delleen
penaalin terävin kynä
Onni yksillä, kesä kaikilla on vanha sanonta. Se pitää
paikkansa tätäkin kirjoitettaessa. Varsinkin meillä Pohjois-Karjalassa. On
pidellyt ilmoja ja onnikin on monelle mahdollinen. Ei pidä vaan vaatia liikoja.
Kun oppii vertailemaan tosiasioita, jos ei naapuriin niin vaikkapa ukraanalaisiin,
niin onnen Pekkojahan ollaan kaikki suomalaiset. Naapurin Mersukin kutistuu
mielikuvissa helposti vanhaksi Ladaksi.
****
Ukraanan
tapahtumat ja matkustajakoneen alas ampuminen on synnyttänyt levottomuutta
ympäri maailman. Kysellään kuka ja ketkä tätä ns. sivistysmaailmaa johtavat. Ja
millä tavoitteilla? Näyttää siltä kuin oltaisi astuttu kehityksessä takaisin
1900-luvun alkuun. Aseet ovat uusia, asenteet vanhoja. Nyt jos koska tarvitaan
johtajia, jotka eivät ole lyöneet päätään vallanhalun petäjään. Pitäisi nähdä,
ettei koskaan kukaan ole pakolla taivuttanut toista tahtoonsa. Ei mökissä, eikä
kansojen välisissä suhteissa. Alistaa voi vain hetkellisesti. Venäjällä
tämmöinen viimeksi kesti 70 vuotta. Mutta loppu tuli sillekin, kun aika oli
kypsä. Eli osui johtajaksi henkilö, joka huomasi tilanteen.
****
Ihmisiä
jaetaan ryhmiin. On meikäläisiä ja teikäläisiä. Yksi tapa on jakaa ihmiset
poliittisiin puolueisiin. Samoilla ajatuksilla ja tavoitteilla ollaan olevinaan
yhtä. Onko niin? Keskustan Anneli Jäätteenmäki esitti taannoin televisiossa
EU:n ulkopolitiikan johtajaksi kokenutta demareiden Erkki Tuomiojaa. Esityksen
tulosuunta oli yllättävä. Mutta vielä yllättävämmältä taholta tuli esitykselle
kuittaus, kun demareiden Liisa Jaakonsaari ilmoitti, että ensin pitää
kokoomuksen Jyrki Kataiselle saada korkea virka Brysselistä. Että silleen.
Virat jaetaan ensin ja katsotaan sitten Euroopan tilannetta. Jos Jaakonsaaren
sanonta oli vitsiksi tarkoitettu, niin se ei uponnut minuun. Jos vakavaksi
mielipiteeksi tarkoitettu, herää mieleen kysymys, onko Liisa Jaakonsaari
oikeassa tehtävässään ohjaamassa Euroopan tulevaisuutta.
****
Palstan
pitäjänä seuraan asioita tavallisen tallaajan tasolta. Se antaa kuvan esim.
henkilöistä, jonka he antavat itsestään julkisuuteen. Myös kansanedustajien ja
ministereiden arviot heidän kyvyistään tai kykenemättömyydestään hoitaa
tehtäviään syntyy teoista. Ei sukupuolesta, ulkonäöstä, iästä tai alueesta,
jossa ovat sattuneet syntyä. Juuri tekojensa, älynsä, kokeneisuutensa ja
esiintymisensä puolesta Erkki Tuomioja on ollut kautta aikain, milloin
hallituksen ministeri on ollut sen penaalin terävin kynä. Tuomioja kirjoittaa
ja puhuu selvästi myös tavalliselle ihmiselle sen mitä tekee. Ei tietenkään
valtiosalaisuuksia, mutta oleellisen totuuden niin, että se ymmärretään ilman
väliselittelijöitä. Tässäkään suhteessa Liisa Jaakonsaaren ajattelua
EU-virkojen täyttämisjärjestyksestä en ymmärrä. En kehtaa muistuttaa kuka sanoi
Suomessa, jos jonkun pitää ulkopolitiikan takia olla sekaisin, niin olkoon se
sitten sisäpolitiikka. Jos joku haluaa tietämyksen, älyn ja kokemuksen
ulkopolitiikan hoidossa paremmaksi kuin mitä se on ollut Tuomiojan hoitaessa
pestiään, niin hypätköön kynnelle.
****
Pohjois-Karjalassa
on meneillään elävien merkkihenkilöiden muistamiskesä. Iskelmätähti Katri
Helenalle nimettiin Tohmajärvellä epävirallinen raitti, kun virallisen perustamiseen tuli ns. luonnollisia
syitä. Kirjailija Heikki Turuselle tulee nimikkoaukio ja reliefi Lieksaan.
Toivottavasti vähemmällä porulla kuin Katri Helenan kohdalla tapahtui. En
vertaile heidän merkityksiään toisiinsa. Molemmat ovat hyviä alallaan.
Mielestäni kuitenkin pitäisi noudattaa YK antamaa ohjetta, ettei elävien
ihmisten ja toimivien toiminimien nimiä tulisi antaa kaduille ja vastaaville
paikoille. Asiasta ei enempää. Keskustelu käytiin jo Katri Helenan raitin
yhteydessä. Muistamiset elävien henkilöiden kohdalla kertovat enemmän sen
esittäjistä kuin muistamisen kohteesta.
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti