukkaamatta kuntalaisten asioita.

Edelleen Keski-Karjala kipuilee olemassa olostaan Kiteen johdatuksessa. Pitäisi olla iso, mutta rahkeet puuttuvat. Yhteiskunta ympärillä on muuttunut, mutta sitä ainakaan kiteeläiset päättäjät eivät näytä huomanneet. Eletään vanhassa habituksessa. Jossa kateus ei voi sanoa olevan vähäinen vaikute. Asia kuin asia näytetään vietävän henkilötasolle. Olipa kyse kannustavasta tai vastustavasta mielipiteestä. Ei hyvältä näytä. Muutosta tarvitaan.

Esimerkiksi sopii entisen kaupunginjohtaja Eeva Liisa Auvisen ura tehtävässään. Hänet valittiin äänin 30-3 kaupunginjohtajaksi. Vaalissa oli yksi tyhjä ja yksi hylätty ääni. Hänen työnsä kaupunginjohtajana arvonimiasiassa arvioitiin valtuustossa kehnoksi äänin 20-14 yksi tyhjä. En puutu Auvisen työhön kaupunginjohtajana, mutta menettelyyn johon kaupunginvaltuusto ajautui oli masentava näky valtuutettujen tavasta ja kyvystä hoitaa tätäkään asiaa kunnialliseen päätökseen.  Hyvät tavat ja kokousmenettelyt olivat koetuksella, kun valtuuston puheenjohtaja Sinikka Musikka otti itselleen ensimmäisen puheenvuoron moittiakseen kaupunginjohtajan ansioita ja esittäessään hallituksen esitykselle vastaesityksenä hylätä arvonimiesitys. Kyseenalaista menettelyä valtuuston puheenjohtajalta, kun tietää hänellä olevan (kaksi ääntä?)ratkaisuvalta jos äänestys menee tasan ja hän äänestäisi viimeisenä. Pohjakosketuksen arvonimiesitykseen antoi Jarkko Lampinen, jonka mielestä jo epäily riittää perusteeksi vastustaa arvonimen puoltamista Auviselle. Veikko Ihanus ilmoitti puheenvuorossaan: "Hävettää olla valtuutettu". Pyysikö hän anteeksi Auviselta, valtuutetuilta vai äänestäjiltä, ei selvinnyt. En epäile eikö Ihanuksen anteeksipyyntö ollut vilpitön juuri valtuuston kokouksessa esitettynä.

Valtuutettuna tai puheenjohtajana jokainen esiintyy omilla avuillaan. Vallan näiden tehtävien hoitoon antavat äänestäjät. Tehtävien hoidosta vastuu jää luottamuksen saaneille. Aina kyvyt ja tehtävien hoito eivät tapaa toisiaan. Näin näyttää käyneen nyt Kiteen kaupunginvaltuuston kokouksessa. Tapahtuma ei ole yksittäistapaus Kiteellä eikä varmasti muissakaan Suomen kunnissa ja kaupungeissa. Sanottakoon sitä vaikka demokratian heikkoudeksi. Siksi juuri näin kuntavaalien alla on äänestäjien tarkkailtava luottamushenkilöiden toimintaa tehtäviensä hoidossa. Kiteelläkin.

Vaaleissa monet ehdokkaat menevät piiloon puolueiden taakse. Kuntavaaleissa kysymys on enemmän henkilövaalista. Puolueiden vaalikarjaksi ei pidä alistua. Pitää muistaa, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten.

1 kommentti:

Esa Savinainen kirjoitti...

Olipa ikävää katsella Kiteen valtuuston striimattua kokousta. Arvonimiasian käsittely epäonnistui täysin. Keskustapuoluekin jakoi äänensä.