Haahaa-ajatuksia, ei kun, haja-ajatuksia

Miten käy Kataisen?
Hänhän on toistamisen jälkeen toistanut, miten historiassa ensimmäisen kerran valtiovalta on osoittanut rahaa hyvin koulutetuille pienipalkkailisille naisvaltaisille aloille.
Rahat on jaettu, mutta pienipalkkaiset sairaanhoitajat, perushoitajat, mitä nimikkeitä sairaanhoitoon liittykään, ovat menossa lakkoon.
Miksi näin?
Kataisen miljoonat haihtuivat, kylläkin kuntasektorille, mutta vain lisäämään hoitsujen tuskaa. Ainakin siltä osin, kun suurimman eurokorotuksen saivat lääkärit. Se ei ainakaan terveyskeskus- ja sairaalapiireissä lisää hoitohenkilökunnan palkkatyytyväisyyttä tai supista palkkakuopan syvyyttä.
Neuvo Kataiselle.
Äänestäjät antavat vallankäytön oikeuden. Ne eivät anna kuitenkaan viisautta kaikkien alojen hallitsemiseen. Tuskin siihenkään dynamiikan hallintaan, jolla tehdään päätöksiä ammattijärjestöissä. Siis tämä Kataisen historiallinen avaus työmarkkinakenttään on erehdys, jonka kulut tulevat maksamaan veronmaksajat.
Tuleeko lakko?
Sitä ei tätä kirjoitettaessa kukaan tiedä. Parempaa tilaisuutta lakolle aikaisemmin tuskin on petattu. Ainakaan valtiovarainministerin toimesta.
Lupaus on annettu ja se on toteutumatta. Rahat ovat jaettu muualle kuin alkuperäiselle kohteelle. Yleinen mielipide, jos lakko tulee, on lakkolaisten puolella. Lakon loppuratkaisusta ei ennakkoon rahallisesti tiedä kukaan. Lakon moraalisia voittajia tulevat olemaan tehyläiset ja superilaiset. Sanokaa minun sanoneen.
Ottakoon opiksi.
Nuoren innokkaan puoluejohtajan pitäisi ymmärtää, että puoluejohtajan puheet eivät ole samat kuin tietoa ja kokemusta vailla olevan valtiovarainministerin puheet. Ei pitäisi olla ylivoimaista kysäistä kokeneimmilta mikä milloinkin on viisasta ja missä tilanteessa.
Mitäs sitä kyselemään. Viulut maksavat veronmaksajat.
* * *
Keski-Karjalassakin tapahtuu, mutta vain pakon tai vapaaehtoisen pakon edessä.
Rääkkylän kunta ilmeisesti liittyy pikapuolin Kiteen kaupunkiin. Se tietää kirkon säädöksien mukaan myös Rääkkylän seurakunnan liittymistä Kiteen seurakuntaan. Molemmat muutokset kuuluvat "pakkoluokituksen" piiriin. Olivatpa täysi tai vapaaehtoisia pakkoja. Lopputulemaltaan muutokset ovat nykyelämään sopivia ja tulevaisuuden uskoa lisääviä.
Olisiko nyt Keski-Karjalan muilla seurakunnilla oma etsikkoaikansa nousta esimerkiksi maalliselle kuntapuolelle ja näyttää mitä oikea yhteishenki ja toiminta on todellisuudessa.
Riittääkö itsekäs omasta asemasta kiinnipito ylittämään kirkon sanomassakin korostetun yhteishengen ja pyrkimisen yhteiseen palveluun uskomme ja sen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa.
Keski-Karjalaiset kirkon piirissä toimivat voisivat näyttää miten vastataan seurakunnissa yhteiskunnan vaatimiin haasteisiin. Paras vastaus olisi juuri nyt, Rääkkylän muutoksien yhteydessä, perustaa yksi yhteinen seurakunta Kski-Karjalaan. Hallintomalli, seurakunnan nimi tai keskuspaikan sijainti eivät saisi nousta esteiksi suuremmalle päätökselle. Annetaan kuntapuolen näperrellä epäoleellisissa asioissa.