Muistelulla ei edetä

 

Selittelyä kerrakseen

Sote-vaalit ovat tällä kertaa ohi. Vaikuttavatko ne ja millä tavalla elämän menoon, jää nähtäväksi. "Pekuloijija" riittää ilman minuakin. Katsotaan eteenpäin miten uudet hyvinvointivaltuutetut alkavat toimia. Toivoisi heidän katsovan myös taaksepäin, etteivät tekisi samaa, joka on jo todettu  huonoksi.

Tärkeintä olisi huomata elämän menossa tapahtuneet muutokset asumisessa ja ihmisten tarpeissa. Tarpeiden tyydyttämisessä pitäisi jo nyt viimeistään huomata, että vanha kuntajako on auttamattoman sopimaton tähän päivään. Se on rakennettu kärry- ja polkupyöräkauteen sopivaksi. Demokratiaa voidaan toteuttaa muutenkin kuin pienessä kunnassa kyläpoliitikkojen voimalla. Ihmiset muuttaessaan taajamiin ovat olleet edellä kävijöitä  palvelujen lähtemiseen kyliltä. Päättäjiltä ja poliitikoilta tämä on jäänyt huomaamatta. Tyhmin päätös tältä sektorilta mitä tiedän, oli Tohmajärven kunnanvaltuuston päätös 15 vuoden takaa, että muutoksessa tärkeintä on, että kunta pysyy itsenäisenä. Tuollainen ajattelu on este yhteistyölle naapureiden kanssa, eikä takuu kunnan itsenäisyydelle. Kunta on muutakin kuin byrokraattinen organisaatio muutamalle virkahenkilölle ja kyläpoliitikolle.

Jos hyvinvointialuevaalit olivat pelastusrengas yhdelle poliittiselle puolueelle ja toiselle lopun enne, on sote-palveluille nyt mahdollisuus järjestää asiat nykyaikaan sopiviksi. Se ei ole terveyskeskus joka notkoon ja saarelmaan vaan palvelut kaikille ihmisille tarpeen mukaan kustannukset huomioiden. Tähän on mahdollisuus erikokoisilla palveluasemilla taajamakeskuksiin lähipalvelutarpeet huomioiden. Syrjäisimpien kylien tarpeet voi huomioita puhelin ja nettipalveluilla sekä tehokkaalla sairasautojen käytöllä. Mahdollisuuksia palvelujen tarjoamiseen tarpeet huomioiden on runsaasti. Tärkeintä on päästä irti vanhasta käytännöstä kärryajalta ja huomiota nykyajan tarjoamat mahdollisuudet ja ihmisten tarpeet. Ihmiset määrittelevät käytöksellään tulevaisuuttaan ja asuinpaikkansa sijaintia. Puoluepolitiikalla siihen on lopulta vähän vaikutusta.

"Älä selitä, älä selitä, se ei auta ollenkaan", laulettiin aikoinaan. Tämän päivän selittäjäksi näyttää nousevan VTV:n entinen pääjohtaja Tytti Yli-Viikari. Hän kummastelee oikeuden päätöstä miten hän voi saada tuomion virka-aseman väärinkäyttämisestä, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja kavalluksesta, kun on omasta mielestään syytön. Sakkojakin joutuu maksamaan peräti 1680 euroa. Sehän on yhtä paljon kuin meikäläisen kuukausieläke. Jätän lukijan päätettäväksi kumpaa on kohtuullistettava. Minun eläkettä vai Tytti-Yliviikarin saamaa tuomiota. Ja mihin suuntaan.

Toinen selittäjä on valtakunnan hohottaja Timo Soini. Hän selitti TV:ssä, että kepun vaalivoitto johtuu vanhoista "orkesterin" johtajista, jotka oli haalittu sote-vaaliin ehdokkaiksi, mutta joutuvat nyt soittamaan valtuustoissa triangelia. Perään Soini ehätti selittämään miten vaalissa persut tekivät kaikki väärin. Soinilta jäi huomaamatta, että häneltä itseltään on hävinnyt perustamansa orkesteri ja triangelikin. Soini löytää rikan toisen silmästä, mutta ei uskovaisena malkaa omastaan.

Sotekaan ei synny itsestään

 

Ei moittimalla mitään saa

Tätä kirjoittaessani olen jo äänestänyt. Tiedän, ettei sairauksia hoideta äänestämällä, mutta vahva ohjaus terveys- ja vanhuusasioihin sillä on. Tiedän myös, että kaikkien asioiden hoitoon tarvitaan alan ammattiosaamista. Siksi annoin ääneni terveystiedon osaajalle huomioiden hänen poliittisen suuntautumisensa. Enhän osaamatonta voi kannattaa edes autoni korjaajaksi, saati vastuu tehtäviin sosiaalipalveluista.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat tyytyväisiä jo nykyisiin terveys- ja vanhuuspalveluihin. Tyytyväisyyteni johtunee niistä kokemuksista, joita on kertynyt vuosikymmenten aikana. Muistan tapahtuman 50-luvun puolesta välistä. Lunssa iski silloinkin kovasti. Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä, kun terveyssisar Siiri Iittiläinen tilasi kyydin Kutsuun, katsomaan perhettä, josta opettajan mukaan lapset olivat olleet pois koulusta jo pitkän aikaa. Ajettiin ensin parikymmentä kilometriä. Jätettiin auto ja käveltiin lumihangessa kilometri. Oli jo iltapimeä kun taloon tultiin. Perhe oli pimeässä tuvassa paikalla. Paljoa ei puhuttu. Lapset olivat olleet pois koulusta, mutta ainoa syy ei ollut lunssa. Myös huono sää ja puutteelliset talvivarusteet kuten kengät asettivat omat haittansa. Talossa ei ollut kuumemittaria. Terveyssisar antoi sen ja valtuutti minut opettamaan miten kuumetta mitataan. Mahdoton tehtävä minulle pimeässä tuvassa. Kotiin ajettaessa tuntui ruhtinaalliselta asua Kemiessä, jossa oli kunnanlääkäri. Historiasta tiedän, että kunnanlääkärijärjestelmä tuli tarpeeseen parantamaan ihmisten terveyttä ja siihenkin tarvittiin äänestämistä. Ei vähiten demareita.

Tiedän kokemuksesta, kunnes tiede toisin osoittaa, että ihmisen päähän sopii tietty määrä asioita. Toisilla enemmän kuin toisella, mutta jokaisella pääkopalla on määränsä. Kun mitta tulee täyteen lähtee ihminen laukalle tai vajoaa tyhjyyteen. Vaalikeskusteluja ja koronan hoitouutisia seuranneena ei voi välttyä tuntemukselta, että monet ovat laukalla karanneen mopon perässä. Vaalilupaukset ja pelottelut ovat karanneet poliittisilta päättäjiltäkin. Luvataan terveyskeskus joka kuntaan, yksityiset palvelut pelastavat terveyshoidon, bensan hinta pelastaa terveyspalvelut. Kun nykyiset palvelut moititaan uskotaan, että sillä tulee paremmat sijalle. Sehän tässä onkin suurin höpö. Nykyisissä palveluissa on parantamisen varaa. Ratkaisuksi on valittu hyvinvointialueet. Niissä on mahdollisuus, mutta ei ilman työtä ja luovia ratkaisuja. Ainoa käydyissä TV-keskusteluissa on ollut Sanna Marin, joka on korostanut onnistumisen mahdollisuutta. Se osoittaa, että hän ei ole menettänyt uskoaan paremmasta tulevaisuudesta. Ei hänkään yksin ilman tukea ihmeitä saa aikaan. Avuksi tähän sopii äänestys.

Saat mitä tilaat sopii vaaliohjeeksi. Jos et äänestä saat tyytyä mitä sinulle annetaan. Äänestämällä voit ohjata tulevaa myös terveys- ja vanhuusasioiden hoidossa. Tuet demokratiaa ja vaalien merkitystä tarjoamalla vaalikyytiä henkilölle joka sitä tarvitsee. Ohjetta ketä hän äänestää ei tarvitse antaa. Se kuuluu henkilökohtaiseen päätäntävaltaan ja vaalisalaisuuden piiriin.

Tohmajärveläisyyttä parhaimmillaan

 

Veli Vallinoja 1932-2021. (muistokirjoitus HS.6.1.22)

Lisään oman muisteluni Velistä. Veli oli köyhän kodin lapsi, niin kuin meistä useimmat Tohmajärven sodan jälkeisistä lapsista. Oppikouluun piti päästä. Lähin sellainen oli Joensuussa. Muistan kun reppuselässä ja maitohinkki kädessä odotin Veliä lähtemään aamu kuudenjunalle. Vallinojassa kaikki tapahtui verkkaan. Junalle lähtökin. Varsinkin isä Maunon viikkorahan kaivu kukkarosta. Aikaa oli varattu kuitenkin kaikkeen tarpeelliseen. Veli joutui ja lähdettiin asemalle.

Ei kuitenkaan vielä. Kohta seisoimme Jaatisen ovenpielessä odottamassa Kyöstin mukaan lähtöä. Samat toimet kuin Vallinojassa, mutta ehkä hiukan nopeammassa tahdissa. Siitä patikoimaan junalle. Oli pakkasta tai satoi mitä satoi. Oppikoulua kävimme kaikki kolme. Tunsimme ylpeydellä olevamme Tohmajärven edustajia koulumaailmassa. Kyöstistä tuli opettaja ja Velistä diplomi-insinööri. No, minusta ei tullut kumpaistakaan. Olimme keskenämme yhteyksissä monella tapaa ja kaiken aikaa. Veli ja Kyösti monesti minua henkisesti tukien.

1960-luvun lopulla olimme Velin kanssa Sisu-autossa uramme huipulla. Tosin urakierron ääripäissä. Veli huipulla ja minä alku askelmilla. Veli johti Sisu-auton suunnitteluosastoa ja minä otin ensiaskeleita kouluttamattomana autoasentajana Sisun korjaamalla. Yhteytemme koko elämän ajan olivat milloin tiiviimpää, milloin hiljaisempaa. Niistä voisi kirjoittaa romaanin. Koko ajan meitä sitoi yhteen tohmajärveläisyys. Ei paikkakunnan nimeen vain liittyen, vaan enemmän yhteisiin lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin liittyen. Tämä tapahtui myös muiden tohmajärveläispohjaisten Helsinkiin siirtyneiden kohdalla. Paremmin pärjänneet eivät hylänneet huonommin onnistuneita. Kiitollisena tästä voin kiittää monta muutakin Tohmajärveltä lähtenyttä. Tässä kiitän Veliä.

Mitä meistä pysyvämpää jälkeemme jää kuin hyvät muistot.

Pitäisikö muistella vai katsoa tulevaisuuteen?

Äänestää pitää.

Vuosi on vaihtunut. Mitä viimeistä muistelemaan. Kaikki sen muistavat. Muistelen 1940 lukua ja Toivo J. Riikosta, josta tässä lehdessä oli hyvä muistelujuttu. Riikosen Topi, niin kuin Tohmajärvellä hänet tunnettiin, oli poliisi. Tutustuin Topiin ikäerostamme huolimatta, koska meillä oli poliisiputkat. Kähnäsin poliisien lähellä ja erityisesti Topin, joka oli hyvä hiihtäjä. Kerran Salpausselän 50 km hiihdossa oli toinen. Kuvakin oli lehdessä. Topi asui naapurissa Heikki Tiilikaisen talossa mutta pelasi kuulustelu käynneillään äidin kanssa tovotia. Tohmajärvellä ollessaan Topi rakensi kaksi venettä. Toisen nimismies Järveläiselle ja toisen Tiilikaiseen. Olivat järven kevytsoutuisimmat ja parhaat veneet. Vaimon Topi hankki Riikolan kylän Lintusen talosta. Mielestäni pitäjän kaunein nainen jos Topikin oli komia. Muistan hänen erikoisen hyvät ja valkeat hampaansa. Topilla oli syksyisin treenikausi. Silloin hän juoksi sauvojen kanssa Tohmajärven ympäri. Se herätti huomiota ja pelkoa Järventauksen naisissa. Eivät uskaltaneet sieni- ja marjametsään. Joku kylän ukoista oli mennyt valittamaan nimismiehelle hullusta keppien kanssa juoksevasta ja vaatinut poliisia tutkimaan juoksijan jota kukaan ei tuntenut. Vallesmanni oli sanonut, että pannaan Riikosen Topi tutkimaan asia. Myöhemmin Riikosen Topi lähti poliisin virasta Outokumpuun. Sanoivat, että tehdaspoliisiksi. Topin kanssa olin yhteyksissä pesäpalloasioissa 50-luvunloppuun.

Sotevaalit pukkaa päälle. Sote asioista olen parinkymmenen  vuoden ajalta kirjoittanut ehkä enemmän kuin mistään muusta. Tuntuu, että takki on tyhjä. Asiat eivät ole sotenkaan kohdalta mennet niin kuin olisin halunnut. Nyt mennään näillä ja pulinat pois. Se on kansan käsissä. Miten ja minkä asian puolesta äänestää kun on heikko tieto sotesta ja ehdolla olevista ihmisistä? Siinä taitaa tulla tenkkapoo äänestäjille. Ehdokkaita on 1379 äänestettäväksi. Neuvoisin kuitenkin käyttämään äänioikeutta. Vaikka sillä vanhalla perustiedolla, joka kansan keskuudessa kiertää julkisuudessa. Kokoomus tunnetaan yksityisen terveyspalvelun puolesta puhujana. Keskusta haluaisi terveyskeskuksen joka kuntaan. Vihreistä tuskin tukea näissä vaaleissa saa kukaan, kun Helsinki  jäi vaaleitta. Ruotsalaisille tärkeintä näyttävän olevan rannikot, vaikka sairaudet eivät noudata kielirajoja. Kristilliset näyttävät jättävän naisten taudit ja siihen liittyvät vähälle huomiolle. Persuja näyttää kiinnostavan vain maahan muuttajat ja manaavat, että nyt Suomessa on huonommin asiat kuin koskaan. Harkimosta ja Turtiaisesta en sano mitään. Vasemmistoliitto mielletään sotessa lähelle demareita. Demareiden kohdalta neuvoisin katsomaan nykyistä terveydenhoitoa ja työtä hyvinvointi Suomen nykytilaan. Parannettavaa toki tähänkin jää mutta jotain näyttöä demareilla on äänestyspohjaksi antaa. Turha valitus ja tuulen tupien lupailu ei ainakaan sotessa auta kun kysymyksessä on ihmisten terveyspalvelut.

Aluevaaleissa äänestettäessä voi painottaa asiaa, jonka tuntee tärkeäksi. Yhtä tärkeää on tuntea ihminen ja hänen kykynsä ja tietopohjansa valitun asian hoitajaksi. Tässä on dilemma ratkaistavaksi äänestäjälle. Vanhaa ja kokemuspohjaista tuntemusta kun ei ole äänestäjillä eikä taida olla ehdokkailla.

 

Vanhassa pakinassa vara parempi ko?

 

Joulupakina vuodelta 2008

Joulujuhlista jaloin. Van mitenkä se oli? Vanha vitsi sekin.

Juhlia on riittänyt kesätoimittajalle asti. Ohi on onnellisesti pikkujoulut, itsenäisyyspäivän kutsut ja Nobelin bileet. Kohta on synttärit ja sitten perään nimpparit.

Ennen vanhaan ei juhliin odotettu kutsuja. Kun tiedettiin jossain talossa pullaa paistettavan, sinnehän mentiin. Peli oli selvää, mutta reilua.

Liekö kutsumattomat vieraat tulleet suoraan pellolta. Kuokkavieraiksi kun alettiin kutsumattomia sanoa.

*    *   *

Nyt ei naapuriin kutsumatta mennä, vaikka sauna palaisi. Ennen vanhaan käytiin jopa raunioilla nauloja keräämässä. Oltiin vastavuoroisia.

Jos vierailukutsuja ei juhliin tule, aletaan etsiä syytä moiseen. Mikä siinä on vikana, kun viimeksi olivat meillä hautajaisissa ja nyt ei käräjille kelvata edes todistajaksi? Tai ryhdytään väsäämään kutsuja omatoimisesti.

Kesätoimittajaa ei kutsunut Tarja linnaan, ei Mara juhliinsa eikä väärennettyjäkään kutsuja osunut kohdalleni.

Ollaan siis vastavuoroisia. Minä en juhliini kutsu kumpaistakaan. Tasoissa ollaan.

Siitäs saivat. Kinatkoot keskenään.

*    *    *

Puuro, laulu, lahja, torttu, tonttu, kuusi, paperi, kalja, kuusi, merkki ja kortti. Tuossa on vain murto osa sanoista, joiden eteen näinä päivinä lisätään sana joulu.

Jokaisesta näin muodostuneesta yhdyssanasta voisi kirjoittaa oman pakinansa. Van kun en kirjoita. Otan käsittelyyn kaksi viimeistä sanaa, merkki ja kortti.

Joulukortti alkaa menettää asemaansa hyvän joulun toivottajana. Syitä siihen löytyy monia. Postitoimipaikat alkavat olla suojelukohteita, jos sellaisen jostain onnistuu löytämään. Kortit löytävät oikeisiin osoitteisiin vasta juhannuksen kieppeillä.

*    *   *

Ensimmäisen joulukorttini sain alakoulun toisella luokalla koulun pikkujoulussa. Muistaakseni lähettäjä oli Paulion Maija. Hän, jonka kädestä pidin kiinni, kun kuorossa lauloimme ”Enkeli taivaan”. Osoitteeksi oli merkitty nimen kohdalle: Sinulle ja alle: Täällä ja käteen. Tosiherkkää ja niin kuin lukija huomaa myös ikimuistoista.

Jos Maijan sähköpostin osoitteen tietäisin, lähettäisin hänelle joulutervehdykseni netin välityksellä. Postin hävitettäväksi tervehdystäni en jättäisi.

Sähköpostin pito maksaa muuten 513,48 euroa vuodessa. Saisi sillä summalla merkkejä nuolla kieli kipeänä. (Päätoimittajalle: kustannuksia jakautuu melkoinen määrä tällekin jutulle)

*    *    *

Joulukorttien ostossa on oltava tarkkana. Kaupoissa niitä myydään design-tuotteina (mitä sana merkinnee) mutta kallishintaisina. Posti toimii vielä sen verran, että kantaa joulun alla ostettavaksi nipun halpoja kortteja. Tuotto sanotaan menevän hyväntekeväisyyteen. Epäilen, että huijareille.

Pysyvä ihmissuhde ostaa kortit ja postimerkit kaupasta. On sen verran vanhan kansan ihminen. Kirjoittaa osoitteet parikymmentä vuotta vanhasta osoitekirjasta ja kun ei pääsiäiseksi ala vastakortteja kuulua, toteaa: ”Jokohan nekin ovat kuolleet. Pitää ensi jouluna vielä varmuudeksi kirjoittaa kortti”.

Postimerkkien nuolemiseen sisältyy terveysriski. Suolisolmu. Mikäli rytmi menee sekaisin suun aukaisun, nuolaisun ja nielaisun kesken. Synkroni on sekaisin, jos kymmenen merkkiä ei riitä kahdeksaan korttiin.  

*    *    *

Kysyin naapurin vanhalta mutta edelleen vitaaliselta isännältä vanhan ajan joulun vietosta.

 ”Kyllä se tuomiosunnuntaista alkoi, johon ehdollisen aika yleensä loppui. Yhtä kyytiä meni kynttilän päivään. Ei me lahjoja juuri osteltu. Oltiin lahjattomia. Sakotkin piti maksaa.”

 

            Hyvää ja iloista joulua.