Eikö vedet
voisi olla yhteisiä
Viittaan
Karjalaisen kirjoitukseen Ammattikalastajan matkassa (8.6) ja
mielipidekirjoitukseen samassa lehdessä Osakaskunnan jäärät ja
kalastusrajoitukset (11.6), ottamatta kantaa kumpaisenkaan mielipiteen puolesta
tai vastaan.
Suomessa
moni toiminta perustuu ikivanhaan omistusperiaatteeseen. Vahvin esimerkki tästä
on maan omistus. Sen olemassa oloa harva kiistää. Vaikeammaksi omistus tulee
kun siirrytään vesialueelle, sen rajoihin ja vesillä tapahtuvaan toimintaan.
Jokainen tietää sanonnan, että kateus vie kalat kattilasta. Jopa niin, ettei
saalista suoda toiselle, vaikka itse sitä ei pyytäisi ja tarvitsisi. Tätä
toimintaa kutsutaan maalla nimellä riistan hoito ja vesillä kalavesien hoito.
Kalavedet pohjautuvat maanomistukseen ja sen toimintaa hoitaa osakaskunnat.
Mikä on osakaskunnan ammattitaito ja kyky hoitaa ja kenelle on vastuu
järkevästä toiminnasta?
Tohmajärven
järven koko on tietolähteeni mukaan 12,13 km2. Oma arvioni järven ns.
selkäveden koosta on n. maksimileveydeltään 3km ja pituutta n. 10km. Järvi on
siis pieni, mutta järveä hoitaa neljä osakaskuntaa; Kemien, Peijonniemen,
Järventauksen ja Jouhkolan osakaskunnat. Kaikki itsenäisesti juuri toisiaan
kuulematta. Kunnallisaloitteella vai oliko se valtuutetun aloite yritin
osakaskuntia yhtymään. Ei onnistunut. Osakaskunnat eivät katsoneet
yhteistoimintaa järkeväksi ja niin nyt toiset istuttaa kuhaa, toiset siikaa,
yhdet eivät välttämättä mitään ja yhdet arvostelevat toisten toimintaa.
Vesialueita
hallinnoi valtion ja osakaskuntien lisäksi yksityiset. Olen liikkunut vesillä
joilla rannalta porhaltaa vene, jonka ohjaaja sanoo: "Sinä kalasta minun
vesi. Mene pois."
Veijo
Tuunanen. katiskapyytäjä. Tohmajärveltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti