keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Viikkopakina. Syksyllä tavataan.

Sydän paikallaan

Vaalitulokset ovat selvinneet. Kuntien asiat tuskin vaaleilla selviävätkään. On niin monta asiaa hoidettavana kuin hoitajaakin. Pitäisi sekin selvittää mikä on kuntalaisten tahto. Puolet kuntalaisista eivät ilmaise tahtoaan ainakaan vaaleissa. Eivät tule äänestämään vaan mököttävät kotonaan. Miksi näin?

Kokemuksen perusteella voin väittää, että ihmisen toiminta monessa tapauksessa perustuu mielialaan. Pelko, toivo, hyväolo ovat ehkä tavanomaisimpia mielialoja. Mutta voimakkaina jyllää myös kateus ja kostokin. Näillä tunnetiloilla luulen monen menevän äänestämään. Hyvänolon tunne kannustaa olemaan äänestämättä. Mitä sitä sotkemaan omaa elämäänsä.

Kerronpa tapahtuman muutaman kymmenen vuoden takaa ammattiliittosektorilta. Oli tulossa palkkaneuvottelut. Pidettiin kokouksia. Yleiskorotuksen vaikutusta ja suuruutta pohdittiin. Niistä päästiin sopimukseen. Sitten oli vuorossa ns. kuoppakorotukset. Ne näkyisivät palkkaluokka korotuksina kenelle ne ohjattaisiin. Yleiskorotukset eivät herättäneet jäsenistössä juurikaan  keskustelua. Kuoppien kohdalla oli toisin. Niitä ei riittäisi kaikille. Pitkän keskeisen kamppailun jälkeen saatiin sovituksi kenelle korotukset tulisivat. Kaikki näytti hyvältä. Neuvottelut työantajan kanssa johtivat liiton ja jäsenistön kannalta parempaan tulokseen kuin odotettiin. Yleiskorotus tuli ja kuoppakorotuksia enemmän kuin liiton laskelmissa oli ennakoitu. Ongelma liitolle syntyi näistä ylimääräisistä kuoppakorotuksista. Niiden jakoa ei oltu ennakkoon suunniteltu. Pitihän nekin jakaa ylimääräisenä mutta nyt jako aiheutti riidan. Sen seurauksena liitosta erosi tyytymättömien ryhmä. Tosin vain lyhyeksi ajaksi. Tyytyväisyys voi johtaa passiivisuuteen ja tyytymättömyys kateuden saattelemana aggressiiviseen käyttäytymiseen. Elämässä yleensä ja vaaleissakin.

Kesä on parhaimmillaan. Jätetään koronat, sotet ja vaalit . On aika levätä ja ladata akkuja tulevaisuutta varten. Tiukka työ millä alalla hyvänsä vaatii palautumisaikansa. Ajattelen juuri politiikkoja. Erityisesti ministereitä. Heidän työnsä, jos mikä, on työtä vuorotta. Palautetta tulee, mutta harvoin kiitosta. Korona ja sote ovat työllistäneet hallituksen jäseniä. Erityisesti Sanna Marin ja Krista Kiuru ovat joutuneet kohtuuttoman työtaakan ja paineen kestämään. Nyt kun ponnistukset koronan voittamiseen ja soten saamiseen positiiviseen päätökseen näyttävät mahdollisilta, on aika antaa työstä kiitos koko hallitukselle, mutta erityisesti juuri Sanna Marinille ja Krista Kiurulle. Sanna olet osoittautunut yhdistäväksi johtajaksi ja Krista olet mahtava työmyyrä. Olette ansainneet kiitoksemme. KIITOS.

Elämää ohjaillaan symboleilla. Politiikassakin joillakin sydän on oikealla, toisilla vasemmalla. Demareilla se on kohdallaan. Se sisältää ajatuksen pitää huolta heikommassa asemassa olevista ihmisistä. Olivatpa he iältään vanhoja, nuoria, sairaita tai muuten kärsiviä rodustaan tai ihonväristään.

Hyvää kesää toivottaen! Syksyllä tavataan.

Veijo Tuunanen

 

Ei kommentteja: