Kello on vielä vajaa kymmenen aamulla. Olemme jo vaimon kanssa ehtineet käydä haudoilla sytyttämässä kynttilät. Tapa on vanhaa perimää äidiltä. Muistan hänen kynttiläkantamuksensa. Kävi koko suvun haudat ja pyydettäessä muidenkin haudoilla. Säätkin ennen vanhaan olivat mitä sattuu. Eikä ollut hautalyhtyjä. Mitä lumesta sai potkittua.
*****
Vuosikymmenien aikana on meidänkin joulun viettotapamme muuttuneet. Osaltaan työn ja osaltaan perheessä tapahtuneiden muutosten takia. Mitään lahja hummuttelijoita emme ole koskaan olleet. Emme hurahtaneita kirkkoon tai markkina humputukseen. Kuusi ja kinkku ovat kuuluneet meidän jouluperimään aina. Nyt enää ikkunakuusi ja kinkkukin on kutistunut parikiloiseksi.
******
Joulua sanotaan perhejuhlaksi. Erityisesti lasten juhla se on ymmärtääkseni ollut meilläkin. Joskus muistan joulusta syntyneen pientä kinaa. Kumman vanhemman luona pitäisi joulua viettää. Vaimon vanhempien vai minun vanhempien. Joskus tehtiin kompromissi ja pysyttiin kotona.
******
Kun meilläkin on lastenlastenlapsia niin siinä onkin muistelemista. Mitä kenellekin kuuluu ja miten joulunsa viettävät. Nykyisin ei enää kokouduta yhteen. Tässä suurimmassa koossa ei koskaan ole kokouduttukaan. Kenelläkään ei ole tarpeeksi suurta kämppää. Ja luulempa, ettei kaikilla olisi mahdollisuutta tai halujakaan tavata yhtäaikaa koko sukumannia. Ovat vieraantuneet tämmöisestä touhusta. Elävät omaa elämäänsä.
*****
Vaimolla ovat piirakat (pakaste) paistumassa uunissa. On uunipaistia ja kinkkua. Ja häysteet päälle. Ja on kaveri, jonka kanssa voi aterioida. Se on luksusta, jonka jakaisi mielellään myös muiden kanssa. Mutta hyvä on näinkin. Ei kaikkea voi saada eikä kaikkea ole viisasta haaveilla. Näinkin on jo hyvä.
*****
Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää ja rauhallista joulua sekä entistä parempaa uutta vuotta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti