Ei insinööristä talikonvarteen

Vallankumouskin on kansanvaltaa

Marko Junkkari oli tehnyt Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen pääministeri Juha Sipilästä yhdeksän sivuisen jutun. Siinä lennettiin Sipilän omistamalla lentokoneella, tehtiin kolmiulotteisella löylykauha, sipaistiin sijoituksia ja siinäpä jutun sisältö, ellei oteta huomioon keskustelua lennonjohdon kanssa. Lento Oulusta Tampereelle tehtiin kolmessa kilometrissä merta seuraillen, joten sekin tehtiin suuremmin maaseudun rauhaa rikkomatta.

Juttua lukiessa tuli mieleen seuraavat eduskuntavaalit. Ketä äänestät, miksi ja missä? Mitkä ovat ne ansiot, joilla Juha Sipilä on saanut maaseudulla asujat äänestämään osakekaupoilla vaurastunutta insinööriä. Minä en ainakaan näe Sipilässä alkiolaisuutta tai niiden asioiden osaamista, joilla maaseudun asukkaiden elinoloja erityisesti helpotettaisiin. Keskustalle tärkeää aluepolitiikka sanaa en ole hänen suustaan kuullut. Ryhtyessään kamppailemaan ammattijärjestöjä vastaan Sipilä kapinetteineen korosti demokratiaa ja vaalien antamaa valtaa hallitukselle ja eduskunnalle säätää lakeja. Monet hänen tukijoistaan korostivat sitä kansanvallaksi. Ja sitähän se todella onkin. Kansanvalta ei ole kuitenkaan sellaista, että vallan saanut saa sitä käyttää valtaa omien mieltymyksiensä mukaan ja osaa jopa vallan antajia vastaan. Tämä Sipilältä on unohtunut. Jos hallitus ja eduskunta kansalaisten mielestä käyttää väärin saamaansa valtaa kansalaiset nousevat vastarintaan. Yksi vastarinnan muoto ovat poliittiset lakot. Ne ovat sallittuja järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Hallitsemattomassa tilanteessa voi syntyä jopa vallankumous joka lienee sekin kansanvallan äärimuoto. Mielestäni pahin demokratian loukkaus Sipilältä tuli, kun hän otti tuekseen persuista eronneet vallanhaluiset, nyttemmin siniset, jatkamaan hallituksessa.

Valta ja elinvoima valuu etelään. Vapaassa yhteiskunnassa sitä on vaikea valtiovallan muuksi ohjata. Osa muutoksesta johtuu ulkomaankaupasta ja maantieteellisen aseman vaikutuksesta siihen. Työpaikat syntyvät etelään. Kansalaiset muuttavat asuinpaikkaansa mieltymyksiensä mukaan. Eduskuntalaitos yrittää tasoittaa vallan jakoa jakamalla Suomen äänestysalueisiin ja jyvittämällä kansanedustajapaikkojen lukumäärän asukkaiden määrällä. Tästä syystä Savo-Karjalasta vähenee yksi kansanedustaja Uudenmaan hyväksi. Sitä en tiedä miksi ehdokas saa valita vaalipiirinsä riippumatta asuinpaikastaan.

Poliittisten puolueiden pitäisi reagoida nykytilanteeseen muuttamalla toimintatapojaan nykyaikaa vastaaviksi. Painotetaanko jäsenkirjan merkitystä, kyläosastoja ja tupailtoja toiminnassa vai etsitäänkö jotain uutta nykyaikaan paremmin sopivaa.

Puulla parempiin ei pahempiin päiviin

Asiantuntijat väittelevät keskenään

Poliitikot ovat lähteneet laukalle. Se oli odotettua vaalien alla. Mutta samaa saa sanoa ns. metsäasiantuntijoista  eri medioissa.  Ilmastoraportti ja siihen liitetyt toimenpiteet metsän osalta ovat kiistan aiheita. Puhutaan tutkimuksista ja raporteista, jotka kumoavat toisensa. Miten ympäristömuutoksen professori, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, ja kansanedustaja (vihr) ympäristövaliokunnan puheenjohtaja voivat olla erimieltä asiasta, joka käytännön sanelemana on tiedossa tavallisella metsänomistajalla. Metsän varaan ei keskilämmön alentamista kannata jättää. Kyllä ilmakehän laatu on saatava hallintaan niillä osa-alueilla, joilla se on sotkettukin.

Suomessa on n. 600000 metsänomistajaa. Heillä on erisuuruisia metsäpalstoja. Monet ovat perittyjä mutta myös metsää arvostavia ja siihen sijoittaneita uusomistajia löytyy entistä enemmän. Yhteistä näille kaikille on hoitaa metsäänsä mahdollisimman hyvin omien tarpeittensa ja tietojensa pohjalta. Siltä samalta pohjalta, jolla Suomi on saatu nousuun ja nykyiseen kukoistukseensa. Ei siinä hiilinielusta tiedetty mitään eikä vahingosta ilmanlaadulle ja yhteiskunnalle.

Keskusteluissa ja ongelman ratkaisijoiksi yleensä tulevat tietoviisaat, jotka unohtavat historian ja nykyisyydenkin. Myös ratkaisuiden tärkeysjärjestys on jäänyt huomioimatta. Onko nämä nykyiset, pienien metsäpalstojen omistajatkin pantava vastuuseen ja maksumiehiksi virheistä, jotka ovat tapahtuneet jossain muualla? Arvostakaa niiden iäkkäiden ihmisten työtä, jotka vuosikymmenet ovat tehneet kassaralla risusavottaa palstoillaan vanhanpäivän turvaksi. Eivät he ole syypäitä ilmaston muutokseen. Jos tarvetta on metsänhoidon ja sen käytön muutokseen, niin tehtäköön se maltilla ja ajan kanssa. Metsä Suomessa uudistuu n. kerran 80 vuodessa. Äkkinäiset muutokset metsän hoitoon ja käyttöön repivät kappaleiksi  sen mikä vuosisadoissa on saatu alalla aikaan.

Tänään Viikko Pohjois-Karjalassa julkaistu

Onko tarve aina mahdollista

"Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontuva eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen." Edellä olevat lauseet ovat Perustuslain 2§ kaksi ensimmäistä lausetta. Molempia lauseita kunnioitan ja toteutan omassa elämässäni, enkä tunne lauseiden välillä mitään ristiriitaa keskenään niin kuin hallitus ja sitä tukevat voimat toistuvasti tuovat esiin. Olen osallistunut ja vaikuttanut elinympäristöni kehittämiseen kuulumalla ammattijärjestöön vapaaehtoisesti ja maksamalla sille jäsenmaksuni. Kunnioitan valtiovaltaa maksamalla sille sen säätämät verot, muut maksut ja sakot. Siksi puheet irtisanomista helpottavan lain käsittelyn epädemokraattisuudesta ammattijärjestöjen pyrkiessä vaikuttamaan siihen, ovat tavallisen suomalaisen käsityskyvyn aliarvioimista.

Mistä tässä irtisanomislain kärhämässä on kysymys? Minusta perustuslaki antaa kansalaisille mahdollisuudet toimia suhteellisen vapaasti. Voi tyytyä hallituksen ja sitten kun eduskunta on lain käsitellyt sen tahtoon tai pyrkiä vaikuttamaan lain sisältöön tai sen poistamiseen eduskunnan käsittelystä. Molemmat vaihtoehdot mielestäni ovat täysin laillisia ja mahdollisia toteuttaa ilman ylilyöntejä. Irtisanomislain käsittelyssä  parlamenttaalisen demokratian sivuuttaminen ja ulkoparlamenttaalisten voimien mukaantulo päätöksen tekoon on tarpeetonta hallituspuolueiden taholta tulevaa ristiriidan ylläpitoa.

Ongelmaksi nousee pääministeri Sipilän ja ministeri Orpon virhearviointi laatia lakialoite irtisanomislaista, joka olisi pitänyt tietää jo vaikeaksi palaksi ammattijärjestöille, jonka ne olivat jo ennakkoon ilmoittaneet hallitukselle. Kiemurat lain käsittelyn yhteydessä ovat antaneet ammattijärjestöille lisää oikeutta puuttua lain sallimilla poliittisilla lakoilla lain käsittelyyn. Nyt ollaan juntturassa. Vastakkain ovat asemistaan kiinnipitävä ammattiyhdistysväki ja itsepäinen pääministeri hallituksineen. Kysymys on onko viisautta olla itsepäinen ja maksattaa siitä johtuvat kulut kansalla.

Sympatiani ovat ammattijärjestöjen puolella. Ammattijärjestöillä on jatkuvuutta. Parlamenttaalinen demokratia niin hyvä kuin se onkin, voi olla joskus tempoilevaa vaalitulosten siirrellessä valtaa äärirajoilta toiselle. Syntyy vallanvaihdon lopulla paniikkiratkaisuja, joksi irtisanomislain helpottaminen näyttää nousseen

Maaseudun tulevaisuudessa julkaistu

Silloin tällöin kirjoittelen mielipidepalstoille. Tässäpä yksi sellainen sepustus.

SUUTARI  PYSYKÖÖN  LESTISSÄÄN

Olen kouluttamaton puolueisiin sitoutumaton  pitkän elämäni aikana itseni ja perheeni työmiehenä ja virkamiehenä  elättänyt eläkeläinen. Vuosikymmenien aikana olen hoitanut ja seurannut muutaman kymmenen hehtaarin alalla metsänhoitoa, sen hyviä ja huonoja puolia.

En tiedä tekikö MT-lehti (12.10) tahallaan "kämmin" kumpaisellekin, kun laittoi samalle sivulle uutisen pääministeri Juha Sipilän puuhista irtisanomistouhuista ja puheenjohtaja Antti Rinteen mielipiteet metsänhoidosta. Molemmat operoivat sellaisilla alueilla, joihin heillä ei ole riittävää osaamista joihin voisin yhtyä.

Lähestyvät eduskuntavaalit laittavat puoluejohtajat laukalle. Sen ymmärtää, mutta vastuu puoluejohtajillakin pitää olla, että pysyvät mielipiteissään henkilökohtaisella tasolla, eivätkä vedä puolueita omien mielipiteidensä takuumiehiksi. Arvostan Antti Rinnettä järjestö- ja työmarkkinaosaajana, mutta en hänen tietojaan metsäasioissa. Samoin on Juha Sipilän kohdalla. Yrittäjänä ja liikkeenjohtajana hänellä on näyttöjä mutta työmarkkina-asioissa ne ovat toistaiseksi olemattomat.

Suomessa lienee n. 600000 metsänomistajaa erilaisilla poliittisilla kannoilla, omistuspohjilla ja erisuuruisilla metsäpalstoilla. Kerron tässä tuoreen omakohtaisen metsänhoitotapahtuman. Jouduin turvautumaan aukkohakkuuseen, koska muuten en ensiharvennusta olisi saanut parin hehtaarin alalle. Jo kaksi vuotta aikaisemmin olin joutunut tukkipuu asennossa olevan lehtikuusilohkon myymään kuitupuun hinnalla. Olin yrittänyt lehtikuusia ja koivun ensiharvennusta myydä useamman vuoden ajan. Ei kelvannut kenellekään.

Metsän omistajilla on omat tarpeensa. Niinpä myin avohakkuulla 80 vuotta vanhan palstan, jotta sain samaan kauppaan koivikon ensiharvennuksen. Hintaa tuli yhteensä 22700 e, josta vero on  6800, metsän jälkihoito on 3500 euro. Puhdas tulo kaupasta on siis 12400 euroa. Sopii seuraavan metsänomistajan kasvatella metsää 80 vuotta. Kuluja tuona aikana tulee lisää, mutta metsään liittyy perhe- ja henkilökohtaisella tasolla sellaisia asioita, joita lyhyellä aikavälillä ei ole syytä politiikkojen nopeasti muutella. Metsän hoidon ja käytön tulee Suomessa perustua pitkäjännitteiseen tutkittuun ja käytännöstä saatuun tietoon.

Veijo Tuunanen Taalintehdas

Karjalaisessa julkaistu

Vanhusviikko tohmajärveläisittäin

Erkki Määttäsen TV-1:lle  tehty dokumentti "Tasemummot" on saanut vanhusten hoidosta Suomessa, mutta eritoten Tohmajärvellä huomiota. Vastakkain ovat asettuneet palvelun tilaaja, sen tuottajat ja osaltaan myös käytännön työtekijät. Dokumentin kohde vanhusten asema, sisältö ja mielipiteet erilaisista hoitokodeista ovat  jääneet jälkikeskustelussa vähälle huomiolle. Onneksi dokumentti itse avasi nykytilan vanhusten itsensä ilmentämänä. Se lienee ollutkin dokumentin tekijän tarkoitus.

Keskustelua käydään lähinnä Tohmajärven kunnanjohtajan, Attendon johtajien ja kuntalaisten kesken. Vanhushoito ja sen sisältö on jäänyt sivuasiaksi. Keskustellaan mitä vanhusten sijoittelusta eri hoitolaitoksiin on päätetty, kuka tai ketkä ovat päättäneet ja toteutetaanko sijoittelua päätösten mukaisesti. Asiaa Attendon ja kunnan kesken vaikeuttaa mukaan tullut Siun sote, omilla päätöksillään. Nyt kukaan ei näytä ottavan vastuuta vanhusten sijoittelusta ja siitä onko hoiva vanhusten kannalta parasta tarjolla olevaa.

Sote-palvelut Tohmajärvelläkin ovat kunnan vastuulla. Myös siitä kuka palveluja tuottaa ja millä hinnalla. Vastuu on siis kunnanjohtajalla ja kunnanhallituksella ja -valtuustolla. Sote-palvelut siirsi kunta 2013 Attendon tuottamiksi. Jos palvelut eivät täytä sopimuksen tekstiä ja poikkeavat palvelujen laadusta huonompaan suuntaan, on kunta velvollinen puuttumaan asiaan sen korjaamiseksi.

Polemiikki-lehdessä (2003) ja nyt lukuisissa ulostuloissaan sekä "Tasemummot" dokumentissä kunnanjohtaja on asettunut ikään kuin puolustamaan tohmajärveläistä ja Attendon tuottamaa vanhuspalvelua ja siihen liittyvää sijoittelua yksityisten hoitokotien ja Attendon kesken. Tämä puolestaan on saanut kuntalaiset ärhäkkäiksi ja tarttumaan monella tapaa asian kulkuun.

Miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu, voi pari asiaa tuoda esiin. Ensimmäinen on vastuun ja työn sekä taloudenhoidon vähentäminen kunnanvirkahenkilöiltä ja luottamushenkilöiltä. Yhdellä sopimuksen allekirjoituksella pääsee vastuusta lukemattomiin asiakohtiin menettämättä henkilökohtaisesti mitään asemastaan tai palkastaan. Näin se ihminen toimii. Laillisesti, mutta ei välttämättä oikeuden ja kohtuuden nimissä