Älä ole höynäytettävissä

 

Vain teot ovat todellisuutta

"Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää", opetti jo kansakoulussa opettaja Ilmi Öesch. Toinen opettajani jo ennen koulua oli ukkini, jonka mukana sain olla hänen askareissaan. Hän "narrasi". Opetti sillä leikin kautta lapsen erottamaan tosisiat mahdottomasta. Halusi varmistaa, etten olisi kovan maailman höynäytettävissä. Olisiko tuolta ajalta perua, että tunnen myötähäpeää kun seuraan eduskunnan kyselytunteja ja persujen paperista luettuja puheenvuoroja. Niissähän keskitytään haukkumaan pääministeriä ja hallitusta, jotka eivät tee mitään, mutta samassa puheenvuorossa moittivat, että tekevätkin väärin. Varsinainen kysymys usein unohtuu. Kaikkeen pahaan persut näkevät syyksi maahanmuuton. TV:ssä pyörii ohjelma Luokan edessä. Siinä lapset kyselevät puolueiden puheenjohtajilta "kiusallisia" asioita. Riikka Purraltakin kysyivät ovatko persut fasisteja ja vastustavatko maahan muuttoa. Nyt en tuntenut myötähäpeää kun Purra yritti selittää mustaa valkeaksi. Lapsille on vaikea valehdella. Purran selitys, etteivät persut maahanmuuttajia vastusta, vaan järjestelmää ja he tykkäävät jopa tulijoista, ei näyttänyt uskottavalta lapsista. Aikuisiin perujen kannattajiin, se näyttää menevät kuin kuuma veitsi voihin. Öesch:n ja ukin opetus persuilta näyttää puuttuvan.

Viimeisimmät Gallupit näyttävät kolmen puolueen kannatuksen olevan virhemarginaalin sisällä. Hyvä, että mukana on yksi hallituspuolue. Arvioitavina ovat teot ja vastassa lupaukset. Luulisi äänestäjien olevan helppo valita ketä äänestää. Teoistaan vastaavia vai tuulen huutelijoita. Viime mainittujahan oppositiossa olevat tahtovat olla. Äänestäjien pitää muistaa, että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee pääministeri. Hänen kyvyistään riippuu paljon miten Suomi pärjää seuraavat neljä vuotta ja miten maamme näkyy maailmalla. Tähän asiaan on demareilla näyttöä erityisesti Sanna Marinin ansiosta. Hän on vaikeissa asioissa johtanut hallitusta läpi koronan, Ukrainan sodassa ja kohti Natoa. Velkaakin siihen on tarvittu, mutta se on ymmärrettävää. Hyvinvointi yhteiskunta on pysynyt pystyssä. Sanna Marinin asioiden hallinta, selväsanaisuus ja edustava esiintyminen on huomattu maailmalla. On vaikea ajatella kuka nykyisten puolueiden johtajista olisi selvinnyt tai tulevaisuudessa selviäisi paremmin näissä tehtävissä. Vastuu, jatkaako Sanna Marin pääministerinä, on tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjien vallassa.

SavoKarjalassa ei Marinia voi äänestää, vaikka äänestäjiin hänellä kautta Suomen on vaikutusta. Siksi paikallisilla ehdokkailla ja heidän tukijoukoillaan on merkitystä vaalimenestykseen. On oltava esillä. Puhuttava paikallisista asioista ja niiden hoitotarpeesta. Soppatykit, kahvi ja makkara purevat, mutta muistakin keinoja tarvitaan esillä oloon. Sopivia paikkoja voisi olla erilaiset harrastuspiirit ja vanhusten hoitolaitokset. Sopiva ohjelma niihin luulisi olevan mahdollista ja toivottavaakin. "Tuputusta" ja itsekehua sinne ei tarvita. Henkilökohtainen kontakti äänestäjään on parasta asioiden hoitoa. Suusta suuhun hyvä asia kuuluu kauas niin kuin se pahan kellokin. Henkilökohtainen kirje äänestäjälle on jo lähes varma ääni vaaleissa. Vaalikyyti tuplaa sen. Ehdokkaat älkää unohtako omaa Viikko Pohjois-Karjalaa. Kirjoittakaa lehteen.

Velasta ja sen tarpeesta

 

Tiedustelu ei vastaa vaalia.

"Velka on veli otettaessa, veljen poika maksettaessa". Tämä tiedetään. Mutta tietävätkö Petteri Orpo ja Riikka Purra miksi velkaa otetaan? Kokoomuksessa velkaa otetaan jos se avaa tietä rikastumiseen. Persuille velalla pelottelu sopii populismiin. Kepussa ei näytetä tiedettävän mihin porukkaan kuuluisi vaikka hallituksessa istuvatkin. Vaaliteemaksi hallituksen velan otto näyttää sopivan. Opposition mielestä velka sopii möröksi ja hallituksen mielestä velka pelastaa pahimman yli.

Elämäni tärkeimmän ostoksen tein velaksi Helsingissä Hämeenkylän K-kaupasta 1962. Olimme tulleet Helsinkiin ja olin juuri saanut työpaikan, mutta en vielä ensimmäistä palkkaanikaan. Kysyin kauppiaalta voisinko ostaa vastakirjalla. Se sopi hänelle kun sanoin, että minulla on työpaikka. Vuokramökissä odotti ostoksia vaimo ja kaksi alle kouluikäistä lasta. Ilman tuota velkaa olisi elämämme muotoutunut toiseksi. Uskon huonommaksi. Velka auttoi alkuun ja selvisimme myös velan maksuista kauppiaalle. Tiedoksi oppositiolle. Velkaa otetaan tarpeeseen, ei kiristetä elämää siksi, että pankkikirjassa  näyttäisi säästöt suurilta.

Joku tiedustelu kertoi, että nuorisosta merkittävä osa kannattaa persuja. Soppii tuota eppäillä. Nuoretko kannattavat eroa EU:sta ja näkisivät Suomen maana, johon ulkomaailta ei saisi tulla? Nousisiko Suomen talous kukoistukseen jos maahanmuutto ja kehitysapu lopetetaan? Edellä mainittu tiedustelun tulos voi perustua tietämättömyyteen asioiden hoidosta tai yleisestä protestista kaikkea vanhaa vastaan. Myös omia vanhempia ja heidän mielipiteitä vastaan. Vaalit vasta näyttävät nuorten vastuun asioiden hoidosta. Olisivatko nuoret nostamassa rangaistusasteikkoa katuväkivalta hysterialla, jota persut ajavat kuin käärmettä pulloon. Jos rangaistuksia halutaan kiristää, niin se käy nykyisenkin lain mukaan. Suomessa käytetään lain määräämän rangaistusasteikon alapäätä. Vastapainoksi löytyy toinenkin tiedustelu. Siinä reilusti yli puolet suomalaisista puolueestaan riippumatta kertovat tyytyväisyytensä nykyhallitukseen ja sen toimintaan.

Jos ollaan huolissaan nuorisosta niin rinnalle on noussut koulutus ja varhaiskasvatus. Kun parempaa tietoa ei ole kuin omani, niin kerronpa mitä ohjetta ja opetusta minulle aikoinaan annettiin. Kätkytikäisenä minua ei rangaistu. Varhaiskasvatus iässä rangaistusasteikko oli; tukkapölly, luunappi, nurkassa seisonta ja kerran vitsalla kintuille. Kiroilusta tiedän naapurin Anteron suun pestyn saippualla. Kouluaikaan harrastettiin vähän kiusaamista, kun kellään ei ollut mitään kiusattavaa. Muistan vain yhden, jolla oli silmälasit. Koulua ei juolahtanut räjäyttää. Sota-aikaan olisi ollut tarvikkeita siihenkin, mutta meille riitti viholliset vihattavaksi. Nuorisorikollisia meistä ei tullut näillä vajavaisilla rangaistuksillakaan. Tupakkaa opittiin polttamaan ja lopettamaan aikanaan. Kiljua koetettiin tehdä, mutta ei sillä päätä saanut sekaisin. Vatsan kyllä. Opittiin kimppapullon hankinta, mutta ei enää sitä miten se jaetaan kaikille tasan. Toiset kun kesti paremmin kuin toiset. Nyt yhteiskuntaa vaaditaan hoitamaan kaikki. Tupakanpolttoraja 20 vuotta?

Mutta on meillä hyvä hallitus ja tyylikkäät ministerit. Ei tarvitse kärsiä myötä häpeää kun esiintyvät Euroopassa ja yleensä maailmalla. Presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Sanna Marin ja muut ministerit kuin oppositiokin ovat kiitoksen ansainneet Nato asian hoidosta.

Onko julkuista ja persuista poliittisiksi päättäjiksi?

 

Äänestäminen on yhteisvastuuta

Valta Suomessa on äänestäjien käsissä. Kaikkialla ei niin ole. Valta voi keskittyä pienelle ryhmälle, sotilaille tai yhdelle ihmiselle. Vaaleissa jaetaan valtaa. Siksi jokaisen, jolla äänestämiseen on oikeus, pitää sitä tietoisesti ja vastuullisesti käyttää. Sanotaan sitä demokratiaksi tai vastuulliseksi vallanjaoksi, on saman tekevää.

Poliittiseen valtaan pyritään eduskuntavaaleissa. Ehdokkaaksi pyritään, pyydetään tai tullaan poliittisen toiminnan kautta. Iltapäivälehdestä luin, että puolueet ovat ottaneet, pyytäneet tai haalineet ehdokkaikseen 32 julkkua. (Julkista henkilöä) Eniten näitä, 11 kpl, on kokoomuksen listalla. Armeijassa oppinsa saaneita aina kenraaliksi saakka löytyy listalta. On koripallossa kouluttautuneita kuin potkupallossa ansioituneita. Muiden puolueiden listoilta löytyy painonnostajia, pituushyppääjiä, luistelijoita, näyttelijöitä ja entisiä AY-pomoja sekä Jere Karalahti. Äänestäjien päätettäväksi jää miten käskyvaltaan koulutetut sotajohtajat soveltavat tietojaan demokraattiseen päätäntäjärjestelmään. Palloilijat tarvitsevat paitsiosta päätettäessä videokameraa, panonnostajat tukeutuvat puntariin, lopuille urheilijoille tarvitaan metrimittaa ja sekuntikelloa päätöksiä tehtäessä. On äänestäjien vastuulla, ketkä edellä mainituista asioistamme päättävät. Toki ongelmia on poliittisilla portaillakin nousseilla eduskuntaehdokkailla. Sieltäkin saattaa päästä ehdokkaiksi monilla ansioilla. On "kiipeilijää, nössöä, kykenevää ja takarivin taavia." Vastuun valinnoista puolueet ovat siirtäneet äänestäjille. Kuka väittää, ettei äänestämisellä ole merkitystä?

Tavalliselle äänestäjälle voi olla vaikeaa arvioida miten yhden kansanedustajan eduskuntaryhmässä toteutuu demokratia. Sukupuolinen tasa-arvo ainakaan. Ano Turtiainen ja Hjallis Harkimo voisivat vastata. Minä en kuitenkaan kysy. Otinpa vain esille lukijan pohdittavaksi. Äänestäjät voisivat miettiä persujen puolue- ja vaaliohjelmia. Miten maahanmuuttajat ovat kaiken pahan alku ja juuri? Tulosyystään riippumatta. Vain kehitysapu näyttää olevan yhtä paha. Eurosta ja EU:sta pitäisi päästä pois. Tuulivoimaloiden pyörivät lavat häiritsevät äänellään ja varjoillaan ihmisiä samalla kun räjäyttelevät lepakoita. Kun näitä tavoitteita vertaa muiden puolueiden samoihin asioihin, jotka ovat juuri päinvastaisia, pitäisi kovimmankin populistin herätä ajattelemaan ennen äänestystään onko tämmöisessä mitään järkeä. Purra ja Halla-aho siirtävät vastuun tavoitteistaan äänestäjille. On huomioitava, että ääni ei ole protesti vaan vastuu asioiden järkevästä hoidosta.

Mennyt eduskuntakausi on ollut tapahtumiltaan moninainen. Tapahtumia on riittänyt maailmalla kuin kotimaassakin. Päällimmäisinä pandemia  ja Ukrainan sota. Oma juttunsa vielä on Nato ja siihen liittyminen. On vaikea kuvitella millä poliittisella kokoonpanolla hallitus menneestä vaalikaudesta olisi selvinnyt paremmin. Viiden hallituspuolueen puheenjohtajat ovat kaikki hoitaneet hallituksessa tehtävänsä kiitettävästi. Kirsikkana tietenkin pääministeri Sanna Marin. Parhaana todistuksena tästä ovat ne henkilöön kohdistuneet asiattomat hyökkäykset, joita media ja iltapäivälehdet erikoisesti ovat Marinia kohtaan suunnanneet. Vaaleissa äänestäjät päättävät jatkuuko asiallinen asioiden hoito vai hypätäänkö tuntemattomaan.

Tieto pohjautuu aina elettyyn elämään

 

Voi äänestää omantunnon tai oman tunnon mukaan

Kuten lukija lienee huomannut, kaikki mitä kirjoitan perustuu siihen mitä olen kuullut tai nähnyt. Siihen samaan millä valtaosa ihmisistä päätöksensä tekevät. Päättäjät ja johtajat varovat kertomasta asioista, joista olisi heille tai edustamalle yhteisölle epäedulta tai haittaa. Näin menetellään myös politiikassa.

Gallupit näyttävät mitä näyttävät. Vasta vaaleissa "veri" punnitaan. Kantaako kokoomuksen ja Orpon hokema velkaantumisesta ja verojen alentamisesta vaaliteemaksi? Ihmiset yleisesti tietävät, etteivät rikkaat velkaannu, mutta köyhät tarvitsevat joskus velkaa selviytyäkseen joka  päiväisistä kuluistaan. Vastuullinen valtio ottaa velkaa, tasatakseen eroa köyhien ja rikkaiden välillä.

 Miten pitkälle populismillä pääsevät persut? Mikään ei ole hyvin Suomessa. Sitä luetaan paperista eduskunnassa. Syyksi riittää maahanmuutto, hallitus tai pääministeri Sanna Marin. Jos persut eivät jotain voi mustaksi valkeasta väittää, on "hyvä" tapahtunut liian aikaisin tai myöhään. Jos suomalaiset nostavat persut hallitukseen, on mielenkiintoista ketkä persuista ministeriautoihin istuvat. Tämän hetken pintapersuja ovat Marinin paikalle Riikka Purra, puolustusministeriksi kranaatteja allekirjoitellut Jussi Halla-aho. Muista ministerin paikoista kilpailevat EU:ssa korkoa kasvaneet Hondurasin asiantuntija Teuvo Hakkarainen ja Laura Huhtasaari. Kysymyksen alle jää onko oikeudessa saatu rangaistus este oikeusministerin pallille? Heitäkin löytyy persujen eduskuntaryhmästä. Oma ongelmansa persuille ovat maahanmuuton vaikeuttamiseksi eduskunnassakin puheissa vilahdelleet muutostarpeet. Muutokset vaatisivat Suomen Perustuslain 6§ Yhdenvertauus muutosta. Jo pykälän ensimmäinen lause kirjoitetaan sanatarkasti: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Laki koskee ihmisiä, ei yksin suomalaisia. Persujen hokema kantasuomalaisista ja vain heidän "eduistaan" huolehtiminen  jää perustuslaissa tukea vaille. Äänestäjät vaaleissa päättävät mitä äänellään tukevat. Demokratia on semmoista.

Olisiko huono vertaus jos sanon, että kepu on sekaisin kuin seinäkello. Lappi sotkee näkymillään turistin pään ja uudella mahdollisella lainsäädännöllään kepulaiset. Äänestetään puolesta ja vastaan. Vai oliko päinvastoin? Hallituksen luvalla kuitenkin. Sitten tuli translaki. Valiokunnassa puheenjohtaja Lohen johdolla äänestettiin hallituksen esitystä vastaan. Oman tunnon mukaan. Uskonnollisen näkemyksen pohjalta todennäköisesti. Translain kannajat äänestivät ilmeisesti omantunnon mukaan. Tähän kun lisää alenevat Gallupit, Paavo Väyrysen, kiukuttelut ja sekoilu eduskuntaryhmässä ja puheenjohtaja Annika Saarikon kyvyt johtaa sekoilevaa ryhmäänsä, on vaikeaa löytää kannatusta vaaleissa.

Demareiden pullat näyttävät olevan hyvin uunissa. Vielä niin, etteivät pala jos ei paistukaan. Sanna  Marinin suora puhe persuille ja kokoomukselle on huomioitu laajasti. Kokoomus on vuorineuvosten puolella ja persut puhuvat rasistisesti  eduskunnassa. Tämä tiedetään yleisestikin. Sen voi sanoa puoluejohtaja Sanna Marinkin. Pääministerinä Sanna Marinin puheet Euroopassa ja Yhdysvalloissa Euroopan ja Ukrainan tilanteesta on huomioitu raikkaina ja selvinä.

Joulujuhlista jaloin, muista miten milloinkin

 

Juhla, uskonto, puolue ja filosofia

Edellisen ja tämän pakinan väliin sattui juhlaruuhka. Joulu, uusi vuosi, synttärit ja nimipäivä. Ennen se tiesi vieraita. Nyt mentiin vähemmällä. Joulukortteja tuli 10 ja lähtenyt ei yhtäkään. Ikätoverit ovat kuolleet tai muuten tietämättömissä. Nuoremmat eivät ole antaneet osoitteitaan. Pelaavat keskenään Facebookissa. Sinne minäkin uuden vuoden toivotukseni laitoin. Kun en halunnut hukuttaa ketään onnitteluihin, niin ilmoitin, etten kenellekään ole toivonut ennenkään pahaa. Nimipäiviä en ole koskaan juhlinut. Se on tekojuhla. Synttäreitä on aina jollain tavoin tuttavien ja sukulaisten kanssa juhlittu. Tosin nekin juhlat ovat saaneet uutta sisältöä. Ja vähemmän huomiota. Yhdellä kakulla meni kaikki juhlat.

Juhlien sisältö ja merkitys on karannut käsistä. Joulu on kirkon käsissä ja muut juhlat enemmän tai vähemmän kaupan ohjauksessa. Juhlaperinne on kuitenkin monelle edelleen niin tärkeä, että siitä poikkeaminen aiheuttaa surua, katkeraa mieltä ja jopa välirikkoja. Juopa näyttää suurimmalta nuoren ja vanhan väestön välillä. Kumpaakaan ei voi toisen käskyllä mieleisekseen muuttaa. Ongelmaa pitää lähestyä filosofian keinoin. Siinä tutkitaan tietämisen, todellisuuden ja toiminnan alkuperää. Ikäpolvien erot näkyvät toistensa kartteluna ja puhumattomuutena. Tämä näkyy nuorilla ja vanha väki kokee sen hylkäämisenä ja unohduksena. Kysymyksessä kuitenkin yleensä on toiminnan luonnollinen erilaisuus. Nuori tähyää tulevaisuuteen vanhuksen mielestä joskus turhuuteenkin. Vanhuksen elämän kokemus ja mielipiteet eivät kiinnosta nuoria. Ellei näitä eroavuuksia huomaa, syntyy ensin puhumattomuus joka on välttelyn pahin muoto. Ja kaikki tästä kärsivät turhaan. Filosofi etsii mikä on hyvässä huonoa ja huonossa hyvää.

Tuli mainittua alkuun kirkko. Olen seurakunnan jäsen. Jopa toiminut muutaman valtuustokauden seurakunnan luottamustehtävissä. En tiedä mitä "uskovaiset" ajattelevat filosofiasta. Ristiriitaa saattaa syntyä elämän todellisuuden ja ristinuskon välillä. Omalla kohdallani koetan elää kymmentä käskyä noudattaen, mutta ilman pappien selitystä "mitä se on". Näin menetellen uskon toteuttavani henkistä minuuttani. Kirkolle ja papeille jätän selitettäväksi hengellisen puolen.

"Anna kaikkien kukkien kukkia", sanotaan. Siitäkö johtunee, etten ole jäsenyydessä kirjallisesti muihin kuin valtioon, kuntaan ja seurakuntaan. Viimeksi mainittuunkin vain siitä syystä, että säilytän sananvaltani seurakunnan asioihin. En tiedä onko ketään erotettu seurakunnan jäsenyydestä mielipiteidensä johdosta. Pelkään erottamista yhteisön jäsenyydestä yhtä paljon kuin ennen vanhaan lopputiliä. Tämä pätee myös suhteessani poliittisiin puolueisiin nähden. Potkujen pelko kahlitsee ajattelua ja sen ilmaisua. Onko ratkaisuni oikea, kun kuulun kirkkoon pitääkseni oikeuden moittia sitä ja olla ilman jäsenkirjaa politiikassa, kirjoittaa siitä minkä itse on parhaimmaksi katsonut? Sopii tuota miettiä.

Jätetään tämä "Leelian lepotuoli" ja palataan ensi kerran tavallisiin asioihin. Yhteiskunnallisiin asioihin, joita politiikassa käsitellään. Kysymällä onko politiikka rikki, kun puolueet saavat mielipidekannatusta lupauksilla, joita on mahdotonta toteuttaa. Vallan ja vastuun välimatka suurenee.

Hyvää vuoden jatkoa!    Veijo Tuunanen