Onko mopo karannut suomalaisten käsistä

 

Suomen metsät hoidetaan itse

Hallitus lupaa vanhusten kotihoidon turvata lailla. Myös yöllä. Kun tietää vanhusten hoidon ongelmat nykyisellään, niin tietää lakia tarvittavan. Samalla "soppii eppäillä" kuin tuntemattomassa sotilaassa. Erityisesti kavahdan perusteluissa sanontaa "on hyödynnettävä teknologiaa. Vanhuksia kyllä riittää, mutta miten on hoitohenkilökunnan laita ja millaista teknologiaa tarkoitetaan hyödyntää. Automaattiruokintaa, moottorisänkyjä, tietokoneita vai kännykkää? Tietokoneesta harvat nykyhoidettavat tuskin ymmärtävät mitään ja kännykkäänhän ei nykyisinkään enää vanhus uskalla vastata. Viime viikon kokemukseni olivat pelottavia. Operaattori vai lie separaattori syyllinen, ettei puhelimeeni saanut moneen päivään yhteyttä. Minä soittelin kuten ennenkin tietämättä ongelmasta, ennen kuin naapuri tuli katsomaan onko kaikki hyvin. Ongelman saatua korjattua alkoi 49-alkuisia puheluja tulemaan yöllä ja varhain aamulla. En tietenkään vastannut soittoihin. Teknologia on hyvä, mutta virheet siitä on poistettava, ennen kuin siitä on vanhusten hoitoon. Kyllä parannusta vanhustenhoitoon tarvitaan ja sitä myös lain myötä saadaan. Kuhan pelottelin.

Taksonomia on sana jolle Suomessa etsitään merkitystä. Maallikkona luulen sen tarkoittavan jotain siihen suuntaan, että EU:ssa tiedetään miten suomen metsiä tulee hoitaa ja käsitellä. Johan pomppasi. Hiilestä siinä jotain puhutaan. Semmoisesta joka näkyy Keski- ja Etelä Euroopassa itse tuhottuna metsänä. Sellaista en ole nähnyt Suomessa kuin joskus 50-luvulla, kun herrat eivät koivutukkiakaan ostaneet vaan käskivät kaataa kaskeksi. Sekin ilman polttoa. "Suahan sitä yrittää", mutta eihän järjettömyyskään loputtomiin kanna. Voisin kirjoittaa taksonomiasta enemmänkin. Käytännön kokemusta ja kansanopistotason koulupohjaa olisi riittävästi. Mutta "kahotaan" mitä tuleman pitää.

Ja tulihan sitä. Lauantain hesarissa (11.12.) oli juttu otsikolla "Oudot kirjaimet kartalla". Nämä kirjaimet olivat hev ja tarkoittivat jotain "high conservatie alue" ja viittaa korkeisiin suojeluarvoihin, luonnoltaan rikkaaseen metsään. Sellaiseen, jota ei pidä hakata. Hev-merkinnät ovat tulleet karttoihin metsänomistajien tietämättä. Kartat ovat teetättäneet hs:n mukaan suuret metsäyhtiöt, puunostajat asiantuntijapalveluita myyvältä TapioOy:ltä. Tätä ennen metsäyhtiöt olivat sitoutuneet kansainväliseen FSC-sertifikaattiin, jota ylläpitää yhdistys, jossa on jäseniä ympäristöjäseniä, kuten Greenpeace ja Suomen luonnonliitto. Sertifikaatin idea on suojata luontoa paremmin kuin mitä laki velvoittaa. Allekirjoittanutkin on tehnyt vuosia sitten jonkun metsänkäsittelysertifikaatti sopimuksen Stora Enson kanssa. Sillä oli yhteiset perusteet ja avoin miten metsää tuli hoitaa myynnissä. Mitään oikeutta sopia metsän käsittelystä jonkin kolmannen osapuolen kanssa en ole tehnyt. Hev sopimukset ylittävät kohtuuden rajat puuttua sellaisiin toimenpiteisiin jolla metsiä on hoidettu ikiajat. Mihin perustuu hev-merkinnät kartoilla, kun niitä ei metsänomistajallekaan näytetä? Ei ole klisee sanoa; Suomi elää metsistään. On aina elänyt ja toivottavasti elää tulevaisuudessakin. Metsäasioiden hoidon kuntoon saattamiseen on myös demareiden osallistuttava. Kokoomusta juoksuttavat Metsäyhtiöt. Kepun hartiat näyttävät nyt liian kapeilta. Demareilla on tässä näytön paikka.

Ovikello soi varvemmin kuin puhelin

Hyvää naapurivastuuta

Yhteiskunta on hirttäytynyt nettiin ja unohtanut palveluissaan vanhukset. Tämä pätee koko palvelukenttään pankit, vakuutuslaitokset  ja digipalvelut mukaan lukien. Ilman ulkopuolista apua ovat vanhukset hätää kärsimässä. Yhteiskuntaa kehitetään nettipalvelujen varaan vauhdilla, jossa tehokkuus on unohtanut yksityisen ihmisen tarpeet. Unohtamista hämäämään on kehitetty algoritmit ja puhelimiin jonotusmusiikki.

Kerron lyhyesti tositarinan. Ihmettelin, ettei kännykkääni tullut moneen päivään soittoja. Puhelimeni kyllä toimi kun soitin sillä ystävälleni. Ovi kello soi ja ovella seisoi hämmästynyt naapurini. Hän kysyi; onko sinulla kaikki hyvin? On, kuinka niin, kysyin. Naapuri vastasi, sinua ei ole näkynyt ja kun olen sinulle soittanut, niin vastataan, ettei numeroon saada yhteyttä. Pistimme tapahtuman nauruksi kun totesimme, ettei naapuri onneksi tullut ovelle poliisin, ambulanssin tai ruumisauton saattelemana. Tässä tilanteen pelasti huolestunut ja vastuullinen naapuri. Kaikkialla Suomessa tällainen ei onnistu.

Ottamatta kantaa syyhyn miksi puhelin oli muuttanut toimintaansa kuin siihenkään kenen on vastuu tapahtumaan, voin vakuuttaa, ettei syy ollut puhelimen omistajassa. Mitään operaattoria ei erikseen kannata nostaa tikun nokkaan. Virheitä tapahtuu koneissa, järjestelmissä ja virheitä tekevät myös ihmiset. Virheen korjaamiseen tarvittiin 5 päivää. Tuntien istuminen puhelinjonoissa kuunnellen musiikkia ja välivalitusta jonon  pituudesta rasitti. Se kysyi hermoja. Palvelu, kun se lukuisten yritysten jälkeen osui oikeaan kohteeseen, oli ystävällistä. Ensin luvattiin asia tarkistaa, sitten korjaus luvattiin 5 päivän sisään, siiten kahteen tuntiin ja korjattiin varttituntiin. Maksuhäiriöihin puhelimen käytöstä on sovittu tarkasti ennakkoon sakkomaksua myöten. Puhelimen toimintavarmuus näyttää olevan toistaiseksi epävarmaa, vaikka siihen tukeutuu yhteiskunta entistä enemmän myös tulevissa sote-palveluissa.

 

Putkinäkö ja putkiäly??????

 

Vain itkupotku puuttui

Kun on tarpeeksi vanhaksi elänyt alkavat asiat asettua omaan vakiintuneeseen asemaansa. Otetaanpa esiin kantasana taksa ja siitä johdettu taksonomia, jota liitetään EU:hun. Muistan ennen vanhaan kunnissa toimineen taksotuslautakunnan. Senkään arviointeihin ei oltu tyytyväisiä ja hommaan keksittiin toinen systeemi. Niin uskon käyvän myös EU:n taksonomia-yrityksille ainakin Suomen osalta. Keski- ja Etelä Euroopasta ei löydy osaamista suomalaisten metsien hoitoon ja käyttöön. Ja piste. Näkemykseni perustuu pitkäaikaiseen kokemukseen metsän omistamisesta ja suomalaisesta osaamisesta sekä ohjeistuksesta metsäasioissa. Olen oppinut erottamaan lehtipuut ja havupuut toisistaan. Lettosuolla ja kallioilla puut kasvavat huonosti. Tiedän puun hinnan vaihtelevan. Hiilijalan jäljistäkin tiedän luullakseni saman verran kuin Euroopassa keskimäärin. Ja luonnonsuojelusta sen verran, että olen pysyvän ihmissuhteen kanssa oma-aloitteellisesti suojellut metsistämme 30%. Vertailuksi sopinee tieto, että Konstsamfund joka on säätiö suojeli maistaan Kemiön saarella tänä syksynä kokonaista 0,1%. Suomessa on 600000 metsänomistajaa. Monella heistä lienee saman tyyppinen tietotaso metsänhoidosta kuin keski-eurooppalaisilla. Siksi heidän asemastaan ja tulevaisuudestaan on kannettava yhteistä huolta. On huomioita omistajapohja ja metsän taloudellinen vaikutus kaikille suomalaisille. Ja toinen piste.

Woke-keskustelusta en tietäisi mitään ellen olisi katsonut Marja Sannikan keskustelu ohjelmaa, jossa esiintyjät eivät päässeet edes keskustelun alkuun. Juontaja Sannikalta karkasi asia käsistä kun nuori ja yli-innokas Renaz Ebrahimi avasi sanaisen arkkunsa jossa riitti tekstiä mutta johon Esko Valtaojalla ei riittänyt  ymmärrystä. Ei muuten minullakaan. Sanojen alkukirjaimista siinä puhuttiin ja joiden kirjain merkityksestä Ebrahimilla olivat erityiset käsitykset. Vastustan rasismia, kuulun kirkkoon ja olen avioliitossa. Kiihkoilua minkään asian puolesta en pidä hyvänä. En myöskään neekeri sanaa pidä rikoksena, koska en aseta sille negatiivistä yhteyttä rasismiin. Hyväksyn senkin jos jotkut niin tekevät. Heillä on siihen syynsä. Minulle kyseinen sana tuli tutuksi koulun maantietotunnilla. Silloin se merkiksi Afrikassa eläviä ihmisiä, joilla oli tumma ihonväri. Ei mitään muuta. Musta murjaani, keltanaama ja valkonaama ovat tulleet myös tutuksi sanoissa leikkivuosillani. Ilmaisut nykyaikana ovat tarpeettomia. Yliherkkyyttä yksityisiin sanoihin ilman niihin liittyvään negatiistä yhtymää on tarpeetonta korostaa. Sannikan ohjelma osoitti, ettei hän osoittanut arviointikykyä keskustelijoiden valinnassa. Vanhempi tiedemies ja nuori yhden asian kannattaja ei sovi keskustelijoiksi valtakunnan TV-verkkoon. Onneksi vältettiin itkupotku kohtaus.

Joulu tulla jollottaa. Niin tekevät kohta perään sote-vaalitkin. Joulusta selviää vanhoilla konsteilla koronankin huomioiden. Mutta miten käy sote-vaalien. Tavallinen kansalainen yrittää vaaleissa kuin vaaleissa pohjautua äänestyskäyttäytymisessään vanhaan tietoon ehdokasta valitessaan. Nyt sitä tietoa on vähän tai ei oikeastaan yhtään. Se näkyy ns. päättäjienkin mielipiteissä. Yhden mielestä se joka on ehdottoman tärkeää on toisen mielestä mahdoton toteuttaa. Ota siitä sitten selvä. Poliittiset puolueet, jotka ovat sotesta päättäneet, ovat hengettömiä toimimaan. Siihen tarvitaan ihmisiä. Sitähän todistaa vaalijärjestelmäkin. Keskiössä on ihminen vaikka poliittisen puolueen ehdokkaana. Soteen toimijaksi valitulla ihmisellä tulisi olla kokemus- ja tietopohjaa asiasta johon hänet valitaan. Onko sitä kun sote on uusi järjestelmä. Riittääkö kunnallinen kuppikunta-ajattelu sote päättäjän tehtävään. Onko valtakunnallinen puoluepoliittinen korkea asema riittävä näkemään vielä tavallisen ihmisen sosiaaliset tarpeet sairaan- ja vanhusten hoitoon? Demokratiassa vastuu jätetään tavallisen ihmisen päätettäväksi vaaleissa.

Luottamus on henkilökohtainen tunnetila

 

Tarve ja laiskuus ohjaa

Luottamus on tunne. Sitä on tai ei ole, olipa kysymyksessä asia tai toinen ihminen. Luottamus tai sen menettäminen ei perustu välttämättä tietoon tai toisten mielipiteisiin. Luottamuksen saaminen tai sen menettäminen ohjaa toimiamme olimmepa arvoasteikon ylä- tai alaportailla. Asia nousi uudelleen esiin kun poliisin pöytäkirjat toivat julkisuuteen Huoltovarmuuskeskuksen toimet  maskihankinnoista. Hankinnathan piti lain mukaan hoitaa Sairaanhoitopiirit. Hankintoja ryhtyi hoitamaan HVK johtajiensa ohjaamina ilman tarvittavaa tietotaitoa ko. tehtävään. Kirittäjinä hankintoihin toimi  kolme ministeriötä johtajinaan ministerit Tuula Haatainen,  Aino-Kaisa Pekonen ja Krista Kiuru unohtamatta pääministeri Sanna Marinia ja presidentti Sauli Niinistöä.  Näiden kaikkien takana oli iso porukka toisiinsa ristiriitaisia tietoja keskenään välittävä asiantuntija verkosto. Ei ihme, että maskien toimittajiksi valikoitui kaksi bisneshenkistä yrittäjää; Onni Sarmaste ja Tiina Jylhä tunnetuin seurauksin. Heidän toimittavat kasvomaskit olivat sairaalakäyttöön sopimattomia ja kalliita mutta onneksi niitä saatiin vähän. Jälkiviisauteen en ryhdy. Tapahtumasta otetaan opiksi. Jos jotain haittaa hankinnasta jäi, se on mainehaitta. HVK ja sen johtaja Lounema joutui  myllerrykseen, jota kuvattiin "talvisota henkiseksi". Pääministeri Sanna Marinin ilmoitettua, ettei Lounema nauti hänen luottamustaan, Lounema erosi tehtävästään. Jotta tästä jutusta tulisi tolkkua, pyydän lukijaa palaamaan kirjoitukseni neljään ensimmäiseen lauseeseen.

Olen politiikan aktiivinen seuraaja. Ettei jäisi epäselvää kuvaa edellä kirjoitetusta luottamus osiosta, niin tulkoon sanottua, että olen tämän hetkiseen Suomen poliittiseen johtoon tyytyväinen. Hallituksessa olevat ministerit ovat asioihinsa perehtyneitä ja heillä on kyky esittää asiat ilman lunttipapereita kuulijoille. Erityisen maininnan paneutumisessa asioihin ja niiden suulliseen ilmaisuun tavallisille ihmisille ymmärrettävästi kannattaa mainita ulkoministeri Pekka Haavisto ja varsinkin pääministeri Sanna Marin. Kaikki ministerit kelpaavat malliksi osaamisestaan kansanedustajille, jotka eivät tahdo lukiessaan saada selvää omista lunttipapereistaan.

Minullekin tulee joskus sinisiä ajatuksia. Ei kuitenkaan sellaisia, että ne johtaisivat mihinkään merkittävään. Varsinkaan Woltin tapaisiin ratkaisuihin, jotka toisivat edes itselle jotain toimeentuloa saati rikkauksia. Yrittänyt kyllä olen kahdella patentilla. Niinpä ikkunasta taivaalle tuijotellessa olen tullut loppu tulemaan, että kehitystä yllä pitää tarve tai laiskuus. Woltin pojat tajusivat, etteivät ihmiset itse viitsi asioilla juosta kaupoissa eikä ravintoloissa.  Varsinkaan varakkaissa valtioissa. Piti kehittää uusi versio juoksupojalle. Ratkaisu löytyi pilvipalveluista, kännykästä ja halukkaista reppuselistä. Jo tämä idea toi 7 miljardia pätäkkää. Mikä sisään laitetaan, pitää sieltä myös joskus poistaa. Tätä poistumaa sanotaan kansankielellä paskaksi tai jätteeksi. Ensimmäiseen on keksitty toimivat viemärit, mutta muulle jätteelle on hyvä nuoruuden aikainen ystäväni kehittänyt "imutuksen". Järjestelmän joka poistaa roskiksilla juoksun ja vanhakantaiset roskakuilut kerrostaloista.  Järjestelmä on myyty Eurooppaan ja nyt näyttää myös, että Moskovaan. Tämä Göran Sundholm on sama henkilö, joka 90-luvulla oli perustamassa omilla rahoillaan tehdasta Ylämyllylle, mutta luopui siitä kun ympäristön asukkaat vastustivat tehtaan tuloa naapuriin.  Sopii kuuklettaa millainen mies on Göran Sundholm.

Kateutta kastellaan moittimalla

 

Trollaus Suomessa kukoistaa

Maria Veitola nosti Yökylä ohjelmassa esiin kaksi kansan suosikkia, jotka omalla osaamisellaan ovat paikkansa ansainneet. He molemmat ovat valtakunnan ykkösjulkkiksia. Heidän tekemisiin seurataan. Toinen sanoo jättäneensä aktiiviajan taakseen. Toinen on kansakunnan kaapin päällä. Heillä molemmilla on, tai pitäisi olla myös yksityiselämä. Mutta onko? Miksi julkisuus käsittelee Kaisa Mäkäräistä silkkihansikkain ja Sanna Marinia lyödään vyön alle samoista ominaisuuksista. Kummankaan työntekoa ja siinä menestymistä ei moitita.

Yökylä ohjelmassa julkkikset näyttävät hiukan yksityisyyttään. Ja siihen sekin loppuu kun ohjelma julkaistaan. Niin Mäkäräinen kuin Marinkin näyttivät harrastuksiaan tai niiden puutteita. Marin on alkanut juoksemaan ja Mäkäräisellä on vaikeuksia lopettaa se. Marin tekee kotitöitä ja siivoaa intohimoisesti. Mäkäräisellä on vaikeuksia kotitehtävissä ja kahvin keittokin tuottaa ongelmia. Marin arvostaa yhteistyötä myös perhe-elämässä kun Mäkäräinen sanoo olevansa päällikkö ja "kuningas" kotioloissa. Marinilla pestiin hampaita antaumuksella. Mäkäräisellä ei moiseen tuhrattu aikaa. Molemmat tykkäsivät musiikista ja pyrkivät sitä kuuntelemaan. Kaisa jopa fanitti Apulantaa ja Santapukki Kaisaa, että muurasi Kaisan talon seinän kivistä. Sanna Marin asuu työsuhde asunnossa.  Kaisa kutoo intohimoisesti kukka-amppeleita ja Sannalla siihen tuskin nykyoloissa jää aikaa.  Minusta kumpaisenkaan yksityiselämästä ei löydy mitään erikoista. Ei ainakaan moitittavaa.

Mutta kun iltapäivälehdet ja seiska laittavat parhaat agenttinsa töihin niin johan Sanna Marinia ollaan työntämässä jopa psykiatrille. Ja sieltähän löytyy tarvittaessa diagnoosi joka potilaalle. Ei työn tekemisestä vaan vapaa-ajan käytöstä. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni Timo Haapalan, Juha Ristimäen, Eeva Lehtimäen ja Sanna Ukkolan kirjoituksista ja puheista riepotellessaan pääministeriä sananvapauden nimissä epäoleellisista asioista hänen tehtäviensä hoitoon.  Miten on mahdollista, kun molemmilla on miljoonia faneja toinen jätetään nokkimatta mutta toisen kimpussa ollaan asioista, jotka eivät haittaa hänen työntekoaan. Syy on järjestelmässä, jonka olemme itse luoneet. Sanottakoon niitä vaikka mielipiteen- ja sananvapaudeksi, median tehtäväksi tai yksityisyyden suojaksi ne koskevat tässä tapauksessa vain Kaisa Mäkäräistä. Miksi ei myös pääministeri Sanna Marinia?  Elämmekö edelleen boomerien aikaa yhteiskunnallisten asioiden hoidossa? Ikivanhan pitää pysyä. Ainakin silloin kun itseä parempaa pääsee kiven takaa katsomaan kun tätä nokitaan.

Meissä suomalaisissa elää kateus. On elänyt isojaon ajoista alkaen. Ihmisille annettiin maata ja asumukset rakennettiin kauas toisistaan. Elettiin omissa oloissa. Mitä nyt joskus käytiin naapurissa katsomassa miten siellä elettiin. Jos paremmin kuin itsellä, niin kadesiemen oli kylvetty. Huomio ei kohdistunut asioiden parempaan hoitoon vaan isäntään ja emäntään. Jos heillä menisi huonommin niin oma asema parantuisi. Paras konsti omanarvon nostoon oli etsiä virheitä naapurista vaikka niitä ei olisikaan ja levittää niitä muiden tietoon. Isojaossa alkoi  trollaus ja sen jatkoa hoitavat iltapäivälehdet. Ei pahuuttaan vaan markkinaraossa, jota tarjoavat elämässään isojaon tasolle jämähtäneet lukijat.

Kun edellä olevaan lisätään puoluepolitiikka ja pääministeri Sanna Marin kohteeksi, ei parempaa moitittavaksi löydy. Niin pitkään kun hänen toimissaan ei muuta moitittavaa löydy kuin vapaa-ajan vietto, kirjoitukset ja puheet hänestä ovat trollausta.