Trollaus Suomessa kukoistaa
Maria Veitola nosti Yökylä ohjelmassa esiin kaksi kansan suosikkia, jotka omalla osaamisellaan ovat paikkansa ansainneet. He molemmat ovat valtakunnan ykkösjulkkiksia. Heidän tekemisiin seurataan. Toinen sanoo jättäneensä aktiiviajan taakseen. Toinen on kansakunnan kaapin päällä. Heillä molemmilla on, tai pitäisi olla myös yksityiselämä. Mutta onko? Miksi julkisuus käsittelee Kaisa Mäkäräistä silkkihansikkain ja Sanna Marinia lyödään vyön alle samoista ominaisuuksista. Kummankaan työntekoa ja siinä menestymistä ei moitita.
Yökylä ohjelmassa julkkikset näyttävät hiukan yksityisyyttään. Ja siihen sekin loppuu kun ohjelma julkaistaan. Niin Mäkäräinen kuin Marinkin näyttivät harrastuksiaan tai niiden puutteita. Marin on alkanut juoksemaan ja Mäkäräisellä on vaikeuksia lopettaa se. Marin tekee kotitöitä ja siivoaa intohimoisesti. Mäkäräisellä on vaikeuksia kotitehtävissä ja kahvin keittokin tuottaa ongelmia. Marin arvostaa yhteistyötä myös perhe-elämässä kun Mäkäräinen sanoo olevansa päällikkö ja "kuningas" kotioloissa. Marinilla pestiin hampaita antaumuksella. Mäkäräisellä ei moiseen tuhrattu aikaa. Molemmat tykkäsivät musiikista ja pyrkivät sitä kuuntelemaan. Kaisa jopa fanitti Apulantaa ja Santapukki Kaisaa, että muurasi Kaisan talon seinän kivistä. Sanna Marin asuu työsuhde asunnossa. Kaisa kutoo intohimoisesti kukka-amppeleita ja Sannalla siihen tuskin nykyoloissa jää aikaa. Minusta kumpaisenkaan yksityiselämästä ei löydy mitään erikoista. Ei ainakaan moitittavaa.
Mutta kun iltapäivälehdet ja seiska laittavat parhaat agenttinsa töihin niin johan Sanna Marinia ollaan työntämässä jopa psykiatrille. Ja sieltähän löytyy tarvittaessa diagnoosi joka potilaalle. Ei työn tekemisestä vaan vapaa-ajan käytöstä. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni Timo Haapalan, Juha Ristimäen, Eeva Lehtimäen ja Sanna Ukkolan kirjoituksista ja puheista riepotellessaan pääministeriä sananvapauden nimissä epäoleellisista asioista hänen tehtäviensä hoitoon. Miten on mahdollista, kun molemmilla on miljoonia faneja toinen jätetään nokkimatta mutta toisen kimpussa ollaan asioista, jotka eivät haittaa hänen työntekoaan. Syy on järjestelmässä, jonka olemme itse luoneet. Sanottakoon niitä vaikka mielipiteen- ja sananvapaudeksi, median tehtäväksi tai yksityisyyden suojaksi ne koskevat tässä tapauksessa vain Kaisa Mäkäräistä. Miksi ei myös pääministeri Sanna Marinia? Elämmekö edelleen boomerien aikaa yhteiskunnallisten asioiden hoidossa? Ikivanhan pitää pysyä. Ainakin silloin kun itseä parempaa pääsee kiven takaa katsomaan kun tätä nokitaan.
Meissä suomalaisissa elää kateus. On elänyt isojaon ajoista alkaen. Ihmisille annettiin maata ja asumukset rakennettiin kauas toisistaan. Elettiin omissa oloissa. Mitä nyt joskus käytiin naapurissa katsomassa miten siellä elettiin. Jos paremmin kuin itsellä, niin kadesiemen oli kylvetty. Huomio ei kohdistunut asioiden parempaan hoitoon vaan isäntään ja emäntään. Jos heillä menisi huonommin niin oma asema parantuisi. Paras konsti omanarvon nostoon oli etsiä virheitä naapurista vaikka niitä ei olisikaan ja levittää niitä muiden tietoon. Isojaossa alkoi trollaus ja sen jatkoa hoitavat iltapäivälehdet. Ei pahuuttaan vaan markkinaraossa, jota tarjoavat elämässään isojaon tasolle jämähtäneet lukijat.
Kun edellä olevaan lisätään puoluepolitiikka ja pääministeri Sanna Marin kohteeksi, ei parempaa moitittavaksi löydy. Niin pitkään kun hänen toimissaan ei muuta moitittavaa löydy kuin vapaa-ajan vietto, kirjoitukset ja puheet hänestä ovat trollausta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti