Viikkopakina. Syksyllä tavataan.

Sydän paikallaan

Vaalitulokset ovat selvinneet. Kuntien asiat tuskin vaaleilla selviävätkään. On niin monta asiaa hoidettavana kuin hoitajaakin. Pitäisi sekin selvittää mikä on kuntalaisten tahto. Puolet kuntalaisista eivät ilmaise tahtoaan ainakaan vaaleissa. Eivät tule äänestämään vaan mököttävät kotonaan. Miksi näin?

Kokemuksen perusteella voin väittää, että ihmisen toiminta monessa tapauksessa perustuu mielialaan. Pelko, toivo, hyväolo ovat ehkä tavanomaisimpia mielialoja. Mutta voimakkaina jyllää myös kateus ja kostokin. Näillä tunnetiloilla luulen monen menevän äänestämään. Hyvänolon tunne kannustaa olemaan äänestämättä. Mitä sitä sotkemaan omaa elämäänsä.

Kerronpa tapahtuman muutaman kymmenen vuoden takaa ammattiliittosektorilta. Oli tulossa palkkaneuvottelut. Pidettiin kokouksia. Yleiskorotuksen vaikutusta ja suuruutta pohdittiin. Niistä päästiin sopimukseen. Sitten oli vuorossa ns. kuoppakorotukset. Ne näkyisivät palkkaluokka korotuksina kenelle ne ohjattaisiin. Yleiskorotukset eivät herättäneet jäsenistössä juurikaan  keskustelua. Kuoppien kohdalla oli toisin. Niitä ei riittäisi kaikille. Pitkän keskeisen kamppailun jälkeen saatiin sovituksi kenelle korotukset tulisivat. Kaikki näytti hyvältä. Neuvottelut työantajan kanssa johtivat liiton ja jäsenistön kannalta parempaan tulokseen kuin odotettiin. Yleiskorotus tuli ja kuoppakorotuksia enemmän kuin liiton laskelmissa oli ennakoitu. Ongelma liitolle syntyi näistä ylimääräisistä kuoppakorotuksista. Niiden jakoa ei oltu ennakkoon suunniteltu. Pitihän nekin jakaa ylimääräisenä mutta nyt jako aiheutti riidan. Sen seurauksena liitosta erosi tyytymättömien ryhmä. Tosin vain lyhyeksi ajaksi. Tyytyväisyys voi johtaa passiivisuuteen ja tyytymättömyys kateuden saattelemana aggressiiviseen käyttäytymiseen. Elämässä yleensä ja vaaleissakin.

Kesä on parhaimmillaan. Jätetään koronat, sotet ja vaalit . On aika levätä ja ladata akkuja tulevaisuutta varten. Tiukka työ millä alalla hyvänsä vaatii palautumisaikansa. Ajattelen juuri politiikkoja. Erityisesti ministereitä. Heidän työnsä, jos mikä, on työtä vuorotta. Palautetta tulee, mutta harvoin kiitosta. Korona ja sote ovat työllistäneet hallituksen jäseniä. Erityisesti Sanna Marin ja Krista Kiuru ovat joutuneet kohtuuttoman työtaakan ja paineen kestämään. Nyt kun ponnistukset koronan voittamiseen ja soten saamiseen positiiviseen päätökseen näyttävät mahdollisilta, on aika antaa työstä kiitos koko hallitukselle, mutta erityisesti juuri Sanna Marinille ja Krista Kiurulle. Sanna olet osoittautunut yhdistäväksi johtajaksi ja Krista olet mahtava työmyyrä. Olette ansainneet kiitoksemme. KIITOS.

Elämää ohjaillaan symboleilla. Politiikassakin joillakin sydän on oikealla, toisilla vasemmalla. Demareilla se on kohdallaan. Se sisältää ajatuksen pitää huolta heikommassa asemassa olevista ihmisistä. Olivatpa he iältään vanhoja, nuoria, sairaita tai muuten kärsiviä rodustaan tai ihonväristään.

Hyvää kesää toivottaen! Syksyllä tavataan.

Veijo Tuunanen

 

Vanhoissa vara parempi, sanoo Siirakki

 

Vastuun on äänestäjillä

Kuntavaalit ovat sunnuntaina. Se ei ole juuri näkynyt Perussuomalaisten julkituloissa. He käyvät valtataistelua valtakunnan politiikasta. Romuttavat ammattiliittoja, poistavat yleissitovuuden, leikkaavat palkkoja ja vähentävät veroja unohtamatta sanoa, että kaikkein pahinta Suomessa on maahan muutto. Kuntatasolla näistä mistään ei päätetä. Pahimpana kaskessa Jussi Halla-ahon ja persujen valtaan tulolle he näkevät suositun pääministeri Sanna Marinin. Muuten ei ole selitettävissä  kiihkoa, jolla he eduskunnan kyselytunnilla kävivät pääministerin aamupalan kimppuun Jussi Halla-ahon, Ville Tavion ja Leena Meren puheenvuoroilla, jotka eivät enää koskettaneet pääministerin instituutiota vaan loukkasivat hänen henkilöään ja yksityisyyttään.

Aamupala ei määrältään ja kustannuksiltaan olisi sen arvoinen, että siitä kukaan ajatteleva ihminen jaksaisi enää kiinnostua. Vertaan pääministerin aamupalaa talkooväelle ennen vanhaan tarjottavaan ruokaan, jolla kannustettiin tehokkaaseen työntekoon ja ajankäyttöön. Ilman median villiintymistä mukaan pääministerin "maalittamiseen", ei aamupalasta puhuisi kukaan. Media näyttää nyt vetäytyvän vastuustaan ja osoittavan syylliseksi kohuun valtioneuvoston kansliaa. Parhaan arvion pääministerin aamupalasta antoi TV:n Jälkiviisaat ohjelmassa Janne Saarikivi. Hän sanoi sitä Pölhöpopulistien maailman ennätykseksi.

Nyt on nähty sekin, miten eduskunnasta on tullut älymölöpaikka, jossa viisaus, maltti ja sivistys peittyy sananvapauden nimissä muka oikeuteen puhua mitä sattuu ja miten pitkään hyvänsä ilman, että siitä seuraa mitään. Oikea sananvapaus perustuu sivistykseen, joka on muodostunut yhteisesti sovituista puhe- ja käytöstavoista. Pohjana tälle ovat tietenkin olleet maantapa ja yhdessä hyväksi huomattu vakiintunut käytäntö. Käyttäytymistapojen muutokseen syy lienee se, että kansanedustajiksi valikoituu henkilöitä, joilta puuttuu valmiudet tehtävien hoitoon. Äänestäjä ei tunne edustajaansa ja hänen kykyjään vaativan tehtävän hoitoon.

Kuntavaaleissa ei tällaista ongelmaa uskoisi olevan. Kaikki tuntevat, ehkä muutamaa suurta paikkakuntaa lukuun ottamatta, toisensa. Myös kyvyt ja mahdollisuudet luottamustehtävien hoitoon ovat varsinkin vanhojen puolueiden ehdokkailla ennakkoon tiedossa. Perussuomalaiset pyrkivät uusilla tuntemattomilla ehdokkailla valtaan kunnissa ja tietävät sen vaikeaksi. Siksi he gallupmenestyksensä huumassa yrittävät kuntavaaleja muuttaa valtakuntapoliittiseen suuntaan. He markkinoivat aatettaan, että Suomessa asiat olisivat huonosti. "Suomi takaisin" logo on hämäyksen huippu. Suomi on hyvinvointi valtio ja kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset on todettu onnelliseksi kansaksi. Mihin persut Suomen veisivät takaisin? Puutteeseenko ja kaaokseen?

Kunnissa hoidetaan äänestäjää lähellä olevia asioita. Siksi kuntavaaleja ei saa päästää muutaman valtakunnan huipulle pyrkivän poliitikon käsikassaraksi. Paras valinta edustajaksi valtuustoon on tunnettu ja siten kyvykkääksi arvioitu henkilö. Pitää muistaa, että "tähden lentoja" politiikkaan vaalit helposti synnyttävät. Joskus sellaiseksi voi nousta uusi puoluekin. Tähden lennolla on aikansa. Siksi on turvallista äänestää kuntavaaleissakin demareita ja sen kyvykkääksi arvioitua ehdokasta. Vastuu tapahtumien kulkuun on aina äänestäjällä.

Veijo Tuunanen

Ensin lähtee ihmiset, sitten palvelut ja lopulta lakkaa kunta

 

Ihmisissä voimavara

Mitä Paasikivi sanoikaan tosiasioiden tunnustamisesta? Hän sanoi viisauden alkavan siitä. Voisiko tähän hyveeseen liittää kyvyn nähdä tämä päivä, muistaa menneet ja ennakoida tulevaa? Näillä kyvyillä valtakunnan ja kuntan päättäjät olisivat vahvoilla.

Paikkakuntien elinvoima lähtee ihmisistä. Heidän lukumäärästään ja elämänsä laadusta. Sitten tulevat palvelut ja asumisen laatu ja hinta. Hyvinvointi Suomessa korostetaan edelleen työpaikkoja, mutta osalle ihmisistä niiden ensiarvoisuus ei välttämättä nouse ykköseksi. Kiitos toimivan eläke-, terveys- ja sosiaalipalvelun. Ennen toista maailmansotaa oli Tohmajärvellä asukkaita 6600, muistikuvani mukaan evakkojen tullessa hetkellisesti lähes 10000 ja nyt 4358 henkeä. Venäläistaustaisia näistä on 6%. Siis 250 asukkaan vähemmistö. Yritin tohmajärveläisten persujen kanssa virittää Facebookissa keskustelua heidän suhtautumisestaan tähän vähemmistöön ja sen vaikutukseen paikalliseen elämänmenoon. Kysymyksessähän ovat maahanmuuttajat. Onko se sama kuin puolueella ja sen puheenjohtajalla Jussi Halla-aholla? Sama on kuulema kuin puolueella ja eihän keskustelusta mitään tullut. Paikallisilta kauppiailta ja palveluntarjoajilta minun ei tarvitse kysyä heidän mielipidettään. Persut voisivat kysyä samaa omalta kuntavaaliehdokkaaltaan, joka on diplomikauppias taustaltaan.

Asukkaiden lukumäärä vaikuttaa suoraan kunnan olemassa oloon ja myös asuntojen hintaan. Olivatpa asukkaat paikkakunnalla syntyneitä, muualta tulleita tai minkä rotuisia tai värillisiä hyvänsä. Niin se vain on. Jos asukkaat loppuvat loppuu paikkakunnalla elämä. Seuraava esimerkki ei ennusta elämän loppua. Onpahan ennusmerkki tulevasta, ellei huomioida tosiasioita elämän kulusta. Kemien keskeisimmällä paikalla on kerrostalo, jossa on myytävänä 59 m2 läpitalon huoneisto hintaan 19000 euroa. Yhtiölainaa tästä on 5000 euroa. Neliöhinnaksi tulee 322 e/m2. Talo on hyvässä kunnossa. Käyttövesi ja viemäriputkistot on uusittu ja muutenkin talo on hyvin huollettu. Samasta talosta ostin kunnalta kirjoituskämpäksi vuosia sitten pienen yksiön. Neliöhinta oli 833e/m2. Nyt näyttäisi olevan 1/3 maksetusta hinnasta. Hyvää tästäkin löytyy. Osakkeeni on onneksi kooltaan pieni.

Yhteiskunnassa kipuillaan. Pyritäänkö suuruuteen vai olisiko pieni parempi. Samaa pohditaan Viikko Pohjois-Karjala Lehdessä. Olisiko Viikko Savo-Karjala parempi? Lehden tärkein ominaisuus on olla haluttu luettava. Näin on aina ollut ja näin tulee olemaan. Kirjoittajana olen pyrkinyt tähän samaan. Mielestäni lukija voi tykätä tai tökätä jutuistani. Kunhan lukevat kirjoitukseni. Se osoittaa heidän mielenkiintonsa asiaa kohtaan. He osaavat itse päättää ja muodostaa mielipiteensä pakinoistani. Lehden ja siihen kirjoittajien tarkoitus lienee sama. Tuoda asioita ja mielipiteitä luettavaksi. Käännytystyön aika lienee lehdissä ohitettu. Lehden nimi ei liene ykkösasia, vaan haluttavuus lukea sitä.

 Kuntavaalit ovat koht`sillään. Mielipidemittaukset saattavat osoittaa tyytymättömyyttä, mutta eivät sano sitä mikä olisi paremmin tehty kuin nyt tehdään. Tämä on persujen ongelma mittausten kärjessä. Tyytymättömyyttä on helppo lietsoa ja jotkut lähtevät siihen mukaan. Demareilla ei ole näytön puutetta tekemisistään. Se vene ei ole keikkunut korona-aallokossakaan. Eikä keiku koronan jälkihoidossa.  Ei kun äänestämään.

Ei vellistä puuroa tule jos ryynit vähenee.

Paraneeko vaihtamalla

Karjalaisessa oli kirjoitus (19.5) "Keski-Karjalaa markkinoidaan nyt Sydänkarjalana." En tahdo puuttua idean alkuun panijoihin enkä toteuttajiin. Hyväähän he tahtovat. Ihmettelen vain mikä keskikarjalaisia vaivaa kun eivät tyydy vakiintuneisiin ilmauksiin kotiseudustaan. Pyörää yritetään keksiä uudestaan tai ainakin keksiä sille uusi nimi ja brändi.

Pitkän ikäni aikana olen alkuun asemoinut paikkakunnat niminä ja osoitteina. Joensuu on Joensuu, Kitee on Kitee ja Tohmajärvi on Tohmajärvi. Myöhemmin muualla asuessani ilmoitin kotiseudukseni Pohjois-Karjalan. Kaikki kysyjät olivat tyytyväisiä ja ymmärsivät heti mistä päin Suomea olin kotoisin. Sitten alkoi sekaannus. Paluu muutossa minun piti opetella, että asuinpaikkani onkin Keski-Karjala. Juuri kun olin tämän oppimassa tuli Sydänkarjala.

Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeään. Paikkakuntien nimet ovat toimineet alueella asuville osoitteina ja myöhemmin  ovat tulleet maakuntien nimet selventämään sijoittumista Suomen kartalle. Paikkakuntien asukkaat ovat antaneet toimillaan ja käytöksellään paikkakunnille "brändin", joista se ja siellä asujat tunnetaan. Joensuu tunnetaan suurimpana kaupunkina, Kitee pontikastaan ja Tohmajärvi Seppo Rädystä. Toki muitakin tunnistettavia ominaisuuksia paikkakunnilla tiedetään.  Kipa on Kiteen Pallo ja pitkään menee ennen kuin vakiintuisi seura Sydänkarjalan Pallo.

Näytän olevani hidas oppimaan ja omaksumaan uutta. Kun näin Sydänkarjalan logon ja siinä tekstin "kaikessa rauhassa", tuli ensimmäisenä mieleen Pekka Puska ja hänen Pohjois-Karjala projektinsa. Voin olla väärässä, kun epäilen uusien nimien aiheuttavan ulkopuolisille hämäännystä sijoittaa uudet "väkisin" keksityt nimet Suomen kartalle. Samalla pohdin syytä Keski-Karjalan vaihtamista Sydänkarjalaksi.

Veijo Tuunanen

 

Julkaistu Karjalaisessa tänään.

 

Tarvitseeko tehokkuus jarrutusta

Karjalaisen juttuun (15.5) "Jarrutus keskustelut osa tervettä demokratiaa. Eduskunta: Oikeusoppineet eivät estäisi viivytystaisteluita keinona tehdä politiikkaa." Tavallisena kansalaisena rohkenen asettaa oikeusoppineiden näkemyksen kyseenalaiseksi.

Miksi? Siksi, että juritiikkaa ja politiikkaa ei pidä sotkea keskenään. Varsinkaan eduskuntatyössä. Eduskunta laatii lait kansalaisille ja työjärjestykset itselleen. Ja tulkitsee niitä myös omalla parhaalla mahdollisella tavalla. Parlamentin ulkopuolelta tulevat tulkitsijat eivät voi mennä ohittamaan ja ohjaamaan kansanedustajia ja heitä  työssään. Ohjaus tulee kansalta ja tapahtuu vaaleissa.

Eduskunnassa elvytyspaketin käsittely meni täysin eduskunnan työjärjestyksen mukaan. Kokonaan eriasia on menettelikö Perussuomalaiset pitkittäessään ja jarruttaessaan asian käsittelyä omiin tarkoitusperiinsä pohjautuen vakiintuneen käytännön vastaisesti. Pitkät puheet ja kokousteknilliset kiemurat, eivät osoita harkintaa eikä varapuhemies Juho Eerola ymmärtänyt asemaansa johtaessaan puhemiehenä eduskunnan istuntoa.

Eduskunnan työ on muuttunut. Paperista luku kyselytunnilla ja asiaan kuulumattomat välihuudot eivät anna kuvaa kansanedustan työhön paneutumisesta. Elvytyspaketin käsittelyssä tapahtunut jarrutus, sillä sitähän se oli, näytti, että korjaamisen varaa kansanedustajilla on omaan työhönsä.

Nyt kysytään kenen on vastuu tapahtuneesta ja miten asiaa voidaan korjata? Tähän on hyvät mahdollisuudet jo tulevissa vaaleissa. Vastuu on äänestäjillä. Heidän pitää miettiä ja löytää hyvät edustajansa niin kuntiin kuin eduskuntaankin.  Kannattaa ajatella ja muistaa äänestää. Vastuu ja valinnat ovat äänestäjillä.

Veijo Tuunanen