Markkinat kuin markkinat

Kuntamarkkinat ovat jokasyksyiset pippalot kuntatalolla Helsingissä. Kunnanvirkamiehiä ja luottamushenkilöitä kokoontuu, uskaltaisiko arvioida, tuhatmäärin syömään esittelyjen tarjouskarkkeja ja keräämään mainoskyniä jos ei koko suvulle, niin lähipiirille ainakin.
Tämän kertaisen markkinatapahtuman keskeisimmäksi asiaksi seminaarialustuksissa nousi meneillään oleva kuntarakenteiden ja palvelujen puitelaki ja sen edellyttämät muutokset.
Asiaan omia näkemyksiään selvittämään oli saatu puolueiden puheenjohtajat, joista neljä oli ministeritasoa. Politiikkoina heidän toisaalta piti pitää sordiinoa päällä, mutta ministerinä piti saada jotain ymmärrettävää kakaistua myös julki.
Ilman turhia kiemuroita voin sanoa, että päällimäisena puoluejohtajien puheista näkyi toive kuntaliitoksista. Neljättäkymmentä kuntaliitosta toteutuu vuoden 2009 loppuun mennessä ja satakunta kuntaliitosta on vielä selvitysasteella.
Toinen palvelujen järjestämismalli on muodostaa itsenäisten kuntien yhteistoiminta-alueita ja siihen ympätä terveys- ja vanhuspalvelut.
* * *
Allekirjoittanutta kiinnostaa Pohjois-Karjalan tapahtumat ja Keski-Karjalan erityisesti. Joensuun ympärillä kähistään toimintojen järjestämishallinnosta. Mielekkäämpää olisi kähistä palvelujen järjestämistavasta ja sisällöstä. Se palvelisi kuntalaisia.
Keski-Karjalassa ollaan vielä enemmän metsässä. Täällä ei saisi puhua hallintomallien vaihtoehdoista ja niiden vertailusta keskenään. Täällä on muutaman valtuutetun enemmistöllä suljettu kuntaliitosmahdollisuudet pois valikoimasta. Näin on tapahtunut Kesälahdella ja Tohmajärvellä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että näillä päätöksillä he ohjaavat myös Kiteen omalle polulleen. Kiteen, jonka pitäisi olla seutukunnan talous ja toimintaveturi jo sijaintinsa ja kokonsa perusteella.
* * *
Olen antanut itselleni kertoa, että Keski-Karjalaan ajetaan kuin käärmettä pulloon terveys- ja vanhuspalveluihin ns. tuottaja/tilaaja mallia. Mielestäni se on malli, joka ei lisää päätöksien läpinäkyvyyttä, vaan vie päätökset ja niiden valvonnan etäämmälle tavallisesta kuntalaisesta kuin millä mallilla nyt toimitaan. On toimittu jo 135 vuotta.
Lisäksi tilaaja/tuottaja malli tulee kalliimmaksi. Vaatiihan palvelun tuottajat oman organisaationsa omine johtajineen. Samoin tilaavat kunnat pystyäkseen kiistelemään keskenään tarvitsevat jos jonkinlaista yhteistä lautakuntaa. Ellei sitten, niin kuin pelkään tilauksista huolehtiminen jätetään virkamiesten tehtäväksi. Jos viime mainittu toteutuu, ollaan yhteiskunnassa, jossa valta on teknoraateilla ei demokraattisesti valituilla luottamushenkilöillä.
Tätäkö keski-karjalaiset veronmaksajat tahtovat. Näyttää, että kansaa viedään kuin pässejä narussa, jossa ensimmäisenä mänevät ja mäkättävät kiteeläiset.
* * *
Kuntamarkkinoilla oli toki Keski-Karjalakin näyttävästi esillä. Voipa sanoa, että esittäjiä ja esityksiä ei tarvinnut hävetä. Vaikka henkilökohtaisesti jäinkin esityksistä epäilijän osaan.
Leila Luukkainen omaa rempseän esiintymistaidon ja on selväsanainen puhuja. Sopivasti ripoteltu huumori pitää kuulijat hereillä.
Leila esitteli parashankkeen nykytilaa Keski-Karjalassa. Siinä keskeiseksi jäi yhteistoiminta-alueen esittely. Ei sisältö tai palvelutuotantomalli. No, eihän sitä vielä olekaan esiteltäväksi. Keski-Karjalaiset taputtivat näyttävästi Leilan esitykselle. En tiedä mikä oli suosion osoituksen syy? Ainakaan kiteeläisestä näkövinkkelistä.
Minäkin taputin. En esityksen sisällölle, vaan esiintyjälle. Sivumennen sanoen olisin tehnyt vaikka aaltoja, jos Leila olisi puhunut jostain muusta toteutusmallista kuin nyt kuullusta.
Toisen alustuksen yhtä edustavasti piti Kiteen kaupunginjohtaja Kirsi Hämäläinen. Hänen aiheenaan oli Keski-Karjalan elinkeinostrategia ja sen toimeenpano.
Esitys pohjautui pitkälti projektituotantoon ja minulla kun on se allergia projekteja kohtaan.
Terveisiä vaan Kirsille, Leilalle ja muillekin mukana olleille.