Herätystä ihmiset

On muutoksen aika

Kokoomus on tiivistänyt sanomansa tuleviin eduskuntavaaleihin sloganiin ja osoittanut  sen demareita kohtaan; "joko me tai ne". Sanoma on selvä, mutta myös ylimielinen ja loukkaava. "Ne" muotoa ei käytetä ihmisistä, vaan eläimistä ja toisarvoisista itseensä verrattuna.

Kokoomuksen puheenjohtaja Orpon hokemavastaus puolueensa erinomaisesta hallitustyöskentelystä kysymyksestä riippumatta mitä se koskee, on työllisyysasteen positiivinen kehitys ja sen vaikutus. On myönnettävä sen myönteinen merkitys, mutta huomioitava samalla kohdentuminen. Pääomapiirit ovat siitä hyötyneet eniten. Köyhyyttä, eriarvoisuutta ja yhteiskunnan ongelmia ei kokoomuksen toimilla ole ollut merkitystä. Vastatkaa ministeri Orpo kysymykseen. Miten on mahdollista, että vaikka työpaikat lisääntyvät, samaan aikaan leipäjonot kaduilla pitenevät? Työllisyysasteen nousu tuskin käy vastaukseksi.

Vakava sairaus, riippumatta siitä ketä se koskee, laittaa elämän arvot uusiksi. Sairaus aina on henkilökohtainen, eikä sen vaikutusta tule riepotella julkisuudessa. Elämä jatkuu sairauksista ja sen seurauksista huolimatta. Se on elämän kulku.

Iltapäivä lehdet tuskin jättävät politiikkojen sairauksista ja niiden vaikutuksista kirjoittamatta. Se osoittaa politiikan henkilöityneen ja asiasisällön vähentyneen. Mediaseksikkyys korostuu. Kuka osaa puhua kauniimmin ja kenen tukka on parhaiten kammattu. Onko niin, että näiden avulla äänestäjä päättää kuka hänen asioitaan hoitaa? Näihin avuihin uskonevat uudet puolueet, mutta onneksi on vielä myös vanhoihin arvoihin uskovia puolueita.

"Tällä vaalikaudella nähty eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä, ja eriarvoistumista on kitkettävä" sanoo Sanna Marin demareiden vaalikampanjan avauksessa. Siinä on suunta ja se riittää. Keinoja miten tavoitteisiin päästään on monia. Ne selviävät aina tilanteen mukaan. Mitään yhtä tietä mihinkään tavoitteeseen pääsemiseksi ei ole viisasta lyödä lukkoon ennakkoon. Sanna Marin näyttää toimivan vaaliavauksessa viisaasti.

Vieroksun jonkin yksittäisen asian nostamista tavoitteeksi tikun nokkaan. Kuten apteekkarien tai metsänomistajien ja heidän verokohtelunsa. Varsinkaan jos esim. metsänomistamisesta ei tiedä kolme pihapuuta enempää. Suomessa on 600000 metsänomistajaa ja hekin äänestävät mielipiteensä mukaan.

Tätä valtakunnan ja maakuntalehti julkaissut.

Minua hävettää.

 Minulla asiat ovat hyvin. Elän hyvinvointi Suomessa. Kuitenkin minua hävettää. En ole rikas. En köyhä. Ei surua. Mutta ei iloakaan. Miksi?

Suomessa, jotta voitaisiin puhua hyvinvointi valtiosta, ihminen tarvitsee vähintään kolme asiaa. Ruokaa, lämpöä ja paikan, jossa voi nukkua rauhassa. Juhlapäivinä näiden puute paljastuu karmeimmillaan Hurstin järjestämillä yhteisruokailuissa.

Ruokaa suomalaisille riittää. Kysymys on vain sen huonosta jakelusta. On alentavaa, että ruokaa pitää ihmisen jonottaa  kadulla. Lämpöä ihminen tarvitsee Suomen pakkasissa. Onko riittävää lämmön  löytyminen yhteismajoituksista tai porrashuoneista? Ei ole. Hyvinvointi valtioksi ei voi kutsua Suomea, jossa ihmisellä ei ole seiniä ympärillään. Edes pientä yksityistä tilaa levähtää ja suoriutua päivittäisistä toimistaan.

Suomessa todellisia puutteessa eläviä lienee muutamia tuhansia. Puutteenrajalla eläviä ehkä satatuhatta. Sinnittelijät päälle. Asioiden korjaaminen ei ole taloudellisesti raskas. On kysymys kyvyttömyydestä tai tahdosta hoitaa asiat kuntoon. On ihmisiä, joilta puuttuu kyky omien asioittensa hoitoon  ja ihmisiä, joilla olisi mahdollisuus mutta joilta puuttuu todellinen tahto korjata asiat.

Olen saanut elää pitkän ja monivaiheisen elämän. Nyt olen ensimmäinen kerran tilanteessa, jossa tunnen häpeää. Siitä, etten ole osaltani osannut nähdä asioiden todellista laitaa. En silloinkaan, kun talonmiehenä ajoin porraskäytävistä ihmisiä pakkaseen. Häpeän puolestanne, te ministerit ja poliittiset päättäjät ja mielipidepalstalle valittajat. Ajatelkaa asioiden todellista tilaa ennen kuin puhutte taseistanne, veroistanne, työllisyysasteista ja kestävyysvajeistanne. Mitä järkeä on puhua kestävyysvajeesta kymmenien vuosien päähän, jos ei näe tilannetta tämän päivän leipäjonossa tai Hurstin yhteisruokailussa. Hävettää.

                                Veijo Tuunanen 84v Taalintehdas.

Raastuvassa tungosta

Äänestäjä tarvitsee kuluttajasuojaa

Eduskuntavaaleihin pitäisi valmistua. Vapaat vaalit ovat demokratian perusta. Vaaleissa pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja luoda uskoa paremmasta. Viisautta saattaisi olla katsoa myös mitä menneisyydessä on tapahtunut. Mikä on äänestäjän kuluttajasuoja?

Räikeimmin sitä loukattiin, kun persuista loikkasi ryhmä tukemaan kokoomuksen ja keskustan oikeistopolitiikkaa ja sen tavoitteita. Omat vaikutukset tapahtumaan olivat  Timo Soinin henkilökohtaiset hillotolppatavoitteet. Vähäiseksi äänestäjän kuluttajasuojan loukkaukseen ei voi pitää Juha Sipilän ja Petteri Orpon sallivaa suojausta loikkaukseen ja sinisten toimintaan yleensä. Voiko enää luottaa vanhaan sanontaan; ennen mies maansa myy kuin sanansa syö. Tuskin enää sinisten kohdalla.

Mitä tässä maassa tapahtuu? Ylin poliisijohto istuu käräjillä syytettynä tehtäviensä hoitamisesta. Vasta valtakunnansyyttäjä sai potkut. Kenraalien tekemisiä ja touhuja tutkitaan ja nostetaan syytteitä. Tullin pääjohtaja on saanut pari huomautusta ja virkarikostuomion. Mistä pohjimmiltaan on kysymys?

Henkilökohtaisesti en usko hierarkisiin tai kaluuna pohjaisiin johtojärjestelmiin. Niissä näyttää olevan selvä miten ylös päästään, mutta ei enää miten huipulla pitää toimia. Tästä näyttää seuraavan jyrkkä pudotus. Liian usein raastuvan kautta.

Oulun tutkinnassa olevat seksuaalirikokset puhuttavat. Jotkut tahot ovat lähteneet laukalle. Vahvan vankila kokemuksen pohjalta voin vakuuttaa seksuaalirikollisia olleen ennen maahan muuttaneita. Vain eläimiin sekaantumiset ovat vähentyneet. Seksuaalisuus on ihmisen vahvimpia viettejä. Sen voimaa ja esiintymistapoja on tutkittu. Osaltaan se johtaa kahteen vahvimpaan viettiin. Hengissä pysymis- ja suvunjatkamisviettiin.

Oulun tapahtumissa ei voi unohtaa kulttuurieroja. Miten suhtautuminen seksuaalisuuteen ja vastakkaiseen sukupuoleen maahan muuttajilla ja paikallisilla eroavat toisistaan. Tämä on iskettävä puutteessa elävien päänuppiin. Eikä siinä tarvitse hymistellä. Suomessa saa naista ja nuortakin katsella, mutta varsinkaan lapseen ei saa koskea. Mutta nuorten ja lasten vanhempien vastuuta tapahtumiin ei saa unohtaa. Tietäähän vanha sanonta: "Ennen kapallisen kirppuja vahtii kuin yhtä murrosikäistä nuorta.

IKIMUISTOINEN JOULULAHJANI

Aineeton mutta ei aiheeton.

Nelivuotias miehen alku ei sodasta piitannut. Olihan jouluaatto vuonna 1939. Maalaistalo eli arkeaan. Sotilaita oli majoitettu tupaan. Olivat matkalla rintamalle. Saunassa piti käydä, vaikka pelko joulupukin käynnistä sillä aikaa jäyti mieltä. Pukista puhuttiin.  Kaikki näkivät  pojan odottavan pukin tuloa. Sotilaat kyselivät,  joko oveen koputetaan. Ei koputettu. Odotus oli pakahduttaa pienen mielen. Eikö kiltteys riittänyt pukille?

Sinä jouluna ei pukki ehtinyt pojan luo. Onneksi ehti sentään käydä heittämässä paketin eteiseen. Paketissa olivat nilkkasukat. Kauniit mutta ihan liian suuret pienelle miehelle. Piti antaa äidin siskolle. Pettynyt poika oli, surullinenkin, mutta osaansa oli tyytyminen. Silloin joku sotilaista huomasi pienen paketin. Oli kääritty sanomalehteen. Sieltä paljastui sinipunavärikynä. Ikinä ei poika ollut nähnyt mitään näin kaunista. Ja pukki muisti sittenkin pienen miehen. Kynän molemmat päät oli teroitettu. Miten kauniin viivan ne jättivätkään sanomalehden reunaan. Kaksi yötä poika sai pitää kynää tyynynsä alla. Sitten se katosi. Niin kuin sotilaatkin. Monta päivää poika etsi kynää. Turhaan, vaikka äitikin osallistui etsintää.

Vuosikymmeniä myöhemmin kynän katoaminen selvisi pojalle. Kynä oli sotilaan, jolla hänen oli tarkoitus kirjoittaa kotiväelleen. Tätä varten joutui poika luopumaan lahjastaan. Kynästä jäi pojalle ensimmäinen ja pysyvin muisto joulusta. Se on nykysanoilla aineeton joululahja. Miten toivomus, odotus, pettymys, yllätys, ilo ja suru sekä niiden takaa todellisuus voivat nousta aineellista joululahjaa tärkeämmiksi.

Vuosikymmeniä on poika viettänyt joulujaan. Yleensä perheen kesken. Alkuun kohtuullisella niukkuudella. Myöhemmin ehkä ylensyöntiin ja lahjarunsauteen sortuen. Aika ja markkinatalous on ottanut otteeseensa. Koskaan se ei ole vienyt muistoa pojalta ensimmäisestä joulumuistosta ja saamastaan lahjasta, vaikka se paljastuikin lainaksi.

Elämä muuttaa arvoja ja asenteita. Tänä päivänä ei poika odota kaupasta  ostettuja joululahjoja. Ne näkyvät parhaiten eletyssä elämässä. Ei sotaa, ei puutetta. Elämisen viisaus näkyy hyvinvointi yhteiskunnassa. Kunpa ymmärtäisimme ylläpitää sitä ja huolehtia vähäosaista. Se näkyy maksetuissa veroissa, mutta paremmin yhteiskunnan palveluissa kansalaisilleen.

Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta.      

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ 2018

Tärkeintä on vapaus

Asioita voi pohtia monelta kantilta. Vaikka sanojen merkitykseltä tai kirjoitustavalta. Puhutussa kielessä isän maa ja isänmaa ei juuri erotu toisistaan. Kirjoitustavaltaan niillä voi olla eri merkitys.  Isän maa pohjautuu 1750-luvulla suoritettuun maan isojakoon. Silloin maat jaettiin tavalla, joka näkyy tänäkin päivänä asutuksessa. Talot on rakennettu kauas toisistaan ja yleensä mäelle. Perinnönjaossa voitiin puhua isän maasta.

Isänmaa- sana on tullut korostamaan merkitykseltään jotain suurempaa. Vaikka pohjasana olisi ollut isän maa, niin aikojen saatossa siihen on liittynyt itsemääräämisoikeutta, omaa kulttuuria, hallintotapaa korostavia piirteitä. Parhaiten se näkyy itsenäisyyspäivän vietossa. Niin hyvässä kuin pahassa. Väärin korostunut itsenäisyys näkyy Suomessakin rasismina. Se on asioiden ja niiden merkityksen väärin käyttöä, tietämättömyyttä ja vallan tavoittelua.

Jokaiseen yhteisöön muodostuu oma kulttuurinsa. Tapa elää ja tulla toimeen toistensa kanssa. Sivistykseksi sanottuna sitä voi kuvata malttina järjestää omat ja yhteisön yhteiset asiat niin, että yhteiselo voi syntyä, jossa kaikki viihtyvät. Tämän toteuttamiseksi Suomessa on kehitetty demokraattinen järjestelmä, jota kansanvallaksi kutsutaan. Kansanvalta ei ole enemmistövaltaa vaan demokratiaa, jossa pidetään huolta myös vähäosaisista ja vähemmistöstä. Se on sivistystä.  Huonommillaan kansan valtaa puolustetaan sodalla. Se on ihmisyyden hylkäämistä.

Yksityiselle ihmiselle ja kansakunnallekin tärkeimmäksi asiaksi on noussut vapaus. Aina ja kaikki eivät tätä muista. Syntyy sotia ja yksityinen ihminen rikkoo lakia. Sodassa voi toinen osapuoli menettää vapautensa, mutta voittaja ihmisyytensä. Sodassa saa tappaa, mutta tappajaa ei rangaista. Häntä voidaan palkita. Siviilissä taposta rangaistaan pitkällä vankilatuomiolla. Keskustellaan miten pitkä rangaistus on oikein henkirikoksesta. Siitä voin kirjoittaa henkilökohtaisen kokemuksen perusteella joskus toiste. Keskusteluun voisi nousta näkyvämmin mitä seurauksia voisi tulla voittaja valtiolle sodassa. Sekin keskustelu pitäisi lähteä muulta kuin rasismin pohjalta.

Toivotan itsenäiselle Suomelle onnea ja menestystä. Kiitos menneille sukupolville opistanne miten asioita pitää hoitaa. Ihmiselle tärkeintä on vapaus. Pahinta vapauden menetys.