Vanha saa mennä ja uusi tilalle

Niin siinä vuoden vaihtumisessa käy. Jotkut muistelevat menneitä. Toiset aprikoivat tulevaa. Paljon kummastakaan ei jää käteen.
Olen kirjoitellut kotipalstalle enimmäkseen kunnallisia tapahtumia. Tärkeimmäksi syyksi siihen olen katsonut luottamusmies asemani. Minulla on käsitys, että henkilöiden, jotka minut ovat asettaneet edustamaan itseään, on oikeus myös tietää mitä minä tässä tehtävässä touhuan.
Tulevan vuoden alusta vapaudun Keski-Karjalan Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenyydestä. Se olikin oikeastaan ainut luottamustehtävä, jonka johdosta pidin tärkeänä kirjoittaa esim. tähän blogiin.
Enää tätä velvoitetta ei minulla ole. Jutut siltä osin vähenevät. Mikä tiedoksi heille, jotka koko glogin ajan ovat kirjoituksiani väheksyneet ja pitäneet niitä vahingollisina kuntalaisille.
Kirjoituskapasiteettia siis vapautuu. Johonkin se pitää purkaa. Tuskin kuitenkaan ryhdyn WC:n seiniä tuhrimaan.
*******
Tapana on vuoden lopussa kiittää kanssaihmisiä menneestä ja toivottaa hyvää tulevaisuudelle.
Niinpä minäkin kiitän lukijoitani niin tässä kuin paperilehtienkin puolelta mielenkiinnosta kirjoituksiani kohtaan. Heitä on ollut riittävästi kannustukseksi kirjoittamiselle.
Toivon tulevan vuoden jatkuvan jossain mitoissa entiseen tahtiin. Palaute tähän asti enteilee sitä. Jotkut tahtoisivat, että kotipalstalla syntyisi keskustelua palautteiden pohjalta. Toistaiseksi en ole siihen ryhtynyt, vaikka se elävöittäisi palstaa.
Jokaisen palautteen olen lukenut ja se tietenkin vaikuttaa tavalla tai toisella myös minun mielipiteisiin.
Keskustelua olen käynyt pääasiassa Karjalaisen nettimielipidesivulla. Mielestäni se saavuttaa laajemman lukijakunnan kuin minun vaatimaton blogini.
Jotkut haikailevat aikoja, jolloin kirjoitin enemmän paikallisiin lehtiin. Kieltämättä sitä kautta olisi laajemmat yhteydet vanhempaan väestöön.
Paikallislehdet ovat kuitenkin sidoksissa omiin taustoihinsa, ja sitä kautta valitsevat ketkä heidän lehtiin kirjoittavat ja mitä.
Näillä mennään. Kiitän lukijoitani menneestä vuodesta. Erikoisesti kiitän henkilökohtaisita yhteyden otoista niin toreilla kuin turuilla ja puhelimitse.
Toivotaan tulevalta vuodelta enemmän tolkkua. Vaikkapa kunnalliseen elämään. Demokratia ei ole vallan käyttöä enemmistön puolesta. Se on vallankäyttöä myös vähemmistön puolesta niin, että heidän tarpeensa tulisi myös huomioiduksi.
HYVÄSTI VUOSI 2011! TERVETULOA VUOSI 2012!

Tämä jäi pois edellisestä jutusta

Kerron seuraavassa erään valituksen kulkua Keski-Karjalan diabetesyhdistys ry:n ja Itä-Suomen aluehallintoviraston kesken. Väliin mahtuu Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunnan selvityksiä ja lisäselvityksiä.

Prosessi on kestänyt rapiat kolme vuotta. Kerron tarinan kronologisessa järjestyksessä pelkistäen sen päivämääriin.

Keski-Karjalan diabetesyhdistys ry valitti 18.5.2009 Itä-Suomen lääninhallitukselle huonoista tai olemattomista palveluista.

Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunta antoi asiasta selvityksen 25.6.2009, jonka laati tilaajajohtaja Päivi Hakulinen.

Edellä olevaan antoi vastineen Keski-Karjalan diabetesyhdistys 17.6.2010.

Nyt Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunta antoi lisäselvityksen 18.10.2010. Tämän laativat tilaajajohtaja Päivi Hakulinen ja terveyssuunnittelija Pirjo Rinne.

Vielä tarvittiin Keski-Karjalan diabetesyhdistyksen vastine 1.12.2010.

Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksensä 22.12.2011. Pituudeltaan päätös on 13 liuskaa, josta päätöksen perusteluja on 6 liuskaa.

Päätös on palvelujen tuottajille niin Sosiaali- ja terveyslautakunnalle, mutta myös Helli-liikelaitokselle langettava.

Valituksen alaiset palvelut on pantava kuntoon 15.2.2012 mennessä. Ja niistä on tiedotettava Aluehallintovirastolle viimeistään 29.2.2012.

Tämmöistä palveluja on Keski-Karjalassa tarjottu diabetikoille. Säästöjä olisi luullut syntyvän kun palveluja ei ole ollut käytettävinä.

Valituksiin on vastannut ja selityksiä antanut näköjään myös Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunta. Käytäntö lautakunnassa oli vaan sellainen, ettei lautakunnan jäsenille edes pyydettäessä annettu mahdollisuutta esittää omaa mielipidettään. Siitä huolehtivat virkahenkilöt ja puheenjohtaja. Tai jos väkisin sai jotain sanottua, sille ei annettu mitään merkitystä.

Edellä olevan kirjoitan entisenä lautakunnan jäsenenä.

Tämäkin valitus liittyy niiden kahden langettavan valituksen joukkoon, jotka taannoin tulivat Hellin toimista Eduskunnan oikeusasiamieheltä. Ja korutonta oli kertomaa myös Tampereen yliopiston tekemä tutkimus Hellin toimista.

Kun tämmöinen on jälki kohta loppuvasta vanhasta Hellistä, niin paljon pitää Humalajoessa vettä virrata, jos uusi Helli saadaan toimimaan paremmin kuin entinen.

Jos jotkut luulevat asioiden paranevan, niin en kuulu heidän joukkoonsa. Olen iloinen päästessäni seuraamaan tapahtumia lautakunnan ulkopuolelta. En saanut mitään aikaan lautakunnan jäsenenä. Se painoi ja rasitti. Jo se, että jaksoi lukea esityslistat läpi tietäen, ettei virkamiesten päätösehdotuksille voinut esittää vastaesitystä. Jos sellaisen johonkin väliin sai, muutti kohta esittelijä omaa päätösehdotustaan.

Tämmöinen tapaus tällä kertaa. Onnittelut Keski-Karjalan diabetesyhdistykselle ja sen puuhaihmisille. Olette saaneet enemmän aikaan kuin mitä Sosiaali- ja terveyslautakunta, jolle palvelujen tuottamisesta vastuu kuuluisi.

Hävettää lautakunnan, mutta eniten omasta puolestani saamattomuutta.

Mutta vuosi kohta vaihtuu. Hyvät loput ja uuden alut!

Lunta Hellin tupaan

Vielä tarvittiin Keski-Karjalan diabetesyhdistyksen vastine 1.12.2010.

Itä-Suomen aluehallintovirasto antoi asiasta päätöksensä 22.12.2011. Pituudeltaan päätös on 13 liuskaa, josta päätöksen perusteluja on 6 liuskaa.

Päätös on palvelujen tuottajille niin Sosiaali- ja terveyslautakunnalle, mutta myös Helli-liikelaitokselle langettava.

Valituksen alaiset palvelut on pantava kuntoon 15.2.2012 mennessä. Ja niistä on tiedotettava Aluehallintovirastolle viimeistään 29.2.2012.

Tämmöistä palveluja on Keski-Karjalassa tarjottu diabetikoille. Säästöjä olisi luullut syntyvän kun palveluja ei ole ollut käytettävinä.

Valituksiin on vastannut ja selityksiä antanut näköjään myös Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunta. Käytäntö lautakunnassa oli vaan sellainen, ettei lautakunnan jäsenille edes pyydettäessä annettu mahdollisuutta esittää omaa mielipidettään. Siitä huolehtivat virkahenkilöt ja puheenjohtaja. Tai jos väkisin sai jotain sanottua, sille ei annettu mitään merkitystä.

Edellä olevan kirjoitan entisenä lautakunnan jäsenenä.

Tämäkin valitus liittyy niiden kahden langettavan valituksen joukkoon, jotka taannoin tulivat Hellin toimista Eduskunnan oikeusasiamieheltä. Ja korutonta oli kertomaa myös Tampereen yliopiston tekemä tutkimus Hellin toimista.

Kun tämmöinen on jälki kohta loppuvasta vanhasta Hellistä, niin paljon pitää Humalajoessa vettä virrata, jos uusi Helli saadaan toimimaan paremmin kuin entinen.

Jos jotkut luulevat asioiden paranevan, niin en kuulu heidän joukkoonsa. Olen iloinen päästessäni seuraamaan tapahtumia lautakunnan ulkopuolelta. En saanut mitään aikaan lautakunnan jäsenenä. Se painoi ja rasitti. Jo se, että jaksoi lukea esityslistat läpi tietäen, ettei virkamiesten päätösehdotuksille voinut esittää vastaesitystä. Jos sellaisen johonkin väliin sai, muutti kohta esittelijä omaa päätösehdotustaan.

Tämmöinen tapaus tällä kertaa. Onnittelut Keski-Karjalan diabetesyhdistykselle ja sen puuhaihmisille. Olette saaneet enemmän aikaan kuin mitä Sosiaali- ja terveyslautakunta, jolle palvelujen tuottamisesta vastuu kuuluisi.

Hävettää lautakunnan, mutta eniten omasta puolestani saamattomuutta.

Mutta vuosi kohta vaihtuu. Hyvät loput ja uuden alut!

Hyvää joulun jälkeistä aikaa

Pyhät meni pitelemättä. Ei tullut mitään tehdyksi. Se on paljon tekevältä mieheltä. Söin, haisin, nukuin ja sitten taas söin. Pekka Puska ei tullut uniin.
Laskin äsken tulleet postikortit. Niitä oli 26 kpl. Se on paljon kun katsoo sukuun ja tuttava piiriin. On paljon enemmän homeloita kuin mitä me.
Paketteja tuli kuudelta eri lähettäjältä. Kiitoksia vaan korteista ja paketeista.
Muistan joulut Helsingin ajalta. Oltiin talonmiehiä. Asukkaat taisivat tykätä meistä. Siitä päätellen mitä kukkapuskia toivat jouluna. Kymmeniä hyasinttejä. Vai mitä ne olivat. Haisivat mahottomasti ja aiheuttivat päänsärkyä.
Ei niitä voinut suoraan viedä roskikseen. Asukkaat olisivat pahoittaneet mielensä. Pidettiin kukkia piilossa. Ensin komerossa ja sitten kun sinne ei enää sopinut vietiin haisevat pannuhuoneeseen.
Näin jälkikäteen olen tuuminut, että olivatko asukkaat hyasintit ostaneet vartavasten meille. Vai käyttivätkö talonmiestä hyväkseen päästäkseen kiusallisesta kukan hajusta. Olipa niin tai näin. Jotkut toivat joululahjaksi sellaistakin, jota sai siihen aikaan vaan erikoiskaupasta. Pullottain.
Tätä viime mainittua kutsuin naapuri talkkarin jouluaamuna lumitöiden jälkeen maistamaan. Lisukkeeksi juotiin päälle kaljakori. Hyvin viihtyi naapuri.
Emäntänsä tuli hakemaan. Kun sai osailtua ukkonsa ulos, tuli takaisin ja sanoi: " Älkää tälle meidän ukolle viinaa tarjotko. Se on semmoinen, että sille tarttuu putki päälle. Nyt se on ollut kolme vuotta kuivilla. Edellinen putki kesti 11 vuotta. Oli sen ajan tiellä tiettymissä. Ehdin sillä aikaa lapset kasvattaa yksin."
En tarjonnut naapuritalkkarille sen jälkeen kertaakaan. Vaikka työnnettiin lumia kahden puolen katua vielä kymmenkunta vuotta.
Se oli semmoinen tapaus se.

Hyvää joulua

Tänään on talvipäivänseisaus. Tuskin se paljoakaan merkitsee tämän päivän meneville ihmisille. Eipä paljon minullekaan. Jos rehellisiä ollaan. Ja mehän ollaan.

Heti kun totesin tuon, aloin kelata asiaa. Mitä muuta kuin sen ajallisen merkityksen, joka talvipäivänseisaukseen kuuluu, voisi siihen liittää?

Olisiko se pysähtyminen. Pitkän syksyn puurtaminen on saanut loppupisteensä. Se tietää hetkeksi pysähtymistä. Pian alkaa kiriminen kohti kevättä. Ensin on vietettävä Joulu.

Joulun viettotapa muuttuu vuosien myötä. Se seuraa perhetapahtumia. Keskeistä muutoksiin ovat lapset. Ensin omat, sitten lapsenlapset ja lopulta lapsenlapsenlapset.

Myös oman lapsuuteni joulumuistot tulevat mieleen. Vertailen niitä tämän päivän joulujen viettoon.

Muistan kun mummini pesi tukkani joulusaunassa. Kova maatiaissaiput kolahti ensin päähäni ja kohta oli saippuaa silmissä. Mummi imaisi saippuan silmistä. En tykännyt siitäkään.

Muistan ensimmäiset joululahjani. Punasinisen värikynän ja liian suuret nilkkasukat. Kumpaisetkaan eivät alkuaan olleet minulle tarkoitetut. Olen kirjoittanut tästä joskus joulupakinassani.

Muistan myös runsas lahjaisia jouluja. Miten joulupäivänä suksimäessä kehuttiin kilpaa lahjoistamme. Ylpeiltiin kuka oli saanut eniten lahjoja. En yleensä tässä kisassa hävinnyt kaauppiaitenkaan lapsille, vaikka sepän poika olinkin.

Kymmeniin jouluihin jokaiseen liittyy omat muistonsa. Ne ovat tärkeitä, mutta jotenkin haluaa muistaa vain ensimmäiset ja nyt tämän joulun.

Tänä jouluna tuli vähemmän joulukortteja kuin viime jouluna. Ja sitä edellisenä jouluna. Mutta varmasti enemmän kuin ensi jouluna. Kuolema on kulkenut tuttavapiirissä. Ja vääjäämättä se osuu joskus omalle kohdalle. Silloin joku jää ilman meidän lähettämää korttia. Elämä on.

Tämän joulun vietämme poiketen entisistä jouluista kahdestaan vaimon kanssa, jota joskus olen kutsunut myös pysyväksi ihmissuhteeksi. Ja sitä hän on enemmän kuin tämän päivän vaimot, joiden sitoutuminen puolisoonsa voi lopahtaa ensimmäiseen pieneen riidan poikaseen.

Lapsia ja sukua riittäisi joulun viettoon, vaikka sadalle. Kortit, paketit ja jolutervehdykset on hoidettu aikanaan. Nyt koetetaan mitä joulu on kahdestaan. Jaa, onhan se kissa. Pyryksi kutsuttu.

Kissat ovat kuuluneet perheeseemme kymmeniä vuosia. Miksikö? Siksi, että on yksi joka saa pitää mielipiteensä loppuun saakka. Meillä on vieraita varten seinätaulu, jossa lukee: ”Jos tahdot saada talon parhaan paikan, siirrä kissaa.” Kissa nimittäin nukkuu aina parhaalla paikalla.

Jouluumme kuuluu käydä viemässä kynttilät edesmenneille hautausmaalle. Ei pakosta tai tavasta, vaan kiitollisuudella heidän työtään kohtaan, joka on monella tavalla vaikuttanut positiivisesti meudän tämän päivän joulunviettoon.

Kiitokset lukijoilleni menneestä vuodesta. Ensi vuonna taas tavataan.

Hyvää Joulua ja onnekasta Uutta vuotta!

Kuka pärjää vaalikeskusteluissa....

Jätetään paikalliset asiat hetkeksi ja katsotaan miten ehdokkaat ovat menestyneet pressan vaalikeskusteluissa.
Ensiksi on sanottava, että valittiinpa kuka hyvänsä pressaksi, ei ole syytä pelätä, etteikö hän hommaansa hoitaisi. Toinen ehkä toista paremmin, mutta hoitaisi kuitenkin. Vanha sanonta; jos herra antaa viran antaa hän kyvytkin viran hoitoon.
Paavotkin pärjäisivät. Lipponen ei ehkä ehtisi joka tuttuun sanoa sanottavaansa, mutta myöhemminkin juttuun ehtisi palata. Ehtiväthän hämäläisetkin jatkosotaan.
Väyrys-Paavo on omimmillaan vaalien alla. Jos oma ääni kestää, niin ääniä saattaa tulla vaaleissa yllättävän paljonkin. Jos tulee riittävästi on se häpeäksi keskustapuolueen johdolle. Ja siitähän Väyrys-Paavo ei pahoita mieltään.
Arhinmäen Paavosta en voi sanoa muuta, että hän on joutunut kilpailemaan väärässä sarjassa. Kevyen sarjan mies otellessaan raskaassa sarjassa synnyttää vain säälin tunnetta.
Timo Soinin kohtalo on mielenkiintoinen. Riittääkö ravimiesten tuki tasoituslähtöön. Pelkään alkulaukkaa. Säästävätkö äänestäjät Soinin tärkeäämpään vaaliin. Nehän ovat kunnallisvaalit, jotka tarvitsevat veturia enemmän kuin Suomi presitenttiä.
Sauli Niinistön otsarypyt ovat syventyneet sitä mukaa kuin vaalit lähestyvät. Puheetkaan eivät ole enää niin selkeitä kuin muutama vuosi sitten. Kestääkö Sauli rullaluistimilla vaaleihin asti?
Eipä olisi uskonut, että perheongelmat yltävät vaalitaistoihin asti. Vihreiden Haavisto vihreys on poskilta muuttunut punaksi. Puolison ratista käryäminen on häpeäksi kenelle hyvänsä. Oma tai läheisen käryäminen eritoten. Vaikutus vaaleihin ja valittavaan presitentiin tällä ei ole vaikutusta.
Sitten kaksi pahnan pohjimmaista. Ovat naisia, joiden kummankaan nimeä en osaa kirjoittaa. Heille kummallekin onneksi vaaleissa he saavat äänestysnumerot. Jos nimi pitäisi vaalilippuun kirjoittaa oikein, jäisi molempien äänisaalis kovin pieneksi.
Eeva Piudehee oli kovin tarkka nimensä ääntämisessä eräässä vaalikekustelussa. Pyydän osaamattomuuttani tässäkin anteeksi. Hän ei itse ymmärtänyt pyytää muilta anteeksi kuin puhui toisten päälle ja kikatti. Mille, se ei minulle selvennyt.
Lopuksi Sari Essauhue. Vaalikeskustelussa hän oli mielestäni porukan viksuin ja eniten toisia kuunteleva ja asiassa pysyvä henkilö. Mihin hän otti kantaa, niin eipä nämä muut "leipä papit" pystyneet Sarin puheita muuksi muuttamaan, joka oli yleistä muiden tentattavien kesken.
Annan ääneni vaalikeskusteluista yli voimaiselle Sari Eestaualle. Vaaleissa onkin sitten jo kokonaan eri juttu.
Nyt lähden opiskelemaan ehdokkaiden nimiä.
Hyvää Joulun odotusta.

Kuka riiteli, kuka sopi???

Kunnanjohtajien oma-aloitteisesti aloittama valitus Kuopion Hallinto-oikeuteen on nyt vedetty pois käsittelystä. Oma-aloitteellinen siksi, että valituspaperit ehdittiin lähettää Hallinto-oikeuteen, ennen kuin ne hyväksyttiin esim. Tohmajärven kunnanhallituksessa.
Turhasta työstä tuli turhia kuluja. Kymmeniä ellei satoja tuhansia. Kuluja ei ole vielä "jyvitetty" veronmaksajille. Palaan kuluihin tuonnenpana.
Hallinto-oikeus sekoilu on pientä mitä Helli-liikelaitoksesta on veronmaksajille aiheutunut.
Muistelen silloin tällöin vanhoja asioita. Aikoinaan Yhteistoimintasopimuksen Keski-Karjalan kuntien kesken Tohmajärven kunnan osalta allekirjoittivat kunnanjohtaja Olli Riikonen ja hallituksen silloinen puheenjohtaja Tuomo Eronen.
Allekirjoittajista tehtiin kantelu oikeusasiamiehelle, joka antoi siitä "langettavan tuomion".
Koti-Karjalassa olleesta jutusta luin, että Hallinto-oikeusjutun poisvetämissopimuksen on Tohmajärven kunnan puolesta allekirjoittanut kunnanjohtaja Olli Riikonen ja valtuuston puheenjohtaja Matti Majoinen.
Tohmajärven kunnan hallintosäännössä sen 20§ sanotaan, että Tohmajärven kunnan puolesta sopimukset ja vastaavat allekirjoittaa kunnanjohtaja ja varmentaa hallinto-johtaja. Ei siis koskaan luottamushenkilöasemassa oleva. Ei ainakaan minun mielestäni, kun en semmoista mahdollisuutta löydä voimassa olevasta hallintosäännöstä.
Toisekseen sopimusta ei ole edes käsitelty hallituksessa. On vain neuvottelijat valittu.
Toivottavasti tällaisilta kunnanjohtajien turhautumisilta tulevaisuudessa vältytään.
Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita. Tämän saisivat kunnanjohtajat lopulta oppia.