Määrä ei takaa laatua
Poliittisilla puolueilla näyttää olevan meneillään kilpailu kuntavaaliehdokkaista. Uskotaan, että ehdokasmäärät kumuloituvat suoraan puolueen menestykseen. Niin saattaa ollakin, mutta siihen miten hyvin kunnan asioita valituiksi tulleet luottamushenkilöt hoitavat, suoraa yhteyttä ei näytä olevan. Mielipiteeni perustuu samaan Matti Tohkosen kirjoituksessaan esiin tuomaan perusteluun vänrikki Stoolin sanontaan: "jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin." Tohkonen toi esiin vähän julkisuudessa ehdokkaita valittaessa esillä olleen "oman reviirin varjelun". Mieleen tulee erään tohmajärveläisen luottamushenkilön sanonta kun esitti itseään tehtävään: "Kun itseäin parempoo ei oo, niin esitän itseäin tehtävään."
Jokaisessa penaalissa näyttää hyvältä, jossa siinä on paljon kyniä. Totuus on vain niin, ettei kaikki kynät ole yhtä teräviä. Tylsällä kynällä on vaikea kirjoittaa ja jostain kynästä puuttuu kärki. Tällaisissa tapauksissa jäävät tehtävät teräville kynille. Sellaisissakin tapauksissa, joista tylsäkynä on toista mieltä tai jopa vastustaisikin sitä. Uskaltaisiko sanoa ehdokkaiden monilukuisuutta jopa uhkaksi demokratialle? Yhdenkin terävän kynän äänillä voi valituksi tulla nippu tylsiä kyniä.
Edellä olevista syistä on ehdokasasetteluun kiinnitettävä erikoista huomiota. Ehdokkaita etsimään on valittava puolueeseen sitoutunut elämää myös puolueen ulkopuolella nähnyt ja yleisesti arvostusta nauttiva henkilö. Innostunein ja puoluefanaatikko on tehtävään harvoin sopivin henkilö. Hän saattaa jo ilmitulollaan pelästyttää mahdollista uutta ehdokasta. Parhaat uudet ehdokkaat kun tulevat yleensä puolueen sisäpiirin ulkopuolelta. Innokas puolueaktivisti ryhtyessään esittelemään asiaansa innostuu kehumaan puoluettaan ja jo siinä vaiheessa pelästyttää ihmistä, joka ei ole perillä poliittisten puolueiden tavoista ja rutiineista. Huonoin lähestymistapa on heti alkuun tarjota mahdolliselle ehdokkaalle puolueen jäsenkirjaa. Tähän liitän sanonnan: "jotain ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin."
Paras tapa lähestyä uutta ehdokasta, on sama joka pätee kaikkinaisiin uusiin tapaamisiin. Ihminen on yleensä itsestään kiinnostunut. Siksi hänestä on hyvä löytää niitä hyviä ominaisuuksia, jotka voi esitellä hyviksi myös yhteisten asioiden hoidossa. Oma kehu haisee ja pahimmalle juuri tapauksissa, joista kuuntelijalla ei ole varmaa ennakko tietoa. Puolueagitaattoria ei pidä lähettää etsimään uusia ehdokkaita puolueen ulkopuolelta.
Hoskosesta, turpeesta ja susista en kirjoita. Kaikki edellä luetellut näyttävät itse pitävän ääntä itsestään. Ohittaen jopa soten ja koronan. Vaalien siirrosta näytetään pidettävän ääntä sieltä, josta luulisi sitä vähimmin tulevan. Vaalien järjestelystä vastaavat virkahenkilöt voihkivat työtaakkaansa, jonka korona heille aiheuttaa. Kun pitäisi järjestää vaalit myös riskiryhmille, jotka ovat edelleen äänestyshaluisia mutta vajavaisia kyvyiltään. Voi herran duudelis teitä raskautettuja. Vaalien siirto nykytilanteessa on yhtä turha kuin jokavuotinen kellon siirtely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti