Sillisalaattia olkaa hyvä
Luin 11.7. päivän Hesarista jutun, jonka otsikko oli
"Kaikki sotesta". Siinä haastateltiin sosiaali- ja terveysministeriön
kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeeta. Seitsemällätoista kysymyksellä ja
vastauksella sain sen verran tolkkua jutusta, että kysymyksessä on tahto
parempaan. Miten se tapahtuu, ei vielä minulle avautunut. Suora lainaus
jutusta. Kysymys: "Tarkoittaako
ratkaisu sitä, että kunta ei voi enää ulkoistaa kaikkia sote-palveluitaan kuten
esimerkiksi Rääkkylä ja Tohmajärvi tekivät?" Osa vastaus kysymykseen:
"Rääkkylä ja Tohmajärvi ei enää itse vastaa asukkaittensa sotepalveluista
eikä voi itse päättää kuka tuottaa palvelut." Selvää tekstiä Tohmajärven
ja Rääkkylän päättäjille tulevasta. Mitenkä nyt suu pannaan. Lähidemokratiasta
huolehtijat.
****
Keski-Karjalassa ollaan kipeitä. Kiitoksen kipeitä. Ja
kateita. Hellihupsutukseen lähdettiin luulolla, että keksitään pyörä uudestaan.
Kun huomattiin, ettei sotenelikulmapyörä pyöri lohkaistiin yksi kulma pois. Se
oli Rääkkylä. Ei pyörinyt. Poistettiin yksi kulma lisää. Kesälahti. Ei
pyörinyt, vaikka Tohmajärvikin lähti. Myös yksityistämiset ovat keinotekoisia
ja eivätkä ole kovin vakuuttavia olleet edes alkumetreillään. Kuntien johtavat
näyttävät yksityistämisestä tykkäävän. Onhan se siirtänyt pääosan kunnanjohtajan
tehtävistä yksityisten liikelaitosten hoidettaviksi. Joten keveät mullat
Hellille ja yksityistämisille.
****
Tohmajärvellä lopetti paikallislehti Uutis Alasin ilmestymisensä.
Lopettaminen ei tosin tapahtunut kovin tyylikkäästi. Vaikka lehti oli
aikaisemmin kertonut talousvaikeuksistaan, tuli kesälehdessä ilmoitus
viimeisestä numerosta yllätyksenä. Maininta uudesta yrittäjästä lehteä
julkaisemaan ei ollut toiveita herättävä loppuvuoden numeroista.
Vuositilaajilla on loppuvuoden numerot tulematta. Tohmajärvellä on tapahtunut
takaiskuja enemmän kuin tarpeeksi. On tuotu tiettäväksi myös
allekirjoittaneelle, ettei takaiskuista saisi kirjoittaa. Mitähän nämä tiedon
panttaajat mahtavat ajatella lehden tehtävästä. Tiedän heidän olevan
kyläpolitiikkoja, jotka ovat heti soittamassa lehtiin, jos vähänkin heidän mielipidettään
"loukataan". Tällaista ohjausta on harjoitettu ansiokkaasti myös
Tohmajärvellä.
****
Jos kirjoittajalta meinaa jutut loppua, niin aina voi
viinasta jutun vääntää. Ei kiljusta tai pontikasta tänä päivänä vaan Viron
viinasta. Sitähän rahdataan vauvasta vaariin selkä vääränä ja tietenkin vielä
Viron laivoilla. Myönnän kirjoittavani
kokemuksesta. On se suomalaisille politiikoille häpeä, että sallivat
viinarahdin jatkuvan. Kun kerran ollaan niin eurooppalaisia, niin
eurooppalaisia, oltaisiin sitten viina asiassakin eurooppalaisia. Eikö uskota,
ettei saatavuuden rajoittamisilla ihmisiä voida pitää irti viinasta. Sehän
nähtiin jo kieltolaki aikaan. Korkealla verolla on yhtä huono vaikutus. Sillä
ohjataan pahimmassa tapauksessa kiljun ja pontikan käyttöön. Tai nykyisellään
rahtimieheksi Viron viinalle. Alkoholi aiheuttaa paljon ongelmia. Sitä ei voi
kiistää. Suomessa nyt käytettävillä konsteilla ei ongelmia pystytä poistamaan.
Turmiolan Tommi on kokeiltu. Pitäisikö yrittää kuitenkin vielä terveeseen
järkeen pohjautuvaa valistusta.
****
Työelämässä ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan
vastakkain pääoma ja työ. Pääomapuoli teettää työtä työntekijöillä saadakseen
tuottoa pääomalle. Työntekijä tässä prosessissa on tuiki tärkeä välikappale,
jota ilman ei synny tulosta pääomalle eikä leipää työntekijälle. Tässä kauhun
tasapainossa on tultava osapuolten toimeen toistensa kanssa. Jotta
ristiriidoilta vältyttäisiin on sovittu työehdoista, joilla toimitaan. Mukaan
ovat tulleet mm. työturvallisuus ja yhteistoiminta lait. Sopimusten ja lakien
rikkojaa voidaan rangaista. Työelämän järeimmät aseet ovat työsulku ja lakko.
Pääomapuolelta on viime aikoina pyritty rajoittamaan ja ohjailemaan lakon
käyttöä työelämän ongelmia ratkottaessa. Se on työtekijöiden puolelta
tarmokkaasti torjuttava alkuunsa. Työntekijällä on oikeus kaikissa tapauksissa
ilman rangaistuksen uhkaakin päättää tekeekö hän työtä, joka ei ole hänen
mielestään mielekästä ja oikeutettua. Kun eletään ns. sopimusyhteiskunnassa ja
varttaalitaloudessa on työntekijälle pysytettävä rikkumaton lakko-oikeus. Jos
sitä rajoitetaan tai poistetaan, mennään sata vuotta sitten olleisiin aikoihin.
****
Demarit ovat vuosikymmeniä vastanneet hyvinvoinnin
kehittymisestä maassamme. Ollaanko nykyisin totuttu hyvään ja unohdettu menneet
huonot ajat? Uskallan sanoa näin tapahtuneen joissain asioissa. On myönnettävä
demareittenkin olleen mukana ylikuumenneessa kehityksessä. Huono-osaisista,
sairaista ja työttömistä on pidetty huolta. Ja varmasti pidetään edelleenkin.
Jopa siinä määrin, ettei rahat näyttäisi kaikkeen enää riittävän. Kun
ajatusmaailmassani työ nousee ykköseksi ja kun työtä Suomessa riittää
tehtäväksi, pitäisi asioita kehittää siihen suuntaan, jossa työt tulevat
tehdyksi. Minulla on sellainen lapsenusko, että kaikki työ on tarpeeksi
arvokasta tehtäväksi. Kun tämän ajatuksen saa pelaamaan, ei työttömiä Suomessa
ole. Työ on nostettava itseisarvoksi jokaiselle suomalaiselle.
Veijo Tuunanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti