Tarjosin Karjalaiseen, liekö julkaistu.

Miten tässä näin kävi

Kun korona tuli perustettiin yli 70 vuotiaista kriisiryhmä. Heidän henkensä pelastamiseksi pysäytettiin koko Suomi. Kaikki olivat huolestuneita heidän selviämisestään koronan kynsistä. Laadittiin ohjeita miten vanhuksien tuli käyttäytyä kotona ja kaupassa. Parasta oli pysyä erillään muista ihmisistä. Kaupassa käyntiin varattiin vanhuksille oma aika.

Nyt kuukauden jälkeen voi tarkastella kriisikamppanjan onnistumista. Vanhukset ovat totelleet ohjeita ja erakoituneet. Yhteyksien katkeamisiin vanhuksiin ovat osallistuneet tehokkaasti ystävät, tuttavat ja omaiset. Viranomaisista puhumattakaan. Kolmen metrin turvaväliä on mahdoton toteuttaa kriisiryhmälle varatussa parintunnin kauppa-ajassa. Kaupassa on silloin taatusti tungos.

Iästäni huolimatta olen terve.  Sairauden vuoksi olen lääkäriä tarvinnut 26 vuotta sitten, jos asuinpaikkakunnan muutosta johtuvaa tulotarkastusta 5 vuotta sitten ei lasketa mukaan. Eikä ajokortin uusintaan liittyvää lääkärin tarkastusta vuosi sitten. Verenpainelääkkeitä olen syönyt työpaineiden loputtua koko eläkeikäni.

Seuraan tarkasti yhteiskunnallisia tapahtumia. Kiitän ikäryhmääni osoitetusta huomiosta. Noudatan ohjeistusta. En yski ja pärski ympäristöön. Pidän turvavälin ja pesen käsiäni alvariinsa. Huolissani olen yhteiskunnassa tapahtuneesta muutoksesta. Kriisiryhmä on siirretty taustalle. Nyt puhutaan muista ihmisistä. Ollaan huolestuneita koululaisista ja erityisesti heidän opettajistaan. Asiantuntijat antavat keskenään ristiriitaisia lausuntoja. Korkeat virkahenkilöt kiistelevät vastuistaan. Kriisiryhmän tilalle on noussut talous.  Elellä olevista syystä pyydän, että minut vapautettaisiin kriisiryhmästä ja palautettaisiin ennen koronaa vallinneeseen asemaan. Ainoa johon en ole menettänyt luottamustani on Suomen hallitus ja sen selkeä toimintalinja ja tiedotus.

Kunnioittaen    Veijo Tuunanen. 85v.

Näin 60 vuotta sitten

On aika kiittää äitiä

Olin taksiyrittäjä Tohmajärvellä 50-luvun puolivälissä. Terveyssisar Iittiläinen tilasi kotikäyntikyydin syrjäkylälle. Lumisateinen päivä oli painumassa illaksi. Talon pihaan ei henkilöautolla päässyt. Jätimme auton tien varteen ja taapersimme vajaan kilometrin mökille. Kopistelimme sisään ja totesimme tulleemme oikeaan kohteeseen.

Tupa oli pieni ja nyt jo pimeä. Liekö muita huoneita ollutkaan. Silmän tottuessa voi havaita isännän istuvan sängyn laidalla. Emäntä askaroi jotain hellan luona. Lapsia lienee ollut puolenkymmentä kouluikäisestä taaperoon. Mitään valolaitetta juuri sillä hetkellä ei ollut käytettävissä. Valoa sai tupaan kun emäntä avasi kellan luukun. Isäntä ja emäntä eivät juuri muuta puhuneet kun vastasivat kysymyksiin. Niihinkin mieluiten yhdellä sanalla. Lapset yskivät.

Pian selvisi, että kehotus tulla katsomaan perheen terveystilannetta oli tullut ilmeisesti opettajilta. Oli meneillään paha flunssakausi. Terveyssisaren tutkiessa lasten terveystilannetta, kysellessä koulun käynnistä ja mittaillessa kuumetta  selvisi, ettei koulunkäynnin esteenä olleet yksin terveydelliset syyt vaan se, ettei ollut käytettävissä koulukkailla kuin yhdet kengät. Ne sai jalkaan hän, joka lähti kouluun. Lasten kuumetta ei oltu mitattu mittarin puuttuessa eikä se olisi ollut ainoa este. Mittaria ei osattu lukea. Terveyssisar lupasi jättää mökkiin kuumemittarin ja valtuutti minut opettamaan emännälle kuumemittarin käyttöä. Oliko syy pimeys, huono opetus vai kehno opettaja jäi epäselväksi. Mittari jätettiin jatko-opetteluun. Emäntä ei oppinut mittarin lukua ja isäntä ei edes yrittänyt. Tällaista oli flunssan hoito reilut 60 vuotta sitten.

Nykyihmiset eivät tällaista ymmärrä. Eikä kaikki silloinkaan. Tunsin tapauksen isännän kautta. Hän sai silloin tällöin kunnalta "jauholapun". Sillä sai ostaa kaupasta jauhosäkin perheen ainaiseen ruuan puutteeseen. Aina kaikki ei mennyt puurojauhoiksi. Isäntä oli keksinyt jatkojalostaa jauhoja ja siitä saada elantoa lapsilaumalleen. Ei itseään varten, vaikka naapurit ja poliisikin niin näkivät.

Muistellessa tätäkin tapausta ja nähdessäni sitä vouhotusta jota koronaa kuriin panossa nyt käydään, tulen surulliseksi. Korona on paha tauti kohdalle sattuessa. Laskettiinko ennen kuinka monta kuollutta flunssa aiheutti ja kuka silloin kuului kriisiryhmään.

Joulu on joka vuosi, juhannus kerran kesässä. Äitienpäivä on kohta. Sen pitäisi olla joka päivä. Kun muistelen äsken kertomaani mökkiperhettä ja heidän taisteluaan kovassa maailmassa, nousee hiljainen ihminen esiin ykkösenä esiin. Hän on se hellan edessä seisonut ihminen, joka ei osannut eikä ilmeisesti myöhemminkään oppinut lukemaan kuumemittaria. Hän oli äiti, joka laittaessaan kätensä lapsen otsalle, tiesi oliko kuumetta. Samalla lapsen kuume ja kivut ihmeellisesti vähenivät. Samalla tunsi lapsi itsensä turvalliseksi. Tämäkin äiti tiesi ja tahtoi hoitaa äidin tehtävät näennäisesti puutteellisissa olosuhteissa vaistollaan ehkä paremmin kuin joku toinen paremmissa olosuhteissa.

Meillä jokaisella on äiti. En tiedä äidin tunteita lapsiaan kohtaan. Voin vain kuvitella. Äiti tekee parhaansa lastensa eteen. Toivoo parasta ja pelkää pahinta. Aina lapsen syntymästä lapsen tai omaan hautaansa saakka. Niin paljon annoit, niin vähän sait, niin vähän kiitin.

Kuka tukee Kulmunia?

Tältä se näyttää

Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Merkittävä osa valtakunnan ylintä poliisijohtoa istuu käräjillä syytettynä. Jokunen on ehtinyt istumaan vankilaan. Kenraali oli äsken ostamassa hävittäjiä. Nyt hän on myymässä samoja hävittäjiä. Siinä meni kunnia mutta maine kasvoi kuin sillä entisellä tytöllä. Virkamiehet ostavat kymmenillä miljoonilla tietämättä mitä ostavat ja keneltä ostavat. Kaikki edellä mainittu on jäänyt koronan varjoon. Asiantuntijat kiistelevät mihin pitää rykiä ja kenellä pitää olla tötterö naamalla. Varsinkin iltapäivälehtien toimittajat koettavat etsiä kaikkeen syyllistä ministereistä. Juuri heistä, joilla ainoina näyttävät olevan asiat hallinnassa.

Jos minä ajan ylinopeutta ja osun mäntyyn, niin kenen on syy. Minun vai heidän, jotka ovat myötä vaikuttaneet ajotaitooni. Poliisi ei valvonut liikennettä. Katsastusmies laski ajokokeesta läpi. Autokoulun  opetus oli huonoa. Liikennelaki on löperö. Toimittajien nykyajattelun mukaan kolariini onkin syyllinen liikenneministeri. Yksinkertaisena ihmisenä luulin itseäni syylliseksi.

Pitkästä aikaa Suomella näyttää olevan hallitus, jonka toimiin luotetaan. On ilo katsella ministereiden suoraa ryhtiä ja kuulla selvää ja asiakeskeistä puhettaan järjestetyissä tiedotustilaisuuksissa. Oppositiolta on viety mahdollisuus moittimiseen. Maailmalta tulee tieto, että täällä elää onnellinen kansa. Pitäisikö vielä tutkia onko kansa myös tyhmä? On ansaittua kun gallupit osoittavat luottamusta hallituspuolueille.

Hallituksen sisällä ovat rivit suorana. Sitä tukee, että viisi ministeriä on myös puolueensa puheenjohtajina. Pääministeri Marin on omaksunut kannan, että kaikissa hallituksen suunnitelmissa ja päätöksissä on mukana koko hallitus. Äänestyspäätöksiä ei ole tarvinnut tehdä ja irtopisteiden kerääjiä ei ministereistä ole kukaan. Kaikkien hallituspuolueiden hallintoelimet ovat tukeneet ministeriensä toimia.

Yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvisen esiintulot julkisuudessa eivät ainakaan tue puolueen puheenjohtajaa ja valtiovarainministeri Katri Kulmunia hänen ministeri työssään. Hallitus on tehnyt lakiin perustuvan yksimielisen päätöksen avata Uudenmaan rajat liikenteelle. Kulmunia tuskin tukee Kurvisen arvostelu päätöstä kohtaan ja perusteluiksi sanoa, että varovaisuussyyt vaatisivat rajan pitämistä suljettuna. Samalla hän piti hyvänä jos maakuntarajoja voitaisiin jossain päin sulkea lisää. Tällaista puhuu lakimieskoulutuksen saanut Kurvinen. Jos kansanedustajat antavat puolueensa ministereille tehtäviä, jotka ylittävät lain noudattamisen ollaan hakoteillä. Toinen ylivoimainen tehtävä on langetettu Katri Kulmunille saada Päivi Nerg nostetuksi korkeaan virkaan, johon Nergin koulutusta ei voi pitää riittävänä ja kokemuskin tulee pääasiassa suvun aikaisemmilta edustajilta keskustan palvelijoina. Ei käy kateeksi Katri Kulmunia, joka kaikin puolin näyttää tehtävänsä täyttävältä ministeriltä. Kurvisen kurvailua mutkat suoriksi muka kentän ja kansanedustajien tahtoa kuvaillen, ei näytä jatkoa ajatellen viisaalta toiminnalta  hallitukselle eikä keskustalle itselleen.

Hallitus on toivonut meille riskiryhmäläisille pysymistä kotioloissa. Minäkin pesen käsiäni alvariinsa. Ryin hihaan ja pidän välimatkat toisiin ihmiseen riittävinä. Hyvä mitta on kuulo. Se loppuu kolmessa metrissä. Kaupassa käyn kauppiaan ohjeen mukaan kaksi kertaa viikossa, johon aikaa on varattu kaksi tuntia. Silloin kaupassa tapaa paikkakunnan asukkaista kolmanneksen. Tungosta riittää. Vanhukset kun tottelevat kehotuksia

Olen Maaseudun Tulevaisuus lehden kuukausitilaaja

Valinnan vapaus on ensisijaista

Mikko Alatalo kirjoituksessaan MT lehden yliössä (30.3) nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia, mutta ei esitä niihin ratkaisuja. Kirjoituksensa viimeisessä lauseessa hän kysyy: "Poliitikot, oletteko valmiita ohjaamaan yhteiskuntaa kestävämpään ja turvallisempaan suuntaan?" Kirjoituksen sisällöstä tulee vahva tunne vertailusta kaupunki- ja maaseudun paremmuudesta asumisympäristönä, jossa maaseutu olisi parempi.

Kokeneena poliitikkona, entisenä kansanedustajana ja itsekin maalta muuttaneena Alatalolla pitäisi olla edellytykset parempaan ongelmien ratkaisumalliin kuin niiden esittelyyn.

Yhteiskuntarakenne Suomessa on muutamassa vuosikymmenessä muuttunut rajusti ja näyttää muuttuvan edelleen. Maatalousyhteiskunta on siirtynyt teollisuus- ja kauppayhteiskunnaksi. Samalla ihmisten elintaso ja vaatimustaso elinolosuhteisiin on noussut. Pienen kylän tai kunnan palvelut eivät ole riittäneet. On tehty valintoja siirtymällä parempiin palveluihin ja lopulta vaihdettu asuinpaikkaa taajamiin. Omilla valinnoilla ihmiset ovat muutoksen aiheuttaneet.

Valtiovalta ja jonkin verran myös jokin poliittinen ryhmä voi päätöksillään yhteiskuntarakenteeseen vaikuttaa ohjaamalla teollisuutta, liikennettä, palveluja ja rahallisia tukija maakuntiin. Ihmisten valintaan asuinpaikastaan niillä tuskin on merkittävää vaikutusta. Asuinpaikan valintaan vaikuttavat monet muut syyt, jotka lähtevät omista henkilökohtaisista tarpeista. Ne saattavat olla perhekohtaisia ja muuttua iän mukana useita kertoja. Ihminen tulee onnelliseksi omilla päätöksillään.

Jos kriisi on yhteiskunnallinen, kansalaisista lähtöinen, sitä tuskin poliittisilla konsteilla ratkaistaan.

Veijo Tuunanen. 50 vuotta Pohjois-Karjalassa, 30 vuotta Helsingissä ja nyt 5 vuotta Taalintehtaalla asunut.

5.4 kirjoitettua tekstiä

Hallitus vie ja oppositio vikisee.

Vielä kuukausi sitten eduskunnassakin oltiin huolissaan ilmaston muutoksesta, hiilijalan jäljestä, turpeesta, metsästä ja vanhusten paljoudesta. Nyt tärkeimmäksi asiaksi nousee hengissä pysyminen. Hinnalla millä hyvänsä. Velkaa saa ottaa ja jättää tulevien sukupolvien maksettavaksi. On tutkittua tietoa, että ihmisen kaksi voimakkainta viettiä ovat suvunjatkamis- ja hengissäpysymisvietit. Kun tiukka paikka tulee näyttää, että hengissä pysyminen näistä kahdestakin nousee ykköseksi.

Sanna Marin:in hallitus on hoitanut koronakeissiä sellaisella tarmolla ja taidolla, ettei oppositiolle ole jäänyt muuta kuin huuli pyöreänä katsoa sivusta. Ainoaksi tehtäväksi on jäänyt kannattaa hallituksen tekemiä esityksiä silloin kun se niitä eduskunnalle tuo päätettäväksi. Erityisen hiljaisiksi ovat menneet kokoomuksen Petteri Orpo ja persujen Halla-aho. Varovat lipsauttamasta suustaan sellaista, joka olisi liikaa hallitusta vastaan, mutta ei liikaa hallituksen puolestakaan.

Siksi eduskunnan kyselytunnillakin ovat kysymään päässeet ns. takarivin henkilöt. Kysymysten taso on tästä repsahtanut. Tuntuu kuin kysyjät eivät tietäisi paikkaa, jossa esiintyvät. Jo se, että aloittaa kysymyksensä; kentältä on kerrottu, tai on tullut viestejä. Miltä helekutin kentältä tai kenestä viestin tuojasta tässä on kyse? Juorut torilla alkavat tuolla tavalla, ei kansanedustajan kysymykset. Onko kysyjältä pettänyt todellisuuden taju, kun esittää pääministerin vastattavaksi kertomuksen vaikeuksiin joutuneesta tuttavastaan. Tuttava on menettänyt työpaikkansa, joutunut konkurssiuhan alle, auto on ulosotossa, vaimo on jättänyt ja lapsetkin ovat isovanhemmilla hoidossa. Tarina on huolta aiheuttava, mutta eihän se ole pääministerin ratkaistavissa oleva asia. Pääministeri koettaa vastata "sivistyneesti" ja kyselytuntia seuraava tuntee myötähäpeää huonosti valitusta kysymyksen aiheesta.

Televisio on ankara paikka esiintyä politiikoille. A-talk:issa Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Tavio kiemurteli vastauksissaan kun piti arvostella hallituksen ja Sanna Marinin toimia koronaviruksen hoidossa. Eihän siinä mitään moittimista löytänyt Taviokaan. Lopulta taitava haastattelija johdatteli Tavion sanomaan, että presidentti Niinistö olisi koronaa hoitamaan parempi. Ja oppi asioiden hoitoon pitäisi ottaa Idästä. Hän näki, että hallitus antaa viruksen levitä kun ei oteta oppia ulkomailta. Siinä valtiosääntö taisi unohtua lainoppineelta ja liekö kysytty presidentiltäkään haluja tehtävään? Tavion puheet ymmärtää, ettei hänenkään pokka pitänyt esittää itseään tai Halla-ahoa "koronanyrkin" johtajaksi. Semmoinen ratkaisu olisi tulossa oppositiolta. Vaikka eivät itse sitä vielä ilkeä tuoda julki. Luojalle kiitos.

Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin viestittely on ollut turhan paljon median riepottelussa, vaikka he ovat sitä koettaneet hillitä. Niinistö jopa kiistää osuutensa sen aiheuttamiseen. Olipa niin tai näin. Tavallinen kansalainen luo mielipiteensä tapahtuneen pohjalta. Ei selitysten perusteella. Eli asiat ovat niin miltä ne näyttävät. Siksi tämänkään pakinan kirjoittajan ei tarvitse tuoda esiin omaa mielipidettään tähän asiaan. PS. Louneman tapaus viimeistään osoittaa hallituksen kyvyt hoitaa vaikeita asioita nopeasti.