Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 15.1.15.

Tohman terveiset

Ei yksin leivästä

Hyvää kuluvaa vuotta arvoisat lukijat. Vanha pieru vanhoine asioineen ja asenteineen täällä naputtelee juttuaan. Tarkoitus on olla eteenpäin suuntautunut ja nykyaikainen, mutta vaikeaa se on. Ajatuksen paluu menneeseen hyvään aikaan estää ihan jokaiseen vouhotukseen mukaan lähtöä.

Tiedän ajan jolloin demariaatteen liikkeelle paneva voima oli leipä. Sen saanti perheelle ja itselle. Leivän sai vain raa-alla fyysisellä työllä. Toimeentulo oli niukkaa tekikö työtä torpalla tai tehtaassa.

Asian saattamiseksi paremmalle tolalle tarvittiin yhteilöllisyyttä. Perustettiin työväenyhdistyksiä. Kokoon panevana voimana ihmisten mukaan tuloon tarvittiin  jotain muuta kuin vaatimus paremmasta toimeentulosta. Työväenyhdistykset ottivat ohjelmaansa sivistyksen ja kulttuurin. Yhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa oli esitelmiä, runonlausuntaa, musiikkiesityksiä ja näytelmiä unohtamatta työväen asioita tai tanssia.

Silloin ei työväentalo ollut tyhjillään. Kemiessäkin lähes kaikki talolliset kuuluivat työväenyhdistyksen perustaja jäseniin. Niin ukkini kuin appiukkokin.

Kun katsoo tämän päivän toimintaa uusine ajatuksineen, niin väkisinkin tulee mieleen, pitäisikö ottaa joku piiru takaisinpäin. Ottaa kulttuuri yhdeksi yhteen kuuluvuuden siteeksi demareiden toiminnassa.

Siksi otsikko, Ei yksin leivästä, sopisi uudelleen kulttuuria korostavaksi ohjelmaksi myös demariehdokkaiden julkituloissa tulevissa eduskuntavaaleissa. Vaaleissa on kysymys mielipiteisiin vaikuttamisesta. Se tapahtuu parhaiten virittämällä kuulija vastaanottavaksi ehdokkaan esiin tuomille ajatuksille. Hyvä musiikki esitys alkuun sopii mielipiteen muokkaamiseen myönteiseksi demariasialle erinomaisesti. Asia, omakehu ja paatoskin menee silloin hyvin perille varsinkin jos siihen sisältyy ripaus huumoria.

******

Median vaikutus vaalituloksiin korostuu kohtuuttomasti tahdoimmepa sitä tai emme. Televisio tässä on avain asemassa. Ja tietenkin Helsinki keskeisyys. Siellä tehdään valtakunnan tason päätökset ja siellä niistä tiedotetaan. Kansalaiset vastuuttavat  tiedon antajan asiasta riippuen myönteisesti tai kielteisesti. Puhutaan vastuunkantajista ja irtipisteiden kerääjistä. Liian usein sivuun jääneet opposition edustajat tekemättä mitään ja paisuttavat suosiotaan. Pakinoitsijan velvollisuudella jaan valtakunnan pääpoliitikot  edellä kerrottuihin kategorioihin. Vastuunkantajiin kuuluvat Erkki Tuomioja, Eero Heinäluoma ja Antti Rinne. Irtopisteiden kerääjiin Aleksander Stub ja tekemättä mitään paisuviin Juha Sipilä sekä sananlaskuilla lihoviin Timo Soini.

******

Tällaisessa mediakentässä on maakuntatason kansanedustajaehdokkaan pärjättävä. Ja tavallisen äänestäjän annettava äänensä. Tuntuu siltä, että äänestäjä joutuu nykyisin tekemään äänestyspäätöksensä ketä äänestää televisiosta nähdyn perusteella. Väheksymättä paikallisia ehdokkaita demareilla valtakunnan tasolla ovat nyt hyvät ja näkyvät "keulakuvat". Edellä mainittujen lisäksi sopii mainita vielä Jutta Urpilainen. Hänessä on myös kykyä ja koettua tarmoa selviytyä tehtävistään.

Äänestämättä ei demaritkaan hallitukseen pääse. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ehätti esittämään hallitukseen keskustaa, demareita ja vasemmistoliittoa. Mihin kategoriaan tämän Paavon asettaisi. Ei taida sopivaa laatikkoa löytyä tälle demareiden satelliitille.

Ei demarit ja vasurit sovi samaan pussauskoppiin, vaikka se olisi viisasta. Yhteisen kopin voi toivoa syntyä vain ammattijärjestöjen kautta. Poliitikoilla ei näytä yhtymiseen olevan haluja. Olisiko siihen erityiset vai henkilökohtaiset syyt?

                                                                 Veijo Tuunanen