Apupuolueen
imagosta on päästävä
Hesari
ehätti otsikoimaan: "SDP on kahden tien risteyksessä." Mitä lie
toimittaja ajatellut? Otsikko on turhan dramaattinen, jos kysymyksessä on SDP:n
puheenjohtaja vaali. Kyllä demarit jatkavat sillä vanhalla Forssan aikaisella
tiellä, eikä sillä tiellä tienhaaroja ole ollut ennenkään. Samaan suuntaan on kuljettu aina. Milloin
nopeammin, milloin hitaammin. Joskus on jouduttu pysähtymään. Joillekin
Galluplukuja seuraaville pysähtyminen on näyttänyt pakittamiselta. Tähän halutaan myös valittavan SDP:n puheenjohtajan saavan
muutosta. Liikettä lisää.
Olipa
yhteisö miten demokraattinen hyvänsä, näyttää se toimiakseen tarvitsevan
johtajan. Puhutaan kukosta tunkiolla, kapteenista laivassa tai isännästä
talossa. Tarvitaan yksi kokoava voimakastahtoinen henkilö johon voimme luottaa
niissä asioissa, joita pidämme tärkeänä. Toiminnallaan johtaja voi hankkia
auktoriteetin, joka lopulta hänestä tekee oikean mitat täyttävän johtajan, jota
kuunnellaan ja seurataan. Johtajuus on muuta kuin nimilappu oven pielessä.
Yhdyn
ajatukseen, jonka mukaan Suomessa on puhaltanut oikeistopuhuri, joka on jo
tehnyt harvennushakkuun SDP:n rakentamalle yhteiselle hyvinvointi palstalle.
Kannatan myös ajatusta palata SDP:n 1980-luvun linjalle. Demareiden pitäisi
kuunnella herkemmällä korvalla mitä mieltä ay-väki on harjoitetusta
politiikasta. Siltä suunnaltahan saatiin eväät aikanaan hyvinvoinnin
rakentamiseen.
Jutta
Urpilaisen ja Antti Rinteen näkemykset näyttävät eniten poikkeavan toisistaan
juuri ay-liikkeen ja SDP:n asemasta suhteessa toisiinsa. Urpilainen näkee SDP:n
olevan ylemmällä tasolla hoitamassa yhteiskunnan kokonaisetua ja ay:n hoitavan
vain edunvalvojan tehtäviä. Näyttää kuin
Urpilainen "pelkäisi" ay-liikkeen voimistumista tässä
valtajakautumassa. Kysyä sopii mitä siitä seuraa, jos ay-liike ja SDP
loittonevat toisistaan? Kyllä ay-liike näyttää muillekin puolueille kelpaavan.
Sinnehän on jo tunkua.
Kuten edellä
olevasta voi päätellä sympatiseeraan ammattijärjestöjen puolesta. Sitä kautta
ovat aikaisemmin tulleet lähes kaikki merkittävimmät demaripoliitikot. Ja
toivottavasti tulevat edelleenkin. AY-liikkeessä toimitaan pitkäjännitteisesti,
jossa koulutuksella ja järjestötoiminnan opetuksella on merkittävä osuus. Jyvät
seuloontuvat akanoista vuosien kuluessa. Samaa seuloontumista toivoisi
harrastettavan myös kansanedustajia ja kunnallisia luottamushenkilöitä
ehdokkaiksi valittaessa. Vai kieltääkö joku näiden tähden lentojen negatiivista
vaikutusta yhteisten asioiden hoidossa? Juuri ammattijärjestön vaikutuksesta
demarit ovat välttyneet enemmiltä julkkisehdokkailta edustustehtäviin.
Tulipa SDP:
puheenjohtajaksi valituksi Jutta tai Antti, vanha meno ei saa jatkua. Kursin
muutos on tehtävä heti, että se ehtii seuraaviin eduskuntavaaleihin kypsyä
selvästi äänestäjille näkyvään muotoon. Nyt riittää kokoomuksen apupuolueena
kulkeminen. Vastuupuolueesta kokoomuksesta ovat vastuunkantajat lähteneet ja
jättäneet demarit selittelemään tekosijaan. Kuka se sanoikaan? Tuleen ei saa jäädä makaamaan. Liikkeelle on
lähdettävä uuden tai vanhan puheenjohtajan kanssa. Jos joku pelkää uuden
johtajan kykyjä niin vanha sanonta pitää paikkansa. Jos herra antaa viran,
antaa se kyvytkin viran hoitoon.
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti