Tarve ja laiskuus ohjaa
Luottamus on tunne. Sitä on tai ei ole, olipa kysymyksessä asia tai toinen ihminen. Luottamus tai sen menettäminen ei perustu välttämättä tietoon tai toisten mielipiteisiin. Luottamuksen saaminen tai sen menettäminen ohjaa toimiamme olimmepa arvoasteikon ylä- tai alaportailla. Asia nousi uudelleen esiin kun poliisin pöytäkirjat toivat julkisuuteen Huoltovarmuuskeskuksen toimet maskihankinnoista. Hankinnathan piti lain mukaan hoitaa Sairaanhoitopiirit. Hankintoja ryhtyi hoitamaan HVK johtajiensa ohjaamina ilman tarvittavaa tietotaitoa ko. tehtävään. Kirittäjinä hankintoihin toimi kolme ministeriötä johtajinaan ministerit Tuula Haatainen, Aino-Kaisa Pekonen ja Krista Kiuru unohtamatta pääministeri Sanna Marinia ja presidentti Sauli Niinistöä. Näiden kaikkien takana oli iso porukka toisiinsa ristiriitaisia tietoja keskenään välittävä asiantuntija verkosto. Ei ihme, että maskien toimittajiksi valikoitui kaksi bisneshenkistä yrittäjää; Onni Sarmaste ja Tiina Jylhä tunnetuin seurauksin. Heidän toimittavat kasvomaskit olivat sairaalakäyttöön sopimattomia ja kalliita mutta onneksi niitä saatiin vähän. Jälkiviisauteen en ryhdy. Tapahtumasta otetaan opiksi. Jos jotain haittaa hankinnasta jäi, se on mainehaitta. HVK ja sen johtaja Lounema joutui myllerrykseen, jota kuvattiin "talvisota henkiseksi". Pääministeri Sanna Marinin ilmoitettua, ettei Lounema nauti hänen luottamustaan, Lounema erosi tehtävästään. Jotta tästä jutusta tulisi tolkkua, pyydän lukijaa palaamaan kirjoitukseni neljään ensimmäiseen lauseeseen.
Olen politiikan aktiivinen seuraaja. Ettei jäisi epäselvää kuvaa edellä kirjoitetusta luottamus osiosta, niin tulkoon sanottua, että olen tämän hetkiseen Suomen poliittiseen johtoon tyytyväinen. Hallituksessa olevat ministerit ovat asioihinsa perehtyneitä ja heillä on kyky esittää asiat ilman lunttipapereita kuulijoille. Erityisen maininnan paneutumisessa asioihin ja niiden suulliseen ilmaisuun tavallisille ihmisille ymmärrettävästi kannattaa mainita ulkoministeri Pekka Haavisto ja varsinkin pääministeri Sanna Marin. Kaikki ministerit kelpaavat malliksi osaamisestaan kansanedustajille, jotka eivät tahdo lukiessaan saada selvää omista lunttipapereistaan.
Minullekin tulee joskus sinisiä ajatuksia. Ei kuitenkaan sellaisia, että ne johtaisivat mihinkään merkittävään. Varsinkaan Woltin tapaisiin ratkaisuihin, jotka toisivat edes itselle jotain toimeentuloa saati rikkauksia. Yrittänyt kyllä olen kahdella patentilla. Niinpä ikkunasta taivaalle tuijotellessa olen tullut loppu tulemaan, että kehitystä yllä pitää tarve tai laiskuus. Woltin pojat tajusivat, etteivät ihmiset itse viitsi asioilla juosta kaupoissa eikä ravintoloissa. Varsinkaan varakkaissa valtioissa. Piti kehittää uusi versio juoksupojalle. Ratkaisu löytyi pilvipalveluista, kännykästä ja halukkaista reppuselistä. Jo tämä idea toi 7 miljardia pätäkkää. Mikä sisään laitetaan, pitää sieltä myös joskus poistaa. Tätä poistumaa sanotaan kansankielellä paskaksi tai jätteeksi. Ensimmäiseen on keksitty toimivat viemärit, mutta muulle jätteelle on hyvä nuoruuden aikainen ystäväni kehittänyt "imutuksen". Järjestelmän joka poistaa roskiksilla juoksun ja vanhakantaiset roskakuilut kerrostaloista. Järjestelmä on myyty Eurooppaan ja nyt näyttää myös, että Moskovaan. Tämä Göran Sundholm on sama henkilö, joka 90-luvulla oli perustamassa omilla rahoillaan tehdasta Ylämyllylle, mutta luopui siitä kun ympäristön asukkaat vastustivat tehtaan tuloa naapuriin. Sopii kuuklettaa millainen mies on Göran Sundholm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti