Paraneeko vaihtamalla
Karjalaisessa oli kirjoitus (19.5) "Keski-Karjalaa markkinoidaan nyt Sydänkarjalana." En tahdo puuttua idean alkuun panijoihin enkä toteuttajiin. Hyväähän he tahtovat. Ihmettelen vain mikä keskikarjalaisia vaivaa kun eivät tyydy vakiintuneisiin ilmauksiin kotiseudustaan. Pyörää yritetään keksiä uudestaan tai ainakin keksiä sille uusi nimi ja brändi.
Pitkän ikäni aikana olen alkuun asemoinut paikkakunnat niminä ja osoitteina. Joensuu on Joensuu, Kitee on Kitee ja Tohmajärvi on Tohmajärvi. Myöhemmin muualla asuessani ilmoitin kotiseudukseni Pohjois-Karjalan. Kaikki kysyjät olivat tyytyväisiä ja ymmärsivät heti mistä päin Suomea olin kotoisin. Sitten alkoi sekaannus. Paluu muutossa minun piti opetella, että asuinpaikkani onkin Keski-Karjala. Juuri kun olin tämän oppimassa tuli Sydänkarjala.
Sanotaan, ettei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeään. Paikkakuntien nimet ovat toimineet alueella asuville osoitteina ja myöhemmin ovat tulleet maakuntien nimet selventämään sijoittumista Suomen kartalle. Paikkakuntien asukkaat ovat antaneet toimillaan ja käytöksellään paikkakunnille "brändin", joista se ja siellä asujat tunnetaan. Joensuu tunnetaan suurimpana kaupunkina, Kitee pontikastaan ja Tohmajärvi Seppo Rädystä. Toki muitakin tunnistettavia ominaisuuksia paikkakunnilla tiedetään. Kipa on Kiteen Pallo ja pitkään menee ennen kuin vakiintuisi seura Sydänkarjalan Pallo.
Näytän olevani hidas oppimaan ja omaksumaan uutta. Kun näin Sydänkarjalan logon ja siinä tekstin "kaikessa rauhassa", tuli ensimmäisenä mieleen Pekka Puska ja hänen Pohjois-Karjala projektinsa. Voin olla väärässä, kun epäilen uusien nimien aiheuttavan ulkopuolisille hämäännystä sijoittaa uudet "väkisin" keksityt nimet Suomen kartalle. Samalla pohdin syytä Keski-Karjalan vaihtamista Sydänkarjalaksi.
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti