TEUVO JA PAPERITAIVAS

Luin Aila mummon blogin ja innostuin menemään katsomaan kesäteatterin näytöstä otsikon näytelmästä. Aila mummon arviot eivät olleet kovin innostavia. Minuun näyttää purevan enemmän kritiikki kuin teatterilaisten oma kehu, jota olen myös lukenut näytelmästä. Kaveriksi katsomoon tuli tohmajärveläinen laulun osaaja.
*****
Jotenkin näytelmästä jäi jotenkin vaisu tunnelma. Tuntui, etteivät näyttelijät uskoneet omaan osaamiseensa. Oltiin tunnelmissa; anteeksi, että esiinnyn. Laulusta tai sen osaamisesta en sano mitään. Olen sillä alalla erittäin osaamaton. Kaverilla olisi laulujenkin puolesta jotain sanomista, mutta tämähän on minun blogi, enkä ole mielelläni toisen äänitorvi.
*****
Jos näytelmän rooliluettelossa yli kolmekymmentä nimeä ja muu esitykseen tarvittavat ihmiset päälle, niin riittävästi kesätestteriporukalle on jo siinäkin tehtävää. Harrasteena teatteritoimintaan tulo on hyvä asia, mutta onko perustetta kaikkia ympätä samaan näytelmään. Siinä innostus voi sammua, kun roori on onnettoman pieni.
*****
Näytelmän valinta kesäteateriin esitettävksi oli rohkea valinta. Se oli alkuaan vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan pureutuva. Huumorin tuominen tällaisia asioita sisältävään näytelmään on ogelmallista. Se syö näytelmän alkuperäistä teemaa. Eikä pure huumorinkaan puolella. Valitettavasti ei ainakaan nyt Tohmajärvellä. Puheet, että itku ja nauru ovat lähellä toisiaan on totta, mutta äärimmäisen vaikeaa saada toimimaan kesäteatterissa, jossa yleisö on tottunut nauramaan kansankomedioille.
******
En arvostele kiittäen enkä moittien roolisuorituksia tai ohjausta. Olen harrastelija kirjoittaja, enkä omaa sellaista tietotaitoa, joka oikeuttaisi minut arvioimaan toisten työtä, joka perustuu harrastukseen kuten omakin kirjoitukseni. Sanomattakin on selvää, että rooleissa toinen voi olla parempi toista. Niinpä Teuvon paperitaivaassakin. Itse kritiikkiä on syytä harrastaa, kun viimeinen esitys on esitetty. Jotta kritiikki olisi monipuolista, kiitosta ja vaikka vähän arvostelevaakin, olisi hyvä palaveriin pyytää jokin teatteria harrastava ulkopuolinen ihminnen.
*****
Ja lopuksi Aili mummolle terveisiä. Kirjoituksesi oli rohkea. Joka sinällään on poikkeuksellista Tohmajärvellä. Terve kritiikki on aina paikallaan. Se on askel eteen päin. Ei taakse niinkuin Tohmajärvellä tavallisesti nähdään. Siitä kiitokseni Ailille. Sait minutkin kampeamaan katsomoon.
Sitä vastoin kuin sinä minä en nähnyt näytelmässä politiikkaa. Vielä vähemmän puoluepolitiikkaa. Yhteiskuntapolitiikkaa siinä oli, mutta kuten yleensä Tohmajärvellä sinäkin näit sen puoluepoliittisena. Blogissaan Aili mummo kirjoitti näytelmän valitun poliittisilla perusteilla. Ehkä yhteiskuntapoliittisilla, mutta tuskin puoluepoliittisilla perusteilla. Nämä kaksi on syytä erottaa toisistaan, myös sillä yhteiskuntasektorilla, jota uskon Aili mummon edustavan kiitettävästi.
Viime mainittuun ajatukseen tulin, kun Aili mummo kirjoitti blogiinsa, että vasemmistolaisuus meni muodista vuosikymmeniä sitten. Olen jyrkästi toista mieltä. Ja samalla toivon, ettei keskustalaisuus kuolisi tai kokoomuskaan häviäisi puoluekartalta. Näillä kaikilla on suomalaisuus rakennettu, eikä parempaa ennen kaksipuoluejärjestelmää ole näköpiirissä.
Hyvä teatteriväki. Uutta putkeen.

MIUNKO SYY ?

Pitäisi lähteä Kemiessä käymään. Monta asiaa ja bensakin lopussa. Lehdestä luin, että huotoasema on konkassa. Miunko syykin lienöö? Tai paremminkin näiden kirjoituksieni.
Olen ollut huoltoaseman uskollinen asiakas. Bensani ja usein myös karkkini olen sieltä ostanut. Venäjältä ei autooni ole tullut tippaakaan. Siltä osin lienen syytön huoltoaseman ahdinkoon. Epäselvä on sekin onko kirjoitukset kaatamassa maatilamatkailua, niin kuin facebookissa yrittäjä väitti. No, väite ei ole vielä ainakaan toteutunut.
*****
Vähään aikaan on Kemiestä häipännyt paikallislehti, anniskeluravintola ja huoltoasema. Erittäin merkittäviä palvelun tarjojia kuntalaiselle kaikki tyyni.
Olen odottanut miten kunnanjohto tulee menetyksiin suhtautumaan. Hokema, kunta pysyy itsenäisenä, alkaa tuntua jo kornilta. Niin kuin intoaminen Katri Helenan nimelläkin. Sokeakin näkee otsallaan mihin liikkeeseen mainosta käytetään, kun liikepaikat ovat tyhjillään. Tulitikkuaskin kuvilla ei itsenäisyys pysy. Eikä vanhojen hirsien myynnillä. Molemmat näyttävät vievän nykyään kunnanjohdon ajan.
*****
Haapaharjun kirjoitus oli Koti-Karjalan porinoissa. Se varmasti kuvasi huotoasemayrittäjän mielentilaa. Osaltaan myös syitä luopumiseen ja konkkaan.
On selvää, ettei yrittäjällä tai palkansaajalla ole lystinpäivät tänä aikana. Työttömällä vielä huonoimmin kuin noilla kahdella.
Tätä taustaa vasten kunnan palkollisten, eritoten johtoportaan pitäisi puhua sordiino päällä omista "vaikeuksistaan." Heillä kun on takataskussaan 5 vuoden irtisanomissuoja, siltä varalta jos jakkara alkaa huojua.

Julkaistu U-V Pohjois-Karjala 31.7.14.

delleen penaalin terävin kynä

Onni yksillä, kesä kaikilla on vanha sanonta. Se pitää paikkansa tätäkin kirjoitettaessa. Varsinkin meillä Pohjois-Karjalassa. On pidellyt ilmoja ja onnikin on monelle mahdollinen. Ei pidä vaan vaatia liikoja. Kun oppii vertailemaan tosiasioita, jos ei naapuriin niin vaikkapa ukraanalaisiin, niin onnen Pekkojahan ollaan kaikki suomalaiset. Naapurin Mersukin kutistuu mielikuvissa helposti vanhaksi Ladaksi.

****

Ukraanan tapahtumat ja matkustajakoneen alas ampuminen on synnyttänyt levottomuutta ympäri maailman. Kysellään kuka ja ketkä tätä ns. sivistysmaailmaa johtavat. Ja millä tavoitteilla? Näyttää siltä kuin oltaisi astuttu kehityksessä takaisin 1900-luvun alkuun. Aseet ovat uusia, asenteet vanhoja. Nyt jos koska tarvitaan johtajia, jotka eivät ole lyöneet päätään vallanhalun petäjään. Pitäisi nähdä, ettei koskaan kukaan ole pakolla taivuttanut toista tahtoonsa. Ei mökissä, eikä kansojen välisissä suhteissa. Alistaa voi vain hetkellisesti. Venäjällä tämmöinen viimeksi kesti 70 vuotta. Mutta loppu tuli sillekin, kun aika oli kypsä. Eli osui johtajaksi henkilö, joka huomasi tilanteen.

****

Ihmisiä jaetaan ryhmiin. On meikäläisiä ja teikäläisiä. Yksi tapa on jakaa ihmiset poliittisiin puolueisiin. Samoilla ajatuksilla ja tavoitteilla ollaan olevinaan yhtä. Onko niin? Keskustan Anneli Jäätteenmäki esitti taannoin televisiossa EU:n ulkopolitiikan johtajaksi kokenutta demareiden Erkki Tuomiojaa. Esityksen tulosuunta oli yllättävä. Mutta vielä yllättävämmältä taholta tuli esitykselle kuittaus, kun demareiden Liisa Jaakonsaari ilmoitti, että ensin pitää kokoomuksen Jyrki Kataiselle saada korkea virka Brysselistä. Että silleen. Virat jaetaan ensin ja katsotaan sitten Euroopan tilannetta. Jos Jaakonsaaren sanonta oli vitsiksi tarkoitettu, niin se ei uponnut minuun. Jos vakavaksi mielipiteeksi tarkoitettu, herää mieleen kysymys, onko Liisa Jaakonsaari oikeassa tehtävässään ohjaamassa Euroopan tulevaisuutta.

****

Palstan pitäjänä seuraan asioita tavallisen tallaajan tasolta. Se antaa kuvan esim. henkilöistä, jonka he antavat itsestään julkisuuteen. Myös kansanedustajien ja ministereiden arviot heidän kyvyistään tai kykenemättömyydestään hoitaa tehtäviään syntyy teoista. Ei sukupuolesta, ulkonäöstä, iästä tai alueesta, jossa ovat sattuneet syntyä. Juuri tekojensa, älynsä, kokeneisuutensa ja esiintymisensä puolesta Erkki Tuomioja on ollut kautta aikain, milloin hallituksen ministeri on ollut sen penaalin terävin kynä. Tuomioja kirjoittaa ja puhuu selvästi myös tavalliselle ihmiselle sen mitä tekee. Ei tietenkään valtiosalaisuuksia, mutta oleellisen totuuden niin, että se ymmärretään ilman väliselittelijöitä. Tässäkään suhteessa Liisa Jaakonsaaren ajattelua EU-virkojen täyttämisjärjestyksestä en ymmärrä. En kehtaa muistuttaa kuka sanoi Suomessa, jos jonkun pitää ulkopolitiikan takia olla sekaisin, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Jos joku haluaa tietämyksen, älyn ja kokemuksen ulkopolitiikan hoidossa paremmaksi kuin mitä se on ollut Tuomiojan hoitaessa pestiään, niin hypätköön kynnelle.

****

Pohjois-Karjalassa on meneillään elävien merkkihenkilöiden muistamiskesä. Iskelmätähti Katri Helenalle nimettiin Tohmajärvellä epävirallinen raitti, kun  virallisen perustamiseen tuli ns. luonnollisia syitä. Kirjailija Heikki Turuselle tulee nimikkoaukio ja reliefi Lieksaan. Toivottavasti vähemmällä porulla kuin Katri Helenan kohdalla tapahtui. En vertaile heidän merkityksiään toisiinsa. Molemmat ovat hyviä alallaan. Mielestäni kuitenkin pitäisi noudattaa YK antamaa ohjetta, ettei elävien ihmisten ja toimivien toiminimien nimiä tulisi antaa kaduille ja vastaaville paikoille. Asiasta ei enempää. Keskustelu käytiin jo Katri Helenan raitin yhteydessä. Muistamiset elävien henkilöiden kohdalla kertovat enemmän sen esittäjistä kuin muistamisen kohteesta. 

                                                  Veijo Tuunanen                                                    

Pankit tarjoavat hyvää palvelua.

Sähköpostiin tulvii tarjouksia otsikoilla: "Päivitä tilisi." ja "Aktivoi tilisi". Varmasti tili alkaisi aktivoitua, varsinkin jos kaikki tiedot antaisin mitä pyytävät.
Juttu nyt vain sattuu olemaan niin, että kyseiset hommat tein jo vaimolle montakymmentävuotta sitten. Tili on ollut tosi aktiivisessa käytössä. Ei ole ollut valittamista. Jos jonain päivänä on joku euro tullut tilille, niin viimeistään seuraavana se on tililtä lähtenyt.
Jotta kiitosta vain.
****
Harvakseen on tullut kirjuutettua blogiin. Helli kuoli ja Aatteetokin elää uskoakseni välivaihetta. Pitänee odotella isoa sotea. Siitä tulee tosi jytky.
Kirjoituksiini pitänee ryhtyä itsenikin kiinnittämään huomiota. Tarkkaavainen lukijani kertoi oikein lehdessä, että kaadoin niin mainion Hellin. Facebookissa hän kirjoitti juttujeni karkoittavan asiakkaat maatilamatkailulta.
Tämmöiseen tulokseen en tahdo jutuillani pyrkiä. Soisin projektien onnistuvan, varsinkin kun niitä yhteiskuntakin tukee.
Poistan muutaman näppäimen kompuutteristani. Kyllä siitä pahan suopa kirjoittelu tokenee.
*****
Minusta näyttää tulleen Katri Helenan uutisten välittäjä. Pistäytyin pienellä matkalla Etelä-Suomessa. Eikö vain muutama henkilö kysynytkin miten raitilla menee. Ja joko positiiviset vaikutukset Katri Helenan raitista ovat näkyvissä.
Neuvoin kysyjiä kääntymään kirkkoherra Mikko Lappalaisen ja kunnanjohtaja Olli Riikosen puoleen. He molemmat ovat syventyneet niin raitin syntyyn, nykytilaan kuin varmasti myös tulevaisuuden odotuksiin.
*****
Minusta alkaa tuntua järjettömältä väsätä näitä juttuja. Lehdet eivät näitä julkaise ja netissäkin ilmoitetaan, että turhaan kirjoitat paskaa. Ei juttujasi kukaan lue. Olenkin miettinyt, mitä jos kirjoittaisin jotain itselleni. Jos se joskus putkahtaa julkisuuteen, niin mitä sille mahdan.
Jatketaan nyt hiljalleen vielä tätäkin palstaa. Hikistä kesää muillekin.

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 17.7. Tohman terveisissä

Sillisalaattia olkaa hyvä

Luin 11.7. päivän Hesarista jutun, jonka otsikko oli "Kaikki sotesta". Siinä haastateltiin sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeeta. Seitsemällätoista kysymyksellä ja vastauksella sain sen verran tolkkua jutusta, että kysymyksessä on tahto parempaan. Miten se tapahtuu, ei vielä minulle avautunut. Suora lainaus jutusta.  Kysymys: "Tarkoittaako ratkaisu sitä, että kunta ei voi enää ulkoistaa kaikkia sote-palveluitaan kuten esimerkiksi Rääkkylä ja Tohmajärvi tekivät?" Osa vastaus kysymykseen: "Rääkkylä ja Tohmajärvi ei enää itse vastaa asukkaittensa sotepalveluista eikä voi itse päättää kuka tuottaa palvelut." Selvää tekstiä Tohmajärven ja Rääkkylän päättäjille tulevasta. Mitenkä nyt suu pannaan. Lähidemokratiasta huolehtijat.

****

Keski-Karjalassa ollaan kipeitä. Kiitoksen kipeitä. Ja kateita. Hellihupsutukseen lähdettiin luulolla, että keksitään pyörä uudestaan. Kun huomattiin, ettei sotenelikulmapyörä pyöri lohkaistiin yksi kulma pois. Se oli Rääkkylä. Ei pyörinyt. Poistettiin yksi kulma lisää. Kesälahti. Ei pyörinyt, vaikka Tohmajärvikin lähti. Myös yksityistämiset ovat keinotekoisia ja eivätkä ole kovin vakuuttavia olleet edes alkumetreillään. Kuntien johtavat näyttävät yksityistämisestä tykkäävän. Onhan se siirtänyt pääosan kunnanjohtajan tehtävistä yksityisten liikelaitosten hoidettaviksi. Joten keveät mullat Hellille ja yksityistämisille.

****

Tohmajärvellä lopetti paikallislehti Uutis Alasin ilmestymisensä. Lopettaminen ei tosin tapahtunut kovin tyylikkäästi. Vaikka lehti oli aikaisemmin kertonut talousvaikeuksistaan, tuli kesälehdessä ilmoitus viimeisestä numerosta yllätyksenä. Maininta uudesta yrittäjästä lehteä julkaisemaan ei ollut toiveita herättävä loppuvuoden numeroista. Vuositilaajilla on loppuvuoden numerot tulematta. Tohmajärvellä on tapahtunut takaiskuja enemmän kuin tarpeeksi. On tuotu tiettäväksi myös allekirjoittaneelle, ettei takaiskuista saisi kirjoittaa. Mitähän nämä tiedon panttaajat mahtavat ajatella lehden tehtävästä. Tiedän heidän olevan kyläpolitiikkoja, jotka ovat heti soittamassa lehtiin, jos vähänkin heidän mielipidettään "loukataan". Tällaista ohjausta on harjoitettu ansiokkaasti myös Tohmajärvellä.

****

Jos kirjoittajalta meinaa jutut loppua, niin aina voi viinasta jutun vääntää. Ei kiljusta tai pontikasta tänä päivänä vaan Viron viinasta. Sitähän rahdataan vauvasta vaariin selkä vääränä ja tietenkin vielä Viron  laivoilla. Myönnän kirjoittavani kokemuksesta. On se suomalaisille politiikoille häpeä, että sallivat viinarahdin jatkuvan. Kun kerran ollaan niin eurooppalaisia, niin eurooppalaisia, oltaisiin sitten viina asiassakin eurooppalaisia. Eikö uskota, ettei saatavuuden rajoittamisilla ihmisiä voida pitää irti viinasta. Sehän nähtiin jo kieltolaki aikaan. Korkealla verolla on yhtä huono vaikutus. Sillä ohjataan pahimmassa tapauksessa kiljun ja pontikan käyttöön. Tai nykyisellään rahtimieheksi Viron viinalle. Alkoholi aiheuttaa paljon ongelmia. Sitä ei voi kiistää. Suomessa nyt käytettävillä konsteilla ei ongelmia pystytä poistamaan. Turmiolan Tommi on kokeiltu. Pitäisikö yrittää kuitenkin vielä terveeseen järkeen pohjautuvaa valistusta.

****

Työelämässä ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan vastakkain pääoma ja työ. Pääomapuoli teettää työtä työntekijöillä saadakseen tuottoa pääomalle. Työntekijä tässä prosessissa on tuiki tärkeä välikappale, jota ilman ei synny tulosta pääomalle eikä leipää työntekijälle. Tässä kauhun tasapainossa on tultava osapuolten toimeen toistensa kanssa. Jotta ristiriidoilta vältyttäisiin on sovittu työehdoista, joilla toimitaan. Mukaan ovat tulleet mm. työturvallisuus ja yhteistoiminta lait. Sopimusten ja lakien rikkojaa voidaan rangaista. Työelämän järeimmät aseet ovat työsulku ja lakko. Pääomapuolelta on viime aikoina pyritty rajoittamaan ja ohjailemaan lakon käyttöä työelämän ongelmia ratkottaessa. Se on työtekijöiden puolelta tarmokkaasti torjuttava alkuunsa. Työntekijällä on oikeus kaikissa tapauksissa ilman rangaistuksen uhkaakin päättää tekeekö hän työtä, joka ei ole hänen mielestään mielekästä ja oikeutettua. Kun eletään ns. sopimusyhteiskunnassa ja varttaalitaloudessa on työntekijälle pysytettävä rikkumaton lakko-oikeus. Jos sitä rajoitetaan tai poistetaan, mennään sata vuotta sitten olleisiin aikoihin.

****

Demarit ovat vuosikymmeniä vastanneet hyvinvoinnin kehittymisestä maassamme. Ollaanko nykyisin totuttu hyvään ja unohdettu menneet huonot ajat? Uskallan sanoa näin tapahtuneen joissain asioissa. On myönnettävä demareittenkin olleen mukana ylikuumenneessa kehityksessä. Huono-osaisista, sairaista ja työttömistä on pidetty huolta. Ja varmasti pidetään edelleenkin. Jopa siinä määrin, ettei rahat näyttäisi kaikkeen enää riittävän. Kun ajatusmaailmassani työ nousee ykköseksi ja kun työtä Suomessa riittää tehtäväksi, pitäisi asioita kehittää siihen suuntaan, jossa työt tulevat tehdyksi. Minulla on sellainen lapsenusko, että kaikki työ on tarpeeksi arvokasta tehtäväksi. Kun tämän ajatuksen saa pelaamaan, ei työttömiä Suomessa ole. Työ on nostettava itseisarvoksi jokaiselle suomalaiselle.

                                                                                Veijo Tuunanen.

Luonnos 15 vuoden takaa Mökkiläisen mietteistä

Mökkiläinen ennakoi silloisen Potsipäivän ohjelmaa. Suunnittelu ja toteutus lähes kokonaan tehtiin talkoo porukalla. Edesmennyt Sistonen suoritti omalla kustannuksellaan ylilennon ja levitti lentolehtiset, joissa löytäjä sai paikallisista liikkeistä noutaa palkinnon. Kenttäkeittiö saatiin rajasta, herneet ja liha paikallisista kaupoista, samoin lautaset ja leivät voineeen. Sotilaskotinaiset keittivät ja tarjosivat rokan. Palokunta räjäytti "lentopommin." Kustannukset kaikesta tästä kunnalle nolla.
Suunnittelu ja toteutus: Kulttuurisihteeri Risto Tolkki, Esa A. Luukkainen. Ja taisinhan siinä touhuta minäkin. Niin kuin siihen aikaan monessa muussakin, kunnes menetin kelpoisuuteni ja konsultit astuivat tehtäviin.

Ei Potsipäivätkään paikallaan polje. Tiettyä uudistumista löytyy tuleviltakin päiviltä. Potsipäivien avajaiset on tuotu paikalle, jossa paikkakunnan keskeisimmät toiminnot ovat tapahtuneet pian 100 vuotta. Olen antanut itselleni kertoa, että perjantaina klo 18,00 kunnallistalon portailla on lyhyt mutta ilmeisesti mielenkiintoinen avaus.

Tilaisuuteen osallistuu lentokone lentolehtisineen joiden merkitys paljastuu vasta paikan päällä. Lentokoneen osallistumiseen liittyy tosin säävaraus, mutta ilman lentokonettakin päivät saadaan avatuiksi. Lyhyin puhein, jotka liittyvät kunnallistalon historiaan. Toivottavasti yleisö tulee ajoissa paikalle. Tilaisuus on todella lyhyt. Kestää n. 20 minuuttia. Avajaiset päättää yleisölle tarjottava maksuton hernekeitto. Sekin talon historiaan liittyen.

(****

Toinen poikkeavuus entisiin Potsipäiviin on lauantain Teatteritanssit Huviniemessä. Kello 19,00 esitetään Huviniemessä Maiju Lassilan "Kun lesket lempivät". Esityksestä vastaa lahtelainen Timoteiteatteri. Esiintyvät ovat kaikki nuoria neitoja. Heti esityksen jälkeen tanssittaa Nina Päivänurmi yhtyeineen yleisön niin Potsivalssiin kuin onnen naulaankin. Saario ja Potsitori edustavat jatkuvuutta ohjelmassa, mutta päättäjäisissä ollaan tällä kertaa Kesäteatterilla katsomassa "Pohjalaisia" Tohmajärven teatteriväen voiman ponnistusta

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa männäviikolla

Antille epävirallista ohjetta

Kaikille ei liene uutta, että ostin perunani vielä neljännes vuosisata sitten Helsingin kauppatorilta kauppias Havukaiselta. Viron laivan lähtöä odotellessani tölläilin taannoin torilla. Ja Havukainenhan siellä oli kappoineen. Teki kauppaa jonkun miehen kanssa. Tervehdittiin ja Havukainen kysäisi kuulumisista heti alkuun, että mitenkä se Katri Helenan raitti edistyy Tohmajärvellä. Oli uutisista huomannut asian. Vastasin, että epävirallisesti, epävirallisesti, muuta en tiedä. Tähän väliin perunan ostaja sanoi pitävänsä kesämökkiä Tikkalassa ja seuranneensa mielenkiinnolla raitin edistymistä. Pieni se on maa, kun kolme tohmajärveläistä äkeytyy pohtimaan raitin edistymistä Helsingin kauppatorille. Havukainen on lähtöisin Tohmajärven asemalta. Entisiä musiikkimiehiä hänkin. On levyttänytkin aikoinaan.

****

Katri Helena Kalaojan, ent. Turunen, ent. Rajala, os. Koistinen epävirallisesta raitista on puhuttu ja kirjoitettu enemmän kuin laki sallii. Jos epävirallinen tarkoittaa jotain ei ihan oikeaa, niin siinä suhteessa saatetaan liikkua oikeilla jäljillä. Karjalaisessa mainitaan Katri Helenaa kotikylän tytöksi. Katrin kotikylä, jos se on jossain Tohmajärvellä, niin se on Uusi-Värtsilä, ei Kemie, johon epävirallinen raitti nimettiin. Täkäläisessä kielenkäytössä raitti on lähes käyttämätön synonyymi tielle tai kadulle. Siis sekin kovin epävirallinen. Nähtäväksi jää onko kunnan taloudellisella satsauksella voimaa kantaa Katri Helenan nimellä kuntapäivien ohjelma sisällöksi tulevina  vuosina. Kovin erikoinen satsaus epävirallinen oli kumminkin. Ehkäpä tulevaisuudessa valitaan epävirallinen potsi.

****

Potsipäivillä toivat toimintaansa esiin myös poliittiset puolueet. Oli aurinkokatoksia, esitteitä ja näkyipä käppäilemässä muutama kansanedustajakin, joita paikalliset auliisti ohjailivat. Heidän joukostaan tapasin SDP:n varapuheenjohtaja Antti Lindtmanin. Helppo löytää. Oli päätä pitempi meitä itärajalla eläviä. Tarinoitiin varttitunti niitä näitä ja varsinkin niitä demareiden ongelmia. Kerroin Antille heti, että näen hänet tulevaisuuden miehenä. Kerroin, etten hukkaa ruutia harakoihin. Tämmöisen alun tiesin herkistävän kuulijan korvia. Vaikka olisi ammatti poliitikko. Esitin Antille pitkä tähtäyksen ohjelmaksi saada demarit ja vasurit yhteen. Kerroin, etten koskaan ole nähnyt mitään tolkkua keskeisestä kilpailusta. Nykyään arvot, asenteet ja tavoitteet alkavat olla samat molemmilla vasemmisto puolueilla. Ei ole järkeä kilpailla toisiaan hengiltä. Sitten seuraavaksi Antti voisikin ryhtyä puuhaamaan Suomeen kaksipuoluejärjestelmää. Vasta silloin päästäisiin puoluesilpusta. Ei jokaisella asialla tarvitse omaa puoluetta sotkemassa suurempien ja tärkeimpien asioiden hoitoa. Siinä sivussa vapautuisi hyvää porukkaa tuottavaan työhön. Ei tarvitsisi eläkeikää nostaa. En pyytänyt Antilta mielipidettä esittämiini asioihin. Sanoin vain, että hyvä poliitikko kuuntelee ja valitsee kuulemastaan hyvät asiat ajettavakseen. Lupasin seurata Antin touhuja tulevaisuudessa tavallista tarkemmin. Onhan hän tulevaisuuden mies.

****

Kiteen kaupungin hallituksen ja valtuuston kokouksista välitetään kuvaa, että siellä riideltäisiin. Näin lehdistä on saanut lukea. Tieto riidoista näyttää olevan liioiteltua ja vuodatettu julkisuuteen milloin minkin poliittisen tahon kautta. Totta on, että Kiteellä on ryhdytty keskustelemaan ja esittämään erilaisia mielipiteitä päätöksiksi. Niistä on poikinut äänestyksiä. Kysymyksessä ei kuitenkaan tarvitse  olla riita, tora tai tappelu. Kysymyksessä on vain hallintokulttuurin muutos luottamushenkilöiden kesken. Nyt näkemyserot tuodaan päätäntäsaliin asti. Miten muuten vähemmistö saisi ääntään ja mielipiteitään julkisuuteen. Annetaan demokratian toimia.

                                                                           Veijo Tuunanen