Sattumuksia nämäkin

Siitä ei ole pitkä aika, kun midän perheeseen ostettiin taulutelevisio. Hyvä oli entinenkin, mutta kun tekstiä ei iltasilmillä tahtonut nähdä lukea, niin sijoitus suurempaan ruutuun tuntui perustellulta.
Siltä varalta, että näkökyky heikkenisi edelleen ostimme telkkariin leveyttä puolimetriä enemmän kuin olisi ollut nyt tarpeen.
Kaikki oli alkuun kivasti, kunnes pysyvään ihmissuhteeseen iski pintaan naisen logiikka. Kiikku jossa töllöä katselin oli olohuoneessa sisustusargitehtoonisesti hänen mielestään väärässä paikassa. Oli suoraan telkkaria kohti n. 3,5 metriä kuvaruudusta. Mielestäni oikein hyvin.
Turpakäräjien jälkeen kiikkuni on nyt 0,5 metriä telkkarista ja 90 asteen kulmassa kuvaruutuun nähden. Kyllähän siitäkin näen ja tekstin erittäin hyvin. Parempi olisi kuitenkin, jos silmät saisi siirrettyä toiselle korvalliselle. Nyt väsyvät niskat, kun vänkytän vinkkelissä.
Olenkin keksinyt oivan konstin telkkarin katseluun. Katson kotimaiset ohjelmat vastakkaiselta seinältä ikkunasta. Teksi on vaikeaa, kun on peilikuvana.
Pieni vaikeushan tämä on, jos tällä perherauha tulee pysymään.
* * *
Osallistuin luottamusmies ominaisuudessa männä viikolla korpiseminaariin Kolilla. Paikalla oli valtuutettuja kaikista neljästä Keski-Karjalan kunnasta ja johtoporras päälle.
Tarkoitus oli ajaa käärme pulloon. Eli saada joku tolkku terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämiseen kuntien yhteistoimintana. Voi arvata onnistuttiinko? No, ei onnistettu.
Näyttää siltä, että koko touhusta ei tule lasta eikä sitä toista, ellei tavoitteeksi oteta lähestyä ropleema kuntalaisen näkökulmasta. Kuntalaisen etu pitää asettaa ensimmäiselle sijalle.
Tohmajärvellä on tämä lähtökohta huomioitu kunnallisaloitteissa neljä kertaa, mutta kertaakaan ne eivät ole kelvanneet kunnanjohtajalle ja keskustan valtuutetuille. Kuitenkaan en usko erehtyväni, jos sanon, että vielä tulevat kelpaamaan. Siksi epäselväksi ratkaisuyritykset jäivät Kolillakin.
Jos sellaista palvelujärjestelmää ja erityisesti hallintomallia yritetään ympätä Keski-Karjalaan, josta Kolilla puhetta pidettiin ja jolloista ei ole missään Suomessa, niin hellurei ja hellät tunteet hoidettaville ja veronmaksajille. En uskonut, että vakaassa Keski-Karjalassa itsepäisyyden takia ajetaan pää suoraan Karjalan mäntyyn.
Uskon palaavani aiheeseen vielä monta kertaa.