Viikko Pohjois-Karjalaan kirjoitettu

 

 

Määrä ei takaa laatua

Poliittisilla puolueilla näyttää olevan meneillään kilpailu kuntavaaliehdokkaista. Uskotaan, että ehdokasmäärät kumuloituvat suoraan puolueen menestykseen. Niin saattaa ollakin, mutta siihen miten hyvin kunnan asioita valituiksi tulleet luottamushenkilöt hoitavat, suoraa yhteyttä ei näytä olevan. Mielipiteeni perustuu samaan Matti Tohkosen kirjoituksessaan esiin tuomaan perusteluun vänrikki Stoolin sanontaan: "jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."  Tohkonen toi esiin vähän julkisuudessa ehdokkaita valittaessa esillä olleen "oman reviirin varjelun". Mieleen tulee erään tohmajärveläisen luottamushenkilön sanonta kun esitti itseään tehtävään: "Kun itseäin parempoo ei oo, niin esitän itseäin tehtävään."

Jokaisessa penaalissa näyttää hyvältä, jossa siinä on paljon kyniä. Totuus on vain niin, ettei kaikki kynät ole yhtä teräviä. Tylsällä kynällä on vaikea kirjoittaa ja jostain kynästä puuttuu kärki. Tällaisissa tapauksissa jäävät tehtävät teräville kynille. Sellaisissakin tapauksissa, joista tylsäkynä on toista mieltä tai jopa vastustaisikin sitä. Uskaltaisiko sanoa ehdokkaiden monilukuisuutta jopa uhkaksi demokratialle?  Yhdenkin terävän kynän äänillä voi valituksi tulla nippu tylsiä kyniä.

Edellä olevista syistä on ehdokasasetteluun kiinnitettävä erikoista huomiota. Ehdokkaita etsimään on valittava puolueeseen sitoutunut elämää myös puolueen ulkopuolella nähnyt ja yleisesti arvostusta nauttiva henkilö. Innostunein ja puoluefanaatikko on tehtävään harvoin sopivin henkilö. Hän saattaa jo ilmitulollaan pelästyttää mahdollista uutta ehdokasta. Parhaat uudet ehdokkaat kun tulevat yleensä puolueen sisäpiirin ulkopuolelta. Innokas  puolueaktivisti ryhtyessään esittelemään asiaansa innostuu kehumaan puoluettaan ja jo siinä vaiheessa pelästyttää ihmistä, joka ei ole perillä poliittisten puolueiden tavoista ja rutiineista. Huonoin lähestymistapa on heti alkuun tarjota mahdolliselle ehdokkaalle puolueen jäsenkirjaa. Tähän liitän sanonnan: "jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."

Paras tapa lähestyä uutta ehdokasta, on sama joka pätee kaikkinaisiin uusiin tapaamisiin. Ihminen on yleensä itsestään kiinnostunut. Siksi hänestä on hyvä löytää niitä hyviä ominaisuuksia, jotka voi esitellä hyviksi myös yhteisten asioiden hoidossa. Oma kehu haisee ja pahimmalle juuri tapauksissa, joista kuuntelijalla ei ole varmaa ennakko tietoa. Puolueagitaattoria ei pidä lähettää etsimään uusia ehdokkaita  puolueen ulkopuolelta.

Hoskosesta, turpeesta ja susista en kirjoita. Kaikki edellä luetellut näyttävät itse pitävän ääntä itsestään. Ohittaen jopa soten ja koronan. Vaalien siirrosta näytetään pidettävän ääntä sieltä, josta luulisi sitä vähimmin tulevan. Vaalien järjestelystä vastaavat virkahenkilöt voihkivat työtaakkaansa, jonka korona heille aiheuttaa. Kun pitäisi järjestää vaalit myös riskiryhmille, jotka ovat edelleen äänestyshaluisia mutta vajavaisia kyvyiltään.  Voi herran duudelis teitä raskautettuja. Vaalien siirto nykytilanteessa on yhtä turha kuin jokavuotinen kellon siirtely.

Jos ei opeteta ei osata

 

Mallioppiminen käyttöön

Olen kapaloissa oppinut itkulla saamaan tissiä ja hymyllä kiikutusta. Alakoulussa opin sanomaan kiitos ja hyvää päivää. Yläkoulussa opin mikä on oikein ja mikä väärin ja sen mitä niistä seuraa. Oppikoulussa opin, ettei minusta herraksi ole. Teknillisessä opin miten sauna tulee lämmittää eikä sukkapuikolla saa kokeilla onko virtaa töpselissä. Isä ja äiti opettivat, ettei saa varastaa eikä valehdella ja kotiin olen aina tervetullut. Elämältä opin tekemään työtä haalareissa että kravatti kaulassa. Olen riskiryhmäläiseksi asti elänyt mallioppimisen kautta. Luulen vankikohtaloista kokemuspohjalta tietäväni enemmän kuin niistä huolissaan olevat asiantuntijat.

Suomessa tehtiin viime vuonna 91 henkirikosta. Moniin niistä syyllistyvät alaikäiset. Väkivalta on yleistä nuorten keskuudessa. Koulu kiusaaminen näyttää jäävän pysyväksi ja lastensuojelu on puutteellista. Eriarvoistuminen yhteiskunnassa lisääntyy ja ongelmat näyttävät suuntautuvan huono-osaisiin, mutta häiriökäyttäytymistä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista.

Kaikki vastuulliset tahot tunnistavat ongelmat. Ammattiauttajia ilmaantuu tuiki tiheään ja heidän ratkaisumallejaan. Vaaditaan rangaistusten koventamista, lisää poliiseja ja "pehmopuolelta" ymmärtämistä ja paijausta ongelmien ratkaisuiksi. Pyritään lisäämään yhteistyötä viranomaisten kesken. Myös ministeritasolla on ongelmat huomattu. Tulos näyttää; paljon porua, vähän villoja.

Pieni lapsi oppii kaiken mallioppimisen kautta pitkälti kouluvuosiin. Jopa nuoruusvuosiin. Opitaan mikä on sallittua, mikä kiellettyä ja mitä niistä on seurauksia. Vastuu mallioppimisesta on vanhemmilla ja opettajilla. Ei "ammattiosaajilla", jotka tekevät malliratkaisujaan kirjoituspöydän ääressä kaukana lapsesta ja elämän todellisuudesta. "Ammattiosaajatkin" tietävät ja tunnustavat mallioppimisen. He pitävät sitä hitaana oppimismuotona nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Sitä se voi ollakin, mutta mallioppimisen tehoa he eivät voi kiistää ihmisen kasvuun vaikuttavana tehokeinona. Yritys ja erehdys sekä suunnan muuttaminen on inhimillistä. Olisiko nyt sen aika?

Muutokseen tarvitaan kaikki. Isä ja äiti, mummit ja ukit. Lastentarhat ja koulut ja opettajat. Seurataan lapsen kehitystä vauvasta aikuisikään. Ohjataan oikeaan silloin kun on tarvetta. Kiitetään kun on kiitoksen aika. Annetaan lapselle aikaa. Tämä voi olla askel vanhaan suuntaan, mutta se askel on oikeaan. Ihmisen pitää lapsesta asti oppia mikä on sallittua ja mikä kiellettyä ja mitä niistä seuraa. Ei osteta lapselta aikaa itselle, ostamalla hänelle ensimmäisenä leluna kännykkä tai läppäri. Sieltä lapsi näkee elämän mallin. Iskuja, tappelua, ampumista, kuolemaa ja sotaa. Kaikki pelit nykyään jo perustuvat näihin asioihin. Kehenkään ei koske lyötäessä eikä kuolema ketään sureta. Voittaja saa palkinnon lyönneistään ja tappamisesta.

Itse en ole ollut mallikelpoinen kasvattaja. Kaukana siitä. Miksi sitten intoilen? Ehkä siksi, kun huomasin lelukopan mitä siellä oli. Aseita ja mielikuvitus hirviöitäpä hyvinkin. Kumpaisiakaan ei elämässä tarvita. Miksi niitä myydään ja ostetaan? Nämä ovat mallioppimista pahimmasta päästä. Onneksi vielä on aikaa korjata suunta. Ja onhan Suomen nuoret pääosaltaan lainkuuliaisia ja kunnon nuoria. Tätäkään ei ole syytä unohtaa.

Karjalaisen mielipidepalstalla tänään

 

Oppia on otettavissa

Vallanvaihto Yhdysvalloissa synnyttää monenlaisia ajatuksia. Miten muutokset vaikuttavat Suomen poliittiseen kenttään? Maassamme on havaittu Trump:in politiikan kannattajia. Suoraa tukeaan trumppilaisuudelle he eivät ole esittäneet juurikaan julkisuudessa kuin siinä määrin mitä populismin on katsottu tarvitsevan. Muutamaa ylilyöntiä lukuun ottamatta, jotka ovat tulleet liikkeen johtaja tasolta Trumpia puolustaessa.

Nyt kun kaikkien tiedossa ovat Amerikan tapahtumat ja Trumpin vaikutus niihin, pitäisi Suomessa huomata, etteivät samat virheet toistu täällä. Jos populismilla ei ole sisältöä muuhun kuin vallan tavoitteluun, niin  kuka tällaista vaaleissa tukee.

Ihmisten pitää pohtia onko lupaus mahdottomasta vale vai osoittaako se lupaajan tyhmyyttä vai kuulijan aliarvostamista. Sivistys on ihmisten itselleen hyväksymä käyttäytymisjärjestelmä. Siihen ei kuulu katteettomat lupaukset ja vielä vähemmän valehtelu. Yhdysvalloissa saimme nähdä; jos ihminen ei omaa sivistystä, edes presidentin virka ei sitä hänelle tuo.

Demokratia on toimiessaan hallintojärjestelmä, että se itse korjaa virheensä. Niin tapahtui nyt Amerikassakin. Vaalien alla tulee äänestäjien pohtia, onko meillä varaa kulkea yhdysvaltalaisten populististen virheitten kautta. Pitää muistaa, että suurimmat lupaukset ovat yleensä mahdottomia toteuttaa ja pohjimmiltaan siis valetta.

Veijo Tuunanen.

Rumppia ikävöidään Suomessakin?

 

Demokratia koetuksella

Moni sanoo, eläessäni olen nähnyt jo kaiken. Sanonta kuvaa tyhmyyttä. Minä en ole nähnyt vielä sutta. Jälkiä ja jätöksiä kylläkin. Amerikan tapahtumat ja Trump näyttivät, ettei demokratiakaan suojaa yhteiskuntaa kaaokselta ja johtajaa tyhmyydeltä. Nyt jää seurattavaksi mitä jätöksiksi siitä jää. Ja jääkö niistä mitään opiksi Suomeen.

Yhdysvalloissa puolet kansasta näyttää uskoneen vaaleja vilpillisiksi. Mitään totuuspohjaa ei ollut väittämälle. Hävinneen presidentin tuki ja jatkuva media rummutus vilpistä sai ihmiset uskomukseen sellaisesta, joista heillä ei ollut tietopohjaa. Ihmeellisintä oli, että vilppiin uskoivat fasistit, raharikkaat, osa lukeneistoa ja lukutaidottomat sekä köyhät. Mellakkapaikalla ei Trumppia ja kiihotuksen johtajia näkynyt. Kuhnurit ja höynäytetyt saivat tehdä likaisen työn.

Mitä Amerikan tapahtumista opimme? Jatkuva väittämä asiasta kuin asiasta saadaan markkinoitua kansalaisille todeksi kun sitä riittävästi toistetaan. Suomessa olen havainnut perussuomalaisten johtajien  puheillaan pitäneet Trump:in toimintaa ihailtavana. Jussi Halla-aho näki Trump:sta parasta mitä länsimaiselle demokratialle on tapahtunut ja Laura Huhtasaari ehti ehdottamaan Trump:ille jo Rauhanpalkintoa. Teuvo Hakkarainen ei ole vielä ilmaissut kantaansa. Yhtäläisyyttä amerikkalaisessa ja suomalaisessa populismissa on yhden asian hokema. Amerikassa republikaanit hokivat vaalivilppiä ja suomessa persut hokevat maahanmuuttajista ratkaisua kaikkeen. Saa nähdä miten pitkälle yhden asian hokema Suomessa kantaa.

Olen vuosien varrella esitellyt mielipiteitäni milloin mistäkin. Se on pakinoitsijan tapa. Totuuksiksi tai edes vaihtoehdoiksi niitä en sanoisi. Ovatpa vain ajatuksen virtaa. Niin kuin sekin kun näin hyväksi kaksipuoluejärjestelmän. Englannin ja Amerikan tapahtumat ovat herättäneet kysymään, onko monipuoluejärjestelmä tähän päivään sopivin puoluejärjestelmä? Ihmisten tarpeet ja toiveet jakautuvat niin laajalle, ettei niitä enää voi jakaa vain kahteen ryhmään. Samaan pussauskoppiin sopii huonosti duunari ja raharikas. Syntyy tilanteita, joissa kärsivät molemmat tai joutuvat tukemaan tahtomattaan toisen tavoitteita. Kaksipuoluejärjestelmä synnyttää blokkiajattelua, joka ylittää kannattajansa tarpeet tai jättää ne huomioimatta.

Suomessakin mitataan ahkerasti puolueiden kannatusta. Todellinen kannatus mitataan vaaleissa, mutta on syytä tarkastella vaalien välissäkin mitä kansalaiset ajattelevat poliittisista puolueista. Kun en usko maahanmuuttajien ratkaisevan Suomen ongelmia, niin jään ihmettelemään millä lihaksilla persut keikkuvat galluppien kärjessä? Vaikka kannattajia olisi vaaleissa vain joka viides vastaajista, puoluejärjestelmästä johtuen se voi antaa mahdollisuuden johtaa ja päättää asioista ohi näiden muitten viiden tarpeitten. Monipuoluejärjestelmä voi sen toki tarvittaessa estää keskeisillä sopimuksillaan. Kaksipuoluejärjestelmässä tätä mahdollisuutta ei ole.

Antaa amerikkalaisten pestä oma pyykkinsä. Ketkä ovat syyllisiä ja ketkä eivät. Onko presidentti Trump ollut sairas, kyvytön vai hallanhaluinen patologinen valehtelija viran hoidossaan? Meidän tehtävämme on huolehtia, ettei vastaavaa Suomessa pääse tapahtumaan.

Sinä päätät kenet valitaan

 

Mieti ketä äänestät kuntavaaleissa

Valtaosa ministereistä on ehdolla kuntavaaleissa kertoo STT:n tekemä kysely. Siinä selvisi, että ministereistä ainakin 14 ja kansanedustajista yli puolet olevan lähdössä ehdokkaiksi kuntavaaleihin. Mistä kertoo tämä into astua poliittisessa hierarkiassa alaspäin?

Näyttää selvältä, että kysymyksessä on puolueen etu ja sitä kautta mahdollisuus kahmia valtaa puolueelle. Kunnassa hoidetaan ja päätetään kuntalaisen lähipalveluista. Se tapahtuu parhaiten paikalla asuvien ja asioita tuntevan valtuutettujen kautta. Ministerit ja kansanedustajat saattavat kerätä ääniä, mutta runsaat työtehtävät ja aikataulujen järjestelyt tekevät keskittymisen kunta-asioihin lähes mahdottomaksi. Varahenkilön käyttö vielä vie työmotiivin varahenkilöltäkin.

Ministereiden ja kansanedustajien pyrkiminen kunnallisiin luottamustehtäviin vie poliittista moraalia alaspäin. Valtakunnan tasolla toimivilla henkilöillä on työtä ja tehtävää siinä määrin, ettei alemman tason tehtäviin heillä ole aikaa ja mahdollisuutta. Lisätehtävien haaliminen vie uskottavuutta politiikalta. Sehän mahdollistaa sellaisenkin henkilön nousemisen valtuutetuksi, jota äänestäjä ei missään tapauksessa äänestäisi.

Arvioivatko poliittiset puolueet väärin tavallisen kansalaisen kykyä valita paras vaihtoehto luottamushenkilökseen paikalla olevista ja tehtäviin kykenevistä ehdokkaista. Valtakunnan politiikassa sen ylimmillä portailla olevat asettuessaan ehdokkaiksi kuntavaaleihin synnyttävät negatiivisen urakehityksen. Se puolestaan tukkii mahdollisuuden monelta kuntapoliitikolta nousta askelta ylemmäksi kohti valtakunnantason tehtäviä.

Omalta osaltani ratkaisen asian niin, etten kuntavaaleissa äänestä nykyistä kansanedustajaa tai ministeriä. Puoluetta en tarvitse vaihtaa. En hanki ratsuhevosta kun tarvitsen työhevosen.

 Veijo Tuunanen. Aktiiviäänestäjä. Kemiönsaari.