torstai 17. heinäkuuta 2014

Julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 17.7. Tohman terveisissä


Sillisalaattia olkaa hyvä

Luin 11.7. päivän Hesarista jutun, jonka otsikko oli "Kaikki sotesta". Siinä haastateltiin sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Päivi Sillanaukeeta. Seitsemällätoista kysymyksellä ja vastauksella sain sen verran tolkkua jutusta, että kysymyksessä on tahto parempaan. Miten se tapahtuu, ei vielä minulle avautunut. Suora lainaus jutusta.  Kysymys: "Tarkoittaako ratkaisu sitä, että kunta ei voi enää ulkoistaa kaikkia sote-palveluitaan kuten esimerkiksi Rääkkylä ja Tohmajärvi tekivät?" Osa vastaus kysymykseen: "Rääkkylä ja Tohmajärvi ei enää itse vastaa asukkaittensa sotepalveluista eikä voi itse päättää kuka tuottaa palvelut." Selvää tekstiä Tohmajärven ja Rääkkylän päättäjille tulevasta. Mitenkä nyt suu pannaan. Lähidemokratiasta huolehtijat.

****

Keski-Karjalassa ollaan kipeitä. Kiitoksen kipeitä. Ja kateita. Hellihupsutukseen lähdettiin luulolla, että keksitään pyörä uudestaan. Kun huomattiin, ettei sotenelikulmapyörä pyöri lohkaistiin yksi kulma pois. Se oli Rääkkylä. Ei pyörinyt. Poistettiin yksi kulma lisää. Kesälahti. Ei pyörinyt, vaikka Tohmajärvikin lähti. Myös yksityistämiset ovat keinotekoisia ja eivätkä ole kovin vakuuttavia olleet edes alkumetreillään. Kuntien johtavat näyttävät yksityistämisestä tykkäävän. Onhan se siirtänyt pääosan kunnanjohtajan tehtävistä yksityisten liikelaitosten hoidettaviksi. Joten keveät mullat Hellille ja yksityistämisille.

****

Tohmajärvellä lopetti paikallislehti Uutis Alasin ilmestymisensä. Lopettaminen ei tosin tapahtunut kovin tyylikkäästi. Vaikka lehti oli aikaisemmin kertonut talousvaikeuksistaan, tuli kesälehdessä ilmoitus viimeisestä numerosta yllätyksenä. Maininta uudesta yrittäjästä lehteä julkaisemaan ei ollut toiveita herättävä loppuvuoden numeroista. Vuositilaajilla on loppuvuoden numerot tulematta. Tohmajärvellä on tapahtunut takaiskuja enemmän kuin tarpeeksi. On tuotu tiettäväksi myös allekirjoittaneelle, ettei takaiskuista saisi kirjoittaa. Mitähän nämä tiedon panttaajat mahtavat ajatella lehden tehtävästä. Tiedän heidän olevan kyläpolitiikkoja, jotka ovat heti soittamassa lehtiin, jos vähänkin heidän mielipidettään "loukataan". Tällaista ohjausta on harjoitettu ansiokkaasti myös Tohmajärvellä.

****

Jos kirjoittajalta meinaa jutut loppua, niin aina voi viinasta jutun vääntää. Ei kiljusta tai pontikasta tänä päivänä vaan Viron viinasta. Sitähän rahdataan vauvasta vaariin selkä vääränä ja tietenkin vielä Viron  laivoilla. Myönnän kirjoittavani kokemuksesta. On se suomalaisille politiikoille häpeä, että sallivat viinarahdin jatkuvan. Kun kerran ollaan niin eurooppalaisia, niin eurooppalaisia, oltaisiin sitten viina asiassakin eurooppalaisia. Eikö uskota, ettei saatavuuden rajoittamisilla ihmisiä voida pitää irti viinasta. Sehän nähtiin jo kieltolaki aikaan. Korkealla verolla on yhtä huono vaikutus. Sillä ohjataan pahimmassa tapauksessa kiljun ja pontikan käyttöön. Tai nykyisellään rahtimieheksi Viron viinalle. Alkoholi aiheuttaa paljon ongelmia. Sitä ei voi kiistää. Suomessa nyt käytettävillä konsteilla ei ongelmia pystytä poistamaan. Turmiolan Tommi on kokeiltu. Pitäisikö yrittää kuitenkin vielä terveeseen järkeen pohjautuvaa valistusta.

****

Työelämässä ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan vastakkain pääoma ja työ. Pääomapuoli teettää työtä työntekijöillä saadakseen tuottoa pääomalle. Työntekijä tässä prosessissa on tuiki tärkeä välikappale, jota ilman ei synny tulosta pääomalle eikä leipää työntekijälle. Tässä kauhun tasapainossa on tultava osapuolten toimeen toistensa kanssa. Jotta ristiriidoilta vältyttäisiin on sovittu työehdoista, joilla toimitaan. Mukaan ovat tulleet mm. työturvallisuus ja yhteistoiminta lait. Sopimusten ja lakien rikkojaa voidaan rangaista. Työelämän järeimmät aseet ovat työsulku ja lakko. Pääomapuolelta on viime aikoina pyritty rajoittamaan ja ohjailemaan lakon käyttöä työelämän ongelmia ratkottaessa. Se on työtekijöiden puolelta tarmokkaasti torjuttava alkuunsa. Työntekijällä on oikeus kaikissa tapauksissa ilman rangaistuksen uhkaakin päättää tekeekö hän työtä, joka ei ole hänen mielestään mielekästä ja oikeutettua. Kun eletään ns. sopimusyhteiskunnassa ja varttaalitaloudessa on työntekijälle pysytettävä rikkumaton lakko-oikeus. Jos sitä rajoitetaan tai poistetaan, mennään sata vuotta sitten olleisiin aikoihin.

****

Demarit ovat vuosikymmeniä vastanneet hyvinvoinnin kehittymisestä maassamme. Ollaanko nykyisin totuttu hyvään ja unohdettu menneet huonot ajat? Uskallan sanoa näin tapahtuneen joissain asioissa. On myönnettävä demareittenkin olleen mukana ylikuumenneessa kehityksessä. Huono-osaisista, sairaista ja työttömistä on pidetty huolta. Ja varmasti pidetään edelleenkin. Jopa siinä määrin, ettei rahat näyttäisi kaikkeen enää riittävän. Kun ajatusmaailmassani työ nousee ykköseksi ja kun työtä Suomessa riittää tehtäväksi, pitäisi asioita kehittää siihen suuntaan, jossa työt tulevat tehdyksi. Minulla on sellainen lapsenusko, että kaikki työ on tarpeeksi arvokasta tehtäväksi. Kun tämän ajatuksen saa pelaamaan, ei työttömiä Suomessa ole. Työ on nostettava itseisarvoksi jokaiselle suomalaiselle.

                                                                                Veijo Tuunanen.

Ei kommentteja: