UUSI KONE ÄKSYILEE

Niin facebookista olet saattanut todeta, olen pari päivää taistellut uuden tietokoneen kanssa. Entinen on kabut.
Eipä tässä ihmeempiä ole kerrottavanakaan. Vuosi loppuu ja uutta pukkaa tilalle. Enää ei jaksa innostua uuden vuoden vastaanottajaisista. Ei ilotulituksista ja muista väkisin hauskoista. Nakkeja ja sinappia kun on niin siinä juhlaa tarpeeksi.
Ensi vuonnakin on tarkoitus kirjoitella paperilehtiin nimellä ja nimimerkillä. Olen jopa sopinut niistä. Ja sitten vielä nämä nettikirjoitukset ja mielipidejutut lehtiin. Joku voi sanoa kaheliksi. Eipä voi paljon erehtyäkään.
Niin kuin tapana on, kiitän lukijoitani menneestä vuodesta ja toivotan hyvää vuotta tulevasta 2014.
Terkkuja kaikille ja hymyillään kun tavataan.

Tämä on kokeilua.

Tämä on uuden läppärin kokeilua. Tätä ei näe kirjoittaja, eikä lukija. Tämä taas tuntuu isottelulta. Tässä pienin kirjaisin koko.
Taidan käyttää tätä kokoa. Näkyy, mutta ei häiritse.

JOULUPAKINA. 2013.

Heräsin tänään kello kolme. Kissa intoutui peittelemättä laatikostaan jätöksiään. Ei sitä enää herättyään näillä aamulla unen päästä saa kiinni. Kohta jo vaimoani komusi aamuaskareilleen. Mitä lie paistellut?
Pahin ylläri heti aamuun oli, että läppäri meni laput. Ei aukene. Tätä kirjoittelun vaimon iPadilla. On äkkinäistä. Virheitäkään en uskalla lähteä korjailemaan.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa kunnon JOULUPAKINA. Nyt siitä on luovuttava. Pitää siirtää seuraavaan jouluun.
Joulu on muistamisen juhlaa. Silloin ajattelee läheisiään enemmän kuin itseään. Viimeistään sen huomaa käydessään hautausmaalla. Ei kuolleet siellä kaveerata. Siellä muistellaan äitiä, isää, ukkeja ja mummoja. Heidän pyyteetöntä ponnistelua puolestamme, että meillä olisi helpompi kuin heillä eläessään. Tunnen kiitollisuutta menneitä sukupolvia kohtaan erikoisesti jouluna.
Jouluna muistetaan myös lapsia, lapsenlapsia ja miksikäs ei myös lapsenlapsenlapsia. Kaikista ei taida nykypäivänä olla tietoakaan. Semmoiseksi elämä on muuttunut.
Eniten joulun muuttumiseen ovat vaikuttaneet vempaimet. Niiksi lasken tietsikat

, iPadit ja älypuhelimet. Niillä luulisi yhteyksien pelaavan. Ei tarvitse matkustaa, poiketa naapuriin tai lähetellä joulukortteja. 
Johon viimemainittuun syyllistyin itsekin.
Tällä vempaimella kirjoittaminen on sen verran hankalaa, että jätän sen tähän.
Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua, Onnellista Uutta vuotta. Kiitoksia muistamisesta ja lahjoista. Erityisesti niistä, jotka olivat syntyneet pienissä käsissä.Myös niistä, joista tiedän, että rahat olisivat olleet tärkeämpää kohdentaa jonnekin muualle kuin meille.
Lähdemme kohta hautausmaalle. Sitten on vuorossa hiljentyminen. Siihen ei tarvitse paljoa ponnistaa. Kaksi ei näillä vuosilla juuri 
meteliä saa aikaseksi.
Blogi vaikenee Joulun ajaksi.

LAAJENNETTUA JOULUPAKINAA 2013/4

Sunnuntai 22.12.2013.

Mittari näyttää +3,5 astetta. Taitaa sulaa lumet tykkänään. Takalasi autossa on paksussa töhnässä. Voisi pestä vaikka lätäkössä, mutta pesuharjat jäi mökille. Se on näitä kahden paikan ongelmia.

On siinä yksi hyväkin puoli. Jos sanat lähtee säkenöimään voi mennä hetkeksi rauhoittumaan toiseen osoitteeseen. Joskus on pitänyt kokeilla sitäkin. Tepsii.

Kaupassa piti käydä, vaikka eilen povasin, ettei tarvitsisi. Täysmaitoa tarvittiin valkokastikkeeseen. Ei kuulema onnistu pestyyn maitoon. Näin, että lorautti kermaa täysmaidonkin sekaan. No, hyvää tuli.

Kaupassa näytti olevan enemmän asiakkaita kuin arkena. Kolmella kassalla paukuttivat vuoden parasta tulosta. Ilmeisesti.

Meikäläisellä on ollut tapana joka vuosi joulun seutuun syödä lipeäkalaa. Yleensä olen kaveriksi joutunut pyytämään jonkun kaveriksi. Niin nytkin. Pysyvä ihmissuhde ei ymmärrä lipeäkalan päälle enempää kuin sika hajuvedestä.

Tosin nykyään näyttää käyvän, että lipeäkalan syöjätkin ovat käymässä vähiin. Alkavat olla Kirkkoniemessä. Siksi onkin hyvä, että pari kaveria ovat minua huomattavasti nuorempia. Ruoka kaverit luulisi siis riittävän meikäläiselle muutamaksi kymmeneksi vuodeksi.

Sanovat lipeäkalan haisevan. Tuoksahtaa se vähän keitettäessä. Silloinkin mielestäni hyvältä. Koiralla sanotaan olevan 1000 kertaa parempi hajuaisti kuin ihmisellä.

Naapurin ikäloppu Emilia jaksaa lähteä parikolme kertaa päivässä kävelemään. Lähtiessään se haukahtaa ikkunamme kohdalta tervehdyksensä, että elossa ollaan ja kävelylle lähdössä. Liekö lipeäkalan keitossa syy, että Emilian tervehdys jäi pelkäksi yritykseksi. Jokin raja näyttää olevan koirallakin mitä sen hajuaisti kestää. Hyvästäkin hajusta.

Illan katselin ja kuuntelin Joulumielelle konserttia. Ja kyynelehdin. Vanhemmiten olen huomannut herkistyväni. Varsinkin sairaat lapset ovat heikko kohtani.

Huomaan miten hyvin ja helpolla olen päässyt näissä asioissa elämässäni. Vaikkeuksia on toki ollut, mutta miten pieniä, oikeastaan olemattomia, jos niitä vertaa vaikkapa eilen televisiossa esitettyihin lasten sairauksiin.

Jotenki tunnen häpeää entisistä ajatuksistani, joita paisuttelin ”vaikeuksissani”. Tunnen nöyryyttä ja kunnioitusta niitä vanhempia kohtaan, jotka jaksavat taistella sairaiden tai vammaisten lastensa rinnalla vuosi kausia. Samalla ihmettelen mikä kestävyys löytyy lapsesta jo ensimmäisistä henkäyksistä asti.

Vaikeuksissa elävät lapset ja heidän vanhempansa tarvitsevat kaiken tukemme, jonka voimme heille antaa henkisisti ja taloudellisesti.

Vielä yksi joulupakina.....

LAAJENNETTUA JOULUPAKINAA 2013/3

Lauantai 21.12.2013.

Aamun ensimmäinen homma oli ottaa kalat savustuskaapista. Hyvältä ainakin näyttää. Saivat kahdeksisen tuntia tekeytyäkin savustuksen jälkeen. Nyt kämppä haisee enemmän savulle kun palopäällikkö kotiin tullessaan.

Tyhjiökone, vai mikä lie nimeltään, kenkkuilee joka kerran kun sitä tarvitaan. Pitää antaa senkin huilata niin kyllä sillä pärjää. Nyt kalat ovat tyhjiössä ja kaapissa.

Tänään ei tarvinnut mennä kauppiasta katsomaan. Sapuskat riittävät hyvin yli pyhän. Jos iltamakkaroita syö säästäen.

Yleensä meillä lämpiää sauna perjantai-iltaisin. Tänään teimme poikkeuksen. Jo kohta puolen päivän jälkeen panin uunin naksumaan. Niin, naksumaan. Uunin kellokoneisto on naksuttanut jo muutaman kuukauden. Uuni toimii muuten hyvin mutta naksuttaa lämmetessään. Tuntuisi kuin naksuttaisi; uusi uuni, uusi uuni. Hyvät kylvyt uunista lähti nytkin.

Yksi kiitospuhelu joululahjoista tuli tänäänkin. Ei ne ihmiset jaksa jouluun odottaa. Uuden älypulimen kanssa on vielä oppimista. Ei tunneta vielä sen hälytysääntäkään saati muita toimintoja. Tämäkin puhelu oli mennä harakoille. Ei tiedetty kuuluuko ääni hellasta, saunan uunista, ovikellosta, palohälyttimestä vai peräti puhelimesta. Valittiin viimeinen vaihtoehto. Hyvä, että ehdittiin vastata.

Iltapäivä ja ilta tuntui pitkältä. Ei ollut oikein mitään tekemistä. Lukeminen ei maistanut. Telkkarista ei tullut mitään mieluista. Kunhan surffasin.

Lopulta päädyin katsomaan Speden vanhaa leffaa. Siitä tuotannon alkupäästä. Kyllä siinä oli oivalluksia enemmän kuin myöhemmissä Speden leffoissa. Niin se tahtoo olla, että kirves tylsyy hakatessa.

Silloin tällöin telkkarista tulee Lego-ohjelmaa. Semmoista mosaiikkiä, ettei kuvasta tietoakaan. Ihmeellisesti ihmiset tyytyvät siihenkin. Kukaan ei tunnu valittavan.

Mutta annahan olla, kun ministeri Kyllönen erehtyi sanomaan Tohmajärvellä olevan syrjäkylän, jota vertasi periferiaksi, niin johan loukkautuivat kylttyyri-ihmiset. Herkkähipiäisiä täällä ollaan. Ja ihan turhaan.

Joulupakina jatkuu.....

LAAJENNETTUA JOULUPAKINAA 2013/2

Perjantai 20.12.2013.

Eilen tuli joululahjan kiitossoitto tyttären pojalta. Elää jo omassa huushollissaan. Tyttäystävänsä kanssa tai ilman. Ota näistä selvää. Kunnon poika. En viitsi kertoa hyviä puolia. Saattaa lukea tätä blogia.

Tyttären tytöltä tuli paketti Hyvinkäältä. Haettiin matkahuollosta, kun puhelin viesti käski. Puolipehmyt tuntuu olevan. Avataan vasta jouluaattona. Kiitoksia molemmille muistamisesta. Lahjoja emme olisi tarvinneet. Muistamista kyllä.

Tuntuu hyvältä tietää, että jotkut kiireessään muistavat. Muistaminen kuuluu samaan kalleriaan tervehtimisen ja kiitoksen kanssa. Sanovat sitä jotkut sivistykseksi.

Eilen tuli oma ostamani joululahja itselleni. Savonlinnan Uittokalusteesta tilasin tuplataimivakan kevätistutukseen. On hieno peli. Semmoinen jossa on vakka kumpaisessakin kainalossa. Ei tarvitse alvariinsa juosta täydennystä hakemassa ”keskusvarastolta”.

Esa (nimi on kasteessa annettu) pistäytyi tarinalla. On harvoja, joiden kanssa voi puhua asioista, joista saatamme olla joskus myös erimieltä. Tällaisia henkilöitä ei juuri minun nykyisestä tuttavuuspiiristä löydy. Keskustelimme laajasti mualiman asioista, mutta myös sotesta ja valtatie 9- linjauksesta. Viimemainitusta kirjoitin kantani myös viimeisimpään Viikko Pohjois-Karjala-lehden pakinapalstaani.

Kello 13,00 – 23,00 välin pyhitin lohen kylmäsavustukseen. Savustuksesta sen erimuotoineen on tullut minulle harrastus. Vähän väliä pitää käryyttää lämpimästi tai kylmästi patiolla. Nyt työnalla on n. 5 kg kylmäsavupatsku.

Joulun jälkeen siirryn lihan kylmäsavustukseen. Ilmakuivaukseen en aio puuttua. Kestää liian kauan ja kärpäsetkin ehtivät tulla väliin häiritsemään.

Joulun odotus jatkuu.....ja mitä ilmeisemmin myös tämä joulupakina.

LAAJENNETTUA JOULUPAKINAA 2013

Keskiviikko 18.12.2013.

Ajelemme vaimon kanssa kohti Joensuuta. Lopultakin on keli sen verran kuivaa, ettei heti ajon jälkeen tarvitse autoa pesuun ajaa. Maksaa muuten 14 euroa/pesukerta.

Vaimon kännykkä lopahti totaalisesti Taalintehtaan reissulla. Ollaan siis kännykän ostomatkalla Joensuuhun. Yleensä tämmöiset ostot olemme tehneet Kiteeltä. Hyvä palvelu on sielläkin. Helli-laskua maksettaessa on ruvennut Kiteen suunta tökkimään.

Entinen kännykkä oli lahjakännykkä. Hinnaltaan kuulema 15 euroa. Kesti kunnossa monta vuotta.

Joensuuhun matkalla tuli puhelu Helsingistä. Yksi lapsenlapsista kiitti joululahjastaan. Oli ehkä joidenkin mielestä tylsää, kun lahja oli rahaa. Saaja kiitti kuitenkin moni sanaisesti ja kertoi lahjan tulleen tarpeeseen. Kerroin samanlaisen lahjan tulevan myös muille lapsenlapsille. Ei ole ennen tämmöistä kollektiivista järjestelmää käytettykään. Soitto lämmitti meidän molempien mieltä.

No, kännykkä tuli ostettua ihan toisesta kaupasta mistä lähdettäessä päätettiin. Lisäksi se maksoi 50 euroa enemmän kuin mitä lähdettäessä suunniteltiin käytettäväksi. Lisäkustannuksia syntyi mattokaupasta, jota ei suunniteltu kotona, matkalla eikä muutenkaan. Taisi maksaa enemmän kuin yhden kännykän hinnan verran. Istuin ostoajan autossa.

Torstai 19.12.2013.

Tänään piti sitten ajaa Kiteelle. Kupiaisessa on päivää aikaisemmin tarjoukset kuin Tiilikaisessa. Kahvit olisi ehtinyt ostaa Tiilikaisetakin, mutta lohia ei. Suolaus ja kylmäsavustuksen kanssa olisi tullut aikataulu vaikeuksia. Ja pitäähän kiteeläisiä tukea ainakin ostoksissa. Maantieteelle kun ei mahda mitään ja Humalajoen silta on kunnossa.

Uuden kännykän kanssa on opettelemista. On tekniikaltaan tykkänään toinen kuin entinen. Nykyiset opaskirjat eivät opeta kännykän käyttöä monellakaan sanalla. Sitä vastoin kaiken karvaiselle kielloille ja varoituksille on annettu tilaa enemmän kuin tuntuu tarpeelliselta. Puuttuu vain kielto, ettei kännykkää saa käyttää melana kanootin kanssa liikuttaessa.

Niinpä päivä on mennyt vaimon kanssa toisillemme soitellessa. Yli pöydän puheluissa on se hyvä puoli, ettei puheluista tarvitse kaikista maksaa. Kysymykseen kuuluuko, tulee halpa vastaus. Kyllä kuuluu, mutta ei puhelimesta.

Pari puhelua saatiin pöydän ulkopuolellekin. Vaimo oli ikionnellinen. Kun kysyin miten hän siinä onnistui oli vastaus. En tiedä. Opiskelu jatkuu niin kuin lohen suolauskin.

Jatkuu......