lauantai 2. elokuuta 2014

Julkaistu U-V Pohjois-Karjala 31.7.14.


delleen penaalin terävin kynä

Onni yksillä, kesä kaikilla on vanha sanonta. Se pitää paikkansa tätäkin kirjoitettaessa. Varsinkin meillä Pohjois-Karjalassa. On pidellyt ilmoja ja onnikin on monelle mahdollinen. Ei pidä vaan vaatia liikoja. Kun oppii vertailemaan tosiasioita, jos ei naapuriin niin vaikkapa ukraanalaisiin, niin onnen Pekkojahan ollaan kaikki suomalaiset. Naapurin Mersukin kutistuu mielikuvissa helposti vanhaksi Ladaksi.

****

Ukraanan tapahtumat ja matkustajakoneen alas ampuminen on synnyttänyt levottomuutta ympäri maailman. Kysellään kuka ja ketkä tätä ns. sivistysmaailmaa johtavat. Ja millä tavoitteilla? Näyttää siltä kuin oltaisi astuttu kehityksessä takaisin 1900-luvun alkuun. Aseet ovat uusia, asenteet vanhoja. Nyt jos koska tarvitaan johtajia, jotka eivät ole lyöneet päätään vallanhalun petäjään. Pitäisi nähdä, ettei koskaan kukaan ole pakolla taivuttanut toista tahtoonsa. Ei mökissä, eikä kansojen välisissä suhteissa. Alistaa voi vain hetkellisesti. Venäjällä tämmöinen viimeksi kesti 70 vuotta. Mutta loppu tuli sillekin, kun aika oli kypsä. Eli osui johtajaksi henkilö, joka huomasi tilanteen.

****

Ihmisiä jaetaan ryhmiin. On meikäläisiä ja teikäläisiä. Yksi tapa on jakaa ihmiset poliittisiin puolueisiin. Samoilla ajatuksilla ja tavoitteilla ollaan olevinaan yhtä. Onko niin? Keskustan Anneli Jäätteenmäki esitti taannoin televisiossa EU:n ulkopolitiikan johtajaksi kokenutta demareiden Erkki Tuomiojaa. Esityksen tulosuunta oli yllättävä. Mutta vielä yllättävämmältä taholta tuli esitykselle kuittaus, kun demareiden Liisa Jaakonsaari ilmoitti, että ensin pitää kokoomuksen Jyrki Kataiselle saada korkea virka Brysselistä. Että silleen. Virat jaetaan ensin ja katsotaan sitten Euroopan tilannetta. Jos Jaakonsaaren sanonta oli vitsiksi tarkoitettu, niin se ei uponnut minuun. Jos vakavaksi mielipiteeksi tarkoitettu, herää mieleen kysymys, onko Liisa Jaakonsaari oikeassa tehtävässään ohjaamassa Euroopan tulevaisuutta.

****

Palstan pitäjänä seuraan asioita tavallisen tallaajan tasolta. Se antaa kuvan esim. henkilöistä, jonka he antavat itsestään julkisuuteen. Myös kansanedustajien ja ministereiden arviot heidän kyvyistään tai kykenemättömyydestään hoitaa tehtäviään syntyy teoista. Ei sukupuolesta, ulkonäöstä, iästä tai alueesta, jossa ovat sattuneet syntyä. Juuri tekojensa, älynsä, kokeneisuutensa ja esiintymisensä puolesta Erkki Tuomioja on ollut kautta aikain, milloin hallituksen ministeri on ollut sen penaalin terävin kynä. Tuomioja kirjoittaa ja puhuu selvästi myös tavalliselle ihmiselle sen mitä tekee. Ei tietenkään valtiosalaisuuksia, mutta oleellisen totuuden niin, että se ymmärretään ilman väliselittelijöitä. Tässäkään suhteessa Liisa Jaakonsaaren ajattelua EU-virkojen täyttämisjärjestyksestä en ymmärrä. En kehtaa muistuttaa kuka sanoi Suomessa, jos jonkun pitää ulkopolitiikan takia olla sekaisin, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka. Jos joku haluaa tietämyksen, älyn ja kokemuksen ulkopolitiikan hoidossa paremmaksi kuin mitä se on ollut Tuomiojan hoitaessa pestiään, niin hypätköön kynnelle.

****

Pohjois-Karjalassa on meneillään elävien merkkihenkilöiden muistamiskesä. Iskelmätähti Katri Helenalle nimettiin Tohmajärvellä epävirallinen raitti, kun  virallisen perustamiseen tuli ns. luonnollisia syitä. Kirjailija Heikki Turuselle tulee nimikkoaukio ja reliefi Lieksaan. Toivottavasti vähemmällä porulla kuin Katri Helenan kohdalla tapahtui. En vertaile heidän merkityksiään toisiinsa. Molemmat ovat hyviä alallaan. Mielestäni kuitenkin pitäisi noudattaa YK antamaa ohjetta, ettei elävien ihmisten ja toimivien toiminimien nimiä tulisi antaa kaduille ja vastaaville paikoille. Asiasta ei enempää. Keskustelu käytiin jo Katri Helenan raitin yhteydessä. Muistamiset elävien henkilöiden kohdalla kertovat enemmän sen esittäjistä kuin muistamisen kohteesta. 

                                                  Veijo Tuunanen                                                    

Ei kommentteja: