Juhlat joita ei pitänyt olla

 

Rakkaat facebookkiystävät ja muutkin. Harvinaisen paljon teitä näkyy olevan. Semmoisia joilla järki pelaa. Havainnon tein lukuisista onnitteluista, joita sain vastaan ottaa kortein, kirjein ja facebookin kautta. Luulin, että onnittelijani ovat Kirkkoniemessä. Mutta ei. Ja hyvä näin.

Pidin matalaa profiilia ja pidättäydyin juhlien järjestämisestä. En hiiskunut kasikymppisistä kenellekään. Mutta sitten tämä face toitotti jutun kaikille. Toisekseen en pidä juhlakaluna olemisesta. Huomion osoituksista tykkään, niin kuin lahjuksistakin. Kehumiselle herkistyn ja kiittämisestä liikutun. Mutta tiedän, ettei tämän ikäisen synttäreille kukaan tule mielellään. Ikäisiäni ei juuri ole ja vanhemmat killuvat pilvien päällä. Jos vieraat kiusautuvat ja itse häiriintyy, on parasta jättää juhlien järjestäminen. Mitä sitä pönöttämään.

Toisekseen en ole julkisuuden kipeä. Niin kuin eräät näyttävät olevan. Tähän meikäläisen synttäriaikaan on juhlijaa riittämiin.  Puolensadan vuoden ikäiset kuuluvat lasten kutsuihin. Niistä ei enempää. Arkkipiispa Kari Mäkinen täytti 60 vuotta. Mitähän hänen bileissä oli tarjolla? Vesku Loiri täytti 70 vuotta. Milloin lie pressalle ja Litille kutsut lähettänyt, kun sai vieraakseen. Ja vielä korpeen. Elvis Presley täytti 80 vuotta. Onko kuollut vai vieläkö on vanikan syrjässä kiinni? Jos elää niin missä lie pileensä pitänyt? Ja ketä lie ehtinyt paikalle. Pätevin syy kuitenkin oli minulla, etten löytänyt tarpeeksi arvolleni sopivaa juhlapaikkaa. Yksi saman ikäinen kuin minä juhlapaikaksi oli kulttuuriravintola Jokela. Kahdeksankymppinen sekin. Sanoivat ettei ole enää semmoisessa kunnossa, jotta pystyisi juhlat järjestämään. Kenenkähän synttärit siellä on juhlittu siihen malliin jotta rakenteet ovat jääneet repsottamaan.

Kun pidin viimeiset lasten juhlat Helsingissä oli niissä eri meno. Ensimmäisenä ehätti klo 12,15 onnittelemaan palolaitos. Kaasu-uunissa kinkku sytytti rasvapalon. Klo 12,25 tuli onnittelemaan poliisilaitos. Kysyivät liittyikö kinkun syttymiseen rikosta. Katsoin, ettei liittynyt. Vankeinhoitolaitos tuli onnittelemaan vasta iltapäivällä. Oli helppo vastata onnittelupuheeseen, että olette vasta kolmantena niin työnantajia kun olettekin.

No, ne kolme, joille erehdyin oven avaamaan tunkivat sisään. Pitivät puheet, antoivat lahjansa ja esittivät arvostuksensa allekirjoittajaa kohtaan. Arvostuksensa osoituksena he olivat hankkineet jostain Englannin perukoilta minulle Lordin arvon, johon kuului miekka, nimityskirja ja tässä vaiheessa vielä suuruudeltaan määrittelemätön maa-ala. Eikä tässä vielä kaikki. Nimitykseen kuului kiltti vermeineen. Tiedätte. Semmoinen ruutuhame, jossa pakarat eivät tahdo pysyä piilossa. Jotta semmoiset juhlat minulla oli tällä kertaa. Kiitosta vaan vaivaa nähneille. Olenko Potsipäivillä skottihameessa jää nähtäväksi.

Lopuksi. Kiitoksia kaikille, jotka osoititte huomaavaisuutta minua kohtaan. Arvostan sitä aikuisten oikeesti. Niin kuin nykyään tavataan sanoa. Ainakin nämä hameen tuojat näkivät liikutukseni vastaanottopuhetta pitäessäni. Huumorillakaan ei aina voi peittää vakavaa asiaa. Sellainen on ystävyys. Kiitos ystävyydestä kaikille