Miten tässä
näin kävi
Kun korona
tuli perustettiin yli 70 vuotiaista kriisiryhmä. Heidän henkensä pelastamiseksi
pysäytettiin koko Suomi. Kaikki olivat huolestuneita heidän selviämisestään
koronan kynsistä. Laadittiin ohjeita miten vanhuksien tuli käyttäytyä kotona ja
kaupassa. Parasta oli pysyä erillään muista ihmisistä. Kaupassa käyntiin
varattiin vanhuksille oma aika.
Nyt kuukauden
jälkeen voi tarkastella kriisikamppanjan onnistumista. Vanhukset ovat totelleet
ohjeita ja erakoituneet. Yhteyksien katkeamisiin vanhuksiin ovat osallistuneet
tehokkaasti ystävät, tuttavat ja omaiset. Viranomaisista puhumattakaan. Kolmen
metrin turvaväliä on mahdoton toteuttaa kriisiryhmälle varatussa parintunnin
kauppa-ajassa. Kaupassa on silloin taatusti tungos.
Iästäni
huolimatta olen terve. Sairauden vuoksi
olen lääkäriä tarvinnut 26 vuotta sitten, jos asuinpaikkakunnan muutosta
johtuvaa tulotarkastusta 5 vuotta sitten ei lasketa mukaan. Eikä ajokortin
uusintaan liittyvää lääkärin tarkastusta vuosi sitten. Verenpainelääkkeitä olen
syönyt työpaineiden loputtua koko eläkeikäni.
Seuraan
tarkasti yhteiskunnallisia tapahtumia. Kiitän ikäryhmääni osoitetusta
huomiosta. Noudatan ohjeistusta. En yski ja pärski ympäristöön. Pidän
turvavälin ja pesen käsiäni alvariinsa. Huolissani olen yhteiskunnassa
tapahtuneesta muutoksesta. Kriisiryhmä on siirretty taustalle. Nyt puhutaan
muista ihmisistä. Ollaan huolestuneita koululaisista ja erityisesti heidän
opettajistaan. Asiantuntijat antavat keskenään ristiriitaisia lausuntoja.
Korkeat virkahenkilöt kiistelevät vastuistaan. Kriisiryhmän tilalle on noussut
talous. Elellä olevista syystä pyydän,
että minut vapautettaisiin kriisiryhmästä ja palautettaisiin ennen koronaa
vallinneeseen asemaan. Ainoa johon en ole menettänyt luottamustani on Suomen
hallitus ja sen selkeä toimintalinja ja tiedotus.
Kunnioittaen Veijo Tuunanen. 85v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti