IKIMUISTOINEN JOULULAHJANI

Aineeton mutta ei aiheeton.

Nelivuotias miehen alku ei sodasta piitannut. Olihan jouluaatto vuonna 1939. Maalaistalo eli arkeaan. Sotilaita oli majoitettu tupaan. Olivat matkalla rintamalle. Saunassa piti käydä, vaikka pelko joulupukin käynnistä sillä aikaa jäyti mieltä. Pukista puhuttiin.  Kaikki näkivät  pojan odottavan pukin tuloa. Sotilaat kyselivät,  joko oveen koputetaan. Ei koputettu. Odotus oli pakahduttaa pienen mielen. Eikö kiltteys riittänyt pukille?

Sinä jouluna ei pukki ehtinyt pojan luo. Onneksi ehti sentään käydä heittämässä paketin eteiseen. Paketissa olivat nilkkasukat. Kauniit mutta ihan liian suuret pienelle miehelle. Piti antaa äidin siskolle. Pettynyt poika oli, surullinenkin, mutta osaansa oli tyytyminen. Silloin joku sotilaista huomasi pienen paketin. Oli kääritty sanomalehteen. Sieltä paljastui sinipunavärikynä. Ikinä ei poika ollut nähnyt mitään näin kaunista. Ja pukki muisti sittenkin pienen miehen. Kynän molemmat päät oli teroitettu. Miten kauniin viivan ne jättivätkään sanomalehden reunaan. Kaksi yötä poika sai pitää kynää tyynynsä alla. Sitten se katosi. Niin kuin sotilaatkin. Monta päivää poika etsi kynää. Turhaan, vaikka äitikin osallistui etsintää.

Vuosikymmeniä myöhemmin kynän katoaminen selvisi pojalle. Kynä oli sotilaan, jolla hänen oli tarkoitus kirjoittaa kotiväelleen. Tätä varten joutui poika luopumaan lahjastaan. Kynästä jäi pojalle ensimmäinen ja pysyvin muisto joulusta. Se on nykysanoilla aineeton joululahja. Miten toivomus, odotus, pettymys, yllätys, ilo ja suru sekä niiden takaa todellisuus voivat nousta aineellista joululahjaa tärkeämmiksi.

Vuosikymmeniä on poika viettänyt joulujaan. Yleensä perheen kesken. Alkuun kohtuullisella niukkuudella. Myöhemmin ehkä ylensyöntiin ja lahjarunsauteen sortuen. Aika ja markkinatalous on ottanut otteeseensa. Koskaan se ei ole vienyt muistoa pojalta ensimmäisestä joulumuistosta ja saamastaan lahjasta, vaikka se paljastuikin lainaksi.

Elämä muuttaa arvoja ja asenteita. Tänä päivänä ei poika odota kaupasta  ostettuja joululahjoja. Ne näkyvät parhaiten eletyssä elämässä. Ei sotaa, ei puutetta. Elämisen viisaus näkyy hyvinvointi yhteiskunnassa. Kunpa ymmärtäisimme ylläpitää sitä ja huolehtia vähäosaista. Se näkyy maksetuissa veroissa, mutta paremmin yhteiskunnan palveluissa kansalaisilleen.

Hyvää Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta.