Tänään oli Katjalaisessa hyvä juttu tyhjistä ja kustannuksia aiheuttavista seurakuntien rakennuksista. Kirkotkaan eivät välttyneet Kirkkohallituksen kritiikiltä.
Kirjoitin asiasta jo Karjalaisen netti mielipide palstalle. Asia on ajan kohtainen myös Tohmajärven seurakunnan osalta. Ei vähiten Värtsilän vajaa käyttöisen kirkon kohdalta.
Uudet seurakunnan luottamushenkilöt näyttävät toimivan rakennusten kohdalla päin vastoin mitä Kirkkohallitus näyttää toimivan.
Äsken väistynyt Kiinteistö- ja ympäristötyön johtokunta esitti Värtsilän kirkon muuttamista ns. kesäkirkoksi. Siitähän Värtsilässä nousi älämölö. Kirkkoon ei riitä kävijöitä, mutta uudet luottamushenkilöt näyttävät pistävän Värtsilän kirkkoon mittavat remontit maalauksineen. Näin toimii demokratia.
Seurakunnan virkahenkilöt, mukaan lukien kirkkoherra, ovat väläytelleet Kirkkoniemen rantojen tontittamista ja myymistä käyttökulujen maksuun. Tämän helpottamiseksi siirrettiin valtuustolta päätäntävaltaa näissä asioissa kirkkoneuvostolle. Asiasta on valitettu, mutta turhaa se lienee. Ja turha näyttää olevan kirkkohallituksenkin toiveet.
Nyt jäätyäni sivuun seurakunnan luottamustehtävistä, mietin mikä on asemani seurakunnan jäsenenä. Kannatanko yhteisessä käytössä olevien ranta-alueiden myyntiä käyttökulujen kattamiseksi, vai jäänkö sivusta seuraajaksi ilman vastuuta seurakunnan taloudesta. On muistettava, että ns. tavallinenkin seurakuntalainen on vastuullinen seurakunnan tapahtumista. On virhe ajatus, että vastuu olisi vain papistolla.
Kirjoitin asiasta jo Karjalaisen netti mielipide palstalle. Asia on ajan kohtainen myös Tohmajärven seurakunnan osalta. Ei vähiten Värtsilän vajaa käyttöisen kirkon kohdalta.
Uudet seurakunnan luottamushenkilöt näyttävät toimivan rakennusten kohdalla päin vastoin mitä Kirkkohallitus näyttää toimivan.
Äsken väistynyt Kiinteistö- ja ympäristötyön johtokunta esitti Värtsilän kirkon muuttamista ns. kesäkirkoksi. Siitähän Värtsilässä nousi älämölö. Kirkkoon ei riitä kävijöitä, mutta uudet luottamushenkilöt näyttävät pistävän Värtsilän kirkkoon mittavat remontit maalauksineen. Näin toimii demokratia.
Seurakunnan virkahenkilöt, mukaan lukien kirkkoherra, ovat väläytelleet Kirkkoniemen rantojen tontittamista ja myymistä käyttökulujen maksuun. Tämän helpottamiseksi siirrettiin valtuustolta päätäntävaltaa näissä asioissa kirkkoneuvostolle. Asiasta on valitettu, mutta turhaa se lienee. Ja turha näyttää olevan kirkkohallituksenkin toiveet.
Nyt jäätyäni sivuun seurakunnan luottamustehtävistä, mietin mikä on asemani seurakunnan jäsenenä. Kannatanko yhteisessä käytössä olevien ranta-alueiden myyntiä käyttökulujen kattamiseksi, vai jäänkö sivusta seuraajaksi ilman vastuuta seurakunnan taloudesta. On muistettava, että ns. tavallinenkin seurakuntalainen on vastuullinen seurakunnan tapahtumista. On virhe ajatus, että vastuu olisi vain papistolla.
1 kommentti:
kirkkohallituksen ohje on sangen aiheellinen ja synkronissa strategian kanssa, jonka mukaan seurakuntien alati vähenevät verotuotot keskitettäisiin ihmisten tarpeisiin, eikä käyttämättömien rakennusten ylläpitoon. tohmajärven tilanteemme lienee siitä oivallinen esimerkki.
protestanttinen etiikka vaivaa hiukan väärällä tavoin seurakuntiemme päättäjiä, jotka pyrkivät investoimaan sellaiseen, jonka koi syö ja ruoste raiskaa ajan myötä joka tapauksessa.
verovarat kun eivät täällä periferiassa tulevaisuudessa lisäänny minkään laskuopin nojalla. ja tonttejakaan kun ei riitä myytäväksi kuin kerran.
tiukassa on rakenteiden ja omaisuuden lumo ihmisparalla! olisiko toiminnan takana ylpeys vai pelkästään liiketaloudellisen ymmärryksen puute?!
Lähetä kommentti