Vielä on kesää jäljellä

Digiä, tekonurmea, -älyä ja -hampaita

Olen siinä iässä, jossa ensimmäisenä ei surra jos purkka loppuu tai rokki ei soi. En tykkää ennakkoon kaikesta mitä minunkin hyväksi kehitellään.  Niin kuin ikäisilleni digihoivaa. Lukijahan tietää mitä se on. Siinä tuijotetaan näyttöruutua ja odotetaan milloin hoitotäti antaa luvan kylmän puuron syöntiin ja makuulle menoon. Lääkkeet on robotti ravistellut lattialle, jossa ne odottavat viikkosiivoja robotin tuloa. Kuka neropatti näitä hoivakonsteja kehittelee?  Vankilassakin on parempi hoiva. Siellä vartija annostelee lääkkeet, avaa ja sulkee ovet ja illalla viimeksi sanoo hyvää yötä ja aamulla hyvää huomenta. Robotti hoitoa  vankilaan pidetään epäinhimillisenä.

En tykkää digipalveluista, jotka ovat kurjistaneet postipalvelut ja vieneet  ikäihmisiltä monella paikkakunnalla yhteydet muuhun yhteiskuntaan. Talvipaikkakunnalla, jolla asun talvisin ei posti jaa lehtiä lauantaisin, sunnuntaisin ja tiistaisin. Pohjois-Karjalassa ilmestyvät lehdet saan yleensä järjestelyn takia neljän päivän nipussa. Paikallisten lehtien omajakelu sentään toimii.

Digihoivaa en toivo kesämökillenikään. DNA toimii omalla ajallaan ja tavallaan, jota lienee mahdoton sovittaa edes robotille. Eli ei juuri toimi moitteetta kun laskujen suhteen. Ne tulevat  jopa etuajassa. Kuka muistaa Ringo-puhelimen?  Sillä soitin ja vastasin riihen nurkalla. Tällä nykyisellä kännykällä, jouduin auton huollonkin tilaamaan Perttisen sillalla, jonne on matkaa rapia kilometri.

Ennen sanottiin kehityksen kehittyvän aina Kutsun kylää myöten. Kehityskö lienee syynä, että Kemiessä puretaan ja rakennetaan taloja kiihtyvään tahtiin. Rahasta ei näytä olevan puutetta. Mitä nyt kunnan tarkastuslautakunta napisee. Sivistyskeskuksen, jonka nimeksi ehdotin toimintakeskusta, monttu syvenee. Tuleeko sinne parkkihalli? Lähitonteille ei autoille juuri näytetä jätettävän parkkitilaa. Sorakenttä, jota käyttivät parkkipaikkanaan kesäteatterissa vierailijat kuin jääkiekkokaukalokin ovat joutuneet väistymään tekonurmen tieltä. Onko tekonurmi tohmajärveläisten osuus egoteko ilmastomuutokseen? Vai seuraako tekonurmi vain nimenä tekoälyä ja tekohampaita, joita tien toisella puolella vanhukset joutuvat käyttämään digihoivaa odotellessaan.

Tohmajärven kirjastoon ei ole tilattu Viikko Pohjois-Karjala Lehteä. Sivistystä voidaan jakaa muutenkin kuin taloja rakentamalla. Omapahan on häpeänsä. Luen lehteni loman päätyttyä.

Karjalaisessa eilen julkaistu mielipide.

Eikö vedet voisi olla yhteisiä

Viittaan Karjalaisen kirjoitukseen Ammattikalastajan matkassa (8.6) ja mielipidekirjoitukseen samassa lehdessä Osakaskunnan jäärät ja kalastusrajoitukset (11.6), ottamatta kantaa kumpaisenkaan mielipiteen puolesta tai vastaan.

Suomessa moni toiminta perustuu ikivanhaan omistusperiaatteeseen. Vahvin esimerkki tästä on maan omistus. Sen olemassa oloa harva kiistää. Vaikeammaksi omistus tulee kun siirrytään vesialueelle, sen rajoihin ja vesillä tapahtuvaan toimintaan. Jokainen tietää sanonnan, että kateus vie kalat kattilasta. Jopa niin, ettei saalista suoda toiselle, vaikka itse sitä ei pyytäisi ja tarvitsisi. Tätä toimintaa kutsutaan maalla nimellä riistan hoito ja vesillä kalavesien hoito. Kalavedet pohjautuvat maanomistukseen ja sen toimintaa hoitaa osakaskunnat. Mikä on osakaskunnan ammattitaito ja kyky hoitaa ja kenelle on vastuu järkevästä toiminnasta?

Tohmajärven järven koko on tietolähteeni mukaan 12,13 km2. Oma arvioni järven ns. selkäveden koosta on n. maksimileveydeltään 3km ja pituutta n. 10km. Järvi on siis pieni, mutta järveä hoitaa neljä osakaskuntaa; Kemien, Peijonniemen, Järventauksen ja Jouhkolan osakaskunnat. Kaikki itsenäisesti juuri toisiaan kuulematta. Kunnallisaloitteella vai oliko se valtuutetun aloite yritin osakaskuntia yhtymään. Ei onnistunut. Osakaskunnat eivät katsoneet yhteistoimintaa järkeväksi ja niin nyt toiset istuttaa kuhaa, toiset siikaa, yhdet eivät välttämättä mitään ja yhdet arvostelevat toisten toimintaa.

Vesialueita hallinnoi valtion ja osakaskuntien lisäksi yksityiset. Olen liikkunut vesillä joilla rannalta porhaltaa vene, jonka ohjaaja sanoo: "Sinä kalasta minun vesi. Mene pois."

Veijo Tuunanen. katiskapyytäjä. Tohmajärveltä.

Näin kirjoitin viikko sitten

Halukas vai kyvykäs

Ihmiselle tekee hyvää vaihtaa silloin tällöin olinpaikkaansa huomatakseen eroja elinolosuhteissa. Esimerkiksi talviasunnossa on matkaa sängystä aamulehden hakuun n. kymmenen askelta. Mökillä matkaa postilaatikolle lienee kolmesataa metriä. Sama matka on myös laatikon vieressä olevalle heittolaatikolle. Kenenkä keksintö lienee asettaa ne vierekkäin. Jos tarkoitus on ollut sateen sattuessa lauantain ja sunnuntain lehdet kastella niin ymmärrän heittolaatikon sijainnin ja rakenteen. Viraston keksinnöksi heittolaatikko toimii, mutta lehden jakaja voisi tehdä virastomestarille joskus kiusaa ja asettaa lehdet heittolaatikkoon niin, ettei ne menisi sateessa lukukelvottomiksi ennen aikojaan. Jakajalla uskon olevan enemmän käytännön järkeä kuin heittolaatikon suunnittelijalla.

Eduskunta- ja EU-vaalit on pidetty. Kohta Suomella on hallitus ja ministerit. Eikä vieläkään olla kokoomuksen ja persujen ennusteista huolimatta konkurssissa. Nykyinen hallitusratkaisu kyrsii molempia oppositioon joutuneita. Oppositioon joutumiseen persuilla oli ns.nyky-yleiset syyt ja kokoomuksella virhearviointi pääsevänsä määräävään asemaan demareiden johtamaan hallitukseen. Rinteen rakentama hallituspohja perustuu terveeseen ajatteluun, jossa näkyy tarve muutokseen tavallista kansaa kurjistavista leikkauksista.

 Hallitukseen pyrkii aina enemmän halukkaita kuin kyvykkäitä. Edellisessä hallituksessa halukkaat olivat enemmistönä. Berner halusi erikoiskohtelun lähtöönsä ja presidentti sen hänelle soi. Terve menoa minunkin puolesta. Vaalien jälkeen sinisetkin ymmärtänevät, että ministerin pestiin olisi hyvä saada kansalta sen verran ääniä, että pääsisi ensin eduskuntaan. Tuliko tämä yllätyksenä Timo Soinille? Ilmeisesti ei. Hillotolppa kiinnosti enemmän kuin kansalaisten kannatus.

Halukas ja kyvykäs voivat olla samassa persoonassa. Monesti näillä ominaisuuksilla pääsee merkittäviin tehtäviin niin siviilielämässä kuin politiikassakin. Persujen Teuvo Hakkarainen on ilmoittanut halukkuutensa EU-parlamenttiin. Äänestäjät ovat arvioineet hänen kykynsä tähän tehtävään riittäviksi vai onko kyseessä protesti vai provokaatio? Demareiden Eero Heinäluoma on ilmoittanut pyrkivänsä EU-komisaariksi. Hänellä on haluja ja koeteltua kykyä politiikassa. Rääkkyläläinen Kari Kulmala pyrkii Sinisen tulevaisuuden puheenjohtajaksi. Kysyn vain, miksi? Kenelläkään edellä oleviin tehtäviin ei ole aikaisempaa kokemusta. Siksi kyvykkyys pitää asettaa halukkuuden edelle.

Äänellään voi vaikuttaa

Äänelläsi juuri nyt on merkitystä

 Antti Rinne rakentaa hallitustaan ja hänen työlleen on annettava rauha. Tuleeko muutosta vai ei? Se nähdään vasta sitten kun tulevalla hallituksella on näyttöä puoleen tai toiseen. Vain hullu koira haukkuu tyhjää puuta. Näitäkin näyttää olevan. Jos ei tyhmyydestä johtuen, niin roolituksensa  vuoksi.

EU-vaalit ovat menoillaan. Äänestämässä olen jo käynyt. Tarkalleen en tiedä miten EU:ssa toimitaan, mistä päätetään ja miten. Siinä mielessä luulen olevani keskiverto EU-äänestäjä. Ääneni annoin hyvin tuntemalleni ehdokkaalle, jolla on koeteltu  kyky, kunto ja näytöt kotimaisessa politiikan hoidossa. Vaalisalaisuus estää minua sanomasta, että hän on Eero Heinäluoma.  Mutta pakinaani tuo lipsahti. Toki äänestämiseeni liittyy monta muutakin syytä kuin nuo edellä mainitsemani.

Äänelläni haluan vastustaa sitä, joka Suomessa on nousullaan Unkarin,  Puolan, Itävallan ja Italian malliin. Se on kansallisuusmielisyys ilman tervettä järjen käyttöä ja perusteluja. Eivätkö näiden maiden kansalaiset muista muutama vuosikymmen sitten vallinnutta  tilannetta. Miten heidät oli kahlehdittu omien rajojensa sisään vastoin  omaa tahtoaan. Juuri vapauden puute pani monet pakenemaan kotimaastaan naapuri valtioon henkensä uhalla. Valtakunnan rajoja tarvitaan, mutta ei kansalliskiihkoa rajojen valvontaan. Rajoilta sodat ovat syttyneet maailman sivu. Siksi EU-vaaleissa on tärkeää äänestää ehdokkaita, joilla on kyky hoitaa yhteisiä asioita ilman kiihkoa muukalaisvastaisuudella. On syytä palauttaa mieleen miten Ruotsi otti vastaan puolimiljoonaa suomalaista  50- ja 60-luvulla. Hekin olivat elintasopakolaisia.

Ymmärrän protestiliikkeitä silloin kun ne ovat jotain vastaan. Ymmärrykseni loppuu siihen kun protestilla ajetaan jonkun  sellaisen asian puolesta, joka ei selvästikään ole saavutettavissa tai jota pidetään hämäysmielessä keulakuvana. Perussuomalaisten tavoitteet ilmansuojelussa ja metsänhakkuissa ovat tietymättömissä. Suhtautumisessa pakolaisuuteen ja maahanmuuttoon tavoitteet ovat erittäin hyvin tiedossa. Siksi EU-vaaleissa on tärkeää äänestää. Vaaleissa voi määritellä kantansa kannattaako vallassa olevaa järjestelmää vai hyppääkö tukemaan tuntematonta.

Metsänhoito on muuta kuin puhetta

Taka-askeliin ei tarvetta metsänhoidossa

Mietin sitä kumpaa äänestäisin EU-vaaleissa? Häntä, joka on kykenemätön ja tuntematon vai häntä, jonka tunnen osaavaksi, kokeneeksi ja ahkeraksi tehtäviinsä, mutta ilmoittaa, ettei ota tehtävää vastaan vaikka valittaisiin vaaleissa. Eihän tällaisessa ole järjen häivää. Sitten ihmetellään äänestysaktiivisuuden laskua.

Ennen vanhaan isäntä istui pöydän päässä. Muu porukka sai itse etsiä paikan ruokapöydässä. Jakkaran sijainti on tätä kirjoittaessa noussut eduskunnassa ongelmaksi. Pitää näkyä kuvassa kello ja kampaus, mikäli lehteen tai TV kuvaan pääsee. Tätä mieltä ovat ruotsalaiset ja persut. Tässäkö on kuva tulevaisuuden eduskuntayhteistyöstä. Vaalien jälkeisessä istumapaikkajaossa oli vain yksi kärsijä. Hän on Paavo Väyrynen. Hänelle osoitettiin seisomapaikka ja sekin katsomolehterille.

Vaalien tuloksesta ja siihen vaikuttavista syistä ovat aktiivipoliitikot antaneet selityksensä. Miksipä en mikäkin aktiiviäänestäjänä. Ensimmäiseksi näen vaalit protestina hallituksen harjoittamaa toimintaa vastaan. Varmimpana tähän näki tavallinen suomalainen äänestää persuja. Malliin; siitähän saivat hallitus ja heikko oppositio. Halla-aho piti huolen, ettei itse ja perulaiset ottaneet kantaa ilmastonmuutokseen ja metsänhakkuuseen, joka on toistaiseksi epäselvää miten niitä pitäisi hoitaa mutta jotka koskettavat läheisesti 600000 metsänomistajaa. Mikä pakottaa puheenjohtajia vastaamaan toimittajien kysymyksiin, joista kukaan ei oikein tiedä mikä on oikea vastaus. Puheenjohtajan mielipide liitetään usein puolueen kannaksi, mitä se todellisuudessa ei ole.

Muistan sloganin: "Puulla parempiin päiviin". Näin se Suomen kohdalla on ollut ja tulee olemaan. Puuta on käytetty ja kehitetty yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Ei itseisarvona pyrittäessä vaurauteen vaan enemmänkin köyhyyden poistoon ja elintason nostoon. Puu on taipunut polttopuusta sahatavaraksi, pyyhintikusta WC-paperiksi, selluksi ja nyt viimeksi kuiduksi korvaamaan öljyä ja muovia. Tämä on syytä muistaa politiikkojen kun päätetään Metsä Group:in asioista.

Oikeutukseni mielipiteeseeni olen hankkinut ostamalla lisää metsämaata 15 ha joka  heti laitettiin ikiajoiksi luonnonsuojelualueeksi. Tämä terveisiksi heille, jotka ovat huolissaan metsän monimuotoisuuden hoidosta. Tappiota tuli 23000 euroa mutta tilalle tuli hyvä mieli.