Saamisen ilo
ja menettämisen murhe
Näin joulun
alla ja vuoden lopussa pitänee toivoa jotain tulevaisuudelta ja vilkaista vähän
menneisyyteenkin. Ihan puhtaasti henkilökohtaiselta tasolta.
Joulu tunkee
päälle. Lahjat, kirkko, joulupukki, käynti hautausmaalla. kinkku ja mitä muuta
niitä jouluun liitettäviä asioita onkaan? Ensimmäisen joululahjani muistan.
Muistan vielä paremmin sen menetyksen.
Talvisota
oli meneillään. Ukkiko lie puhunut joulupukista ja lahjoista. Tajuamatta mistä
oikein oli kysymys, ryhdyin odottamaan molempia. Tai oikeastaan pelkäämään
pukkia. Siihen kun liitettiin kiusallinen kiltteys vaatimus.
Talossa,
jossa asuimme, oli majoitettuna sotilaita. Heidän toimestaan jouluun liittyvät
asiat tulivat esiin jouluaattona. Talon väellä ei siihen riittänyt aikaa.
Niinpä joulupukki ehti piipahtaa eteisessä jättämässä joululahjat.
Sanomalehteen käärityn puna/sini värikynän ja ilman kääröä liian suuret
nilkkasukat.
Mitään niin
kaunista en aikaisemmin ollut nähnyt. Pidin kynää tyynyn alla yötkin. Joulun
jälkeen kynä katosi. Sotilaatkin olivat poistuneet. Ja vieneet mukanaan myös
kynäni. Aikuisena tajusin kynän olleen vain minulla lainassa. Tajusin myös
miten paljon iloa sillä kenties oli tuotettukaan sotilaan perheelle kirjeiden
muodossa.
Luulen, että
tuohon talvisota jouluun liittyy edelleen voimakkain kokemani saamisen ilo ja
menettämisen murhe.
******
Kirkko
näyttää natisevan liitoksistaan. Kirkolla on mahtavat perinteet rikkauksien hallintaan
ja vallan käyttöön. Henkilökohtaisesti uskon hyvän ja pahan läsnäoloon
kirkossakin. Ihmisethän touhuavat sielläkin.
Kirkkoon
liittyvät eniten syntymä, avioliitto, joulu ja kuolema. Näissäkin asioissa
pärjättäisiin ilmeisesti nykyaikana ilman valtion kirkkoa. Avioliittoasiatkin
hoituvat ilman kirkkoa tai maistraattia. Kannattaako avioliittosanasta käydä
kinaa? Mielestäni ei.
Kirkko voisi
keskittää työnsä hyvän ja pahan läsnä oloon elämässämme. Kymmenen käskyn opetus
on siihen edelleen hyvä pohja. Syntymän ihme, joulun merkitys ja kuoleman
mysteeristä olisi pohdittavaa enemmän kuin avioliittosanan omimista itselle.
******
Sosiaali- ja
terveysasioita olen seurannut enemmän tai vähemmän kiinnostuneena pian kymmenen
vuotta. Luottamushenkilönäkin. Onnekseni en kuitenkaan juuri palvelujen
tarvitsijana. Tuhatkunta pakinan pätkää lienen aiheesta tuhertanut.
Sotesta
näkee miten käy kun puoluepolitiikka ja hallinto käy tärkeämmäksi kuin ihmisten
terveys- ja sosiaalipalvelut. Muutenhan nykyistä tilannetta ei ole
tulkittavissa.
Lähidemokratialla,
kunnan suuruudella, terveyskeskuksen sijainnilla ja kunnan itsenäisyydellä ei
ole merkitystä, kun ihminen tarvitsee terveys- tai sosiaalipalveluja. Silloin
tarvitaan sopivaa, tehokasta
ammattitaitoa ja hoitopaikkaa. Matkan pituus hoito- tai palvelupaikkaan ei
nykyään enää ole sitä merkitystä kuin ennen. Matkaan käytetyllä ajalla on
enemmän merkitystä kuin kilometreillä.
Hoitakaa
sote kuntoon asiakaslähtöisesti ja lopettakaa jonninjoutava jahkailu.
******
Kirjoittelen
näitä juttujani Tohmajärveltä käsin. Tohmajärveläisille yleensä ja
luottamushenkilöille erikoisesti toivon viisautta tulevalle vuodelle. Samalla
menevät terveiset muillekin pohjois-karjalaisille.
Lakatkaa
kuun ja tähtien tavoittelu. Tehkää asutuspaikastanne viihtyisä elinympäristö
ihmisille. Heidän tarpeensa eivät ole kohtuuttomia. He ymmärtävät taloudelliset
tilanteet paremmin kuin luulette. Asukkaat voivat olla tyytyväisiä myös, vaikka
joutuisivat tinkimään savutetuista eduistaan.
Hyvää Joulua
ja Uutta vuotta!
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti