Vain teot ovat todellisuutta
"Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää", opetti jo kansakoulussa opettaja Ilmi Öesch. Toinen opettajani jo ennen koulua oli ukkini, jonka mukana sain olla hänen askareissaan. Hän "narrasi". Opetti sillä leikin kautta lapsen erottamaan tosisiat mahdottomasta. Halusi varmistaa, etten olisi kovan maailman höynäytettävissä. Olisiko tuolta ajalta perua, että tunnen myötähäpeää kun seuraan eduskunnan kyselytunteja ja persujen paperista luettuja puheenvuoroja. Niissähän keskitytään haukkumaan pääministeriä ja hallitusta, jotka eivät tee mitään, mutta samassa puheenvuorossa moittivat, että tekevätkin väärin. Varsinainen kysymys usein unohtuu. Kaikkeen pahaan persut näkevät syyksi maahanmuuton. TV:ssä pyörii ohjelma Luokan edessä. Siinä lapset kyselevät puolueiden puheenjohtajilta "kiusallisia" asioita. Riikka Purraltakin kysyivät ovatko persut fasisteja ja vastustavatko maahan muuttoa. Nyt en tuntenut myötähäpeää kun Purra yritti selittää mustaa valkeaksi. Lapsille on vaikea valehdella. Purran selitys, etteivät persut maahanmuuttajia vastusta, vaan järjestelmää ja he tykkäävät jopa tulijoista, ei näyttänyt uskottavalta lapsista. Aikuisiin perujen kannattajiin, se näyttää menevät kuin kuuma veitsi voihin. Öesch:n ja ukin opetus persuilta näyttää puuttuvan.
Viimeisimmät Gallupit näyttävät kolmen puolueen kannatuksen olevan virhemarginaalin sisällä. Hyvä, että mukana on yksi hallituspuolue. Arvioitavina ovat teot ja vastassa lupaukset. Luulisi äänestäjien olevan helppo valita ketä äänestää. Teoistaan vastaavia vai tuulen huutelijoita. Viime mainittujahan oppositiossa olevat tahtovat olla. Äänestäjien pitää muistaa, että suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee pääministeri. Hänen kyvyistään riippuu paljon miten Suomi pärjää seuraavat neljä vuotta ja miten maamme näkyy maailmalla. Tähän asiaan on demareilla näyttöä erityisesti Sanna Marinin ansiosta. Hän on vaikeissa asioissa johtanut hallitusta läpi koronan, Ukrainan sodassa ja kohti Natoa. Velkaakin siihen on tarvittu, mutta se on ymmärrettävää. Hyvinvointi yhteiskunta on pysynyt pystyssä. Sanna Marinin asioiden hallinta, selväsanaisuus ja edustava esiintyminen on huomattu maailmalla. On vaikea ajatella kuka nykyisten puolueiden johtajista olisi selvinnyt tai tulevaisuudessa selviäisi paremmin näissä tehtävissä. Vastuu, jatkaako Sanna Marin pääministerinä, on tulevissa eduskuntavaaleissa äänestäjien vallassa.
SavoKarjalassa ei Marinia voi äänestää, vaikka äänestäjiin hänellä kautta Suomen on vaikutusta. Siksi paikallisilla ehdokkailla ja heidän tukijoukoillaan on merkitystä vaalimenestykseen. On oltava esillä. Puhuttava paikallisista asioista ja niiden hoitotarpeesta. Soppatykit, kahvi ja makkara purevat, mutta muistakin keinoja tarvitaan esillä oloon. Sopivia paikkoja voisi olla erilaiset harrastuspiirit ja vanhusten hoitolaitokset. Sopiva ohjelma niihin luulisi olevan mahdollista ja toivottavaakin. "Tuputusta" ja itsekehua sinne ei tarvita. Henkilökohtainen kontakti äänestäjään on parasta asioiden hoitoa. Suusta suuhun hyvä asia kuuluu kauas niin kuin se pahan kellokin. Henkilökohtainen kirje äänestäjälle on jo lähes varma ääni vaaleissa. Vaalikyyti tuplaa sen. Ehdokkaat älkää unohtako omaa Viikko Pohjois-Karjalaa. Kirjoittakaa lehteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti