Heräsin tänään kello kolme. Kissa intoutui peittelemättä laatikostaan jätöksiään. Ei sitä enää herättyään näillä aamulla unen päästä saa kiinni. Kohta jo vaimoani komusi aamuaskareilleen. Mitä lie paistellut?
Pahin ylläri heti aamuun oli, että läppäri meni laput. Ei aukene. Tätä kirjoittelun vaimon iPadilla. On äkkinäistä. Virheitäkään en uskalla lähteä korjailemaan.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa kunnon JOULUPAKINA. Nyt siitä on luovuttava. Pitää siirtää seuraavaan jouluun.
Joulu on muistamisen juhlaa. Silloin ajattelee läheisiään enemmän kuin itseään. Viimeistään sen huomaa käydessään hautausmaalla. Ei kuolleet siellä kaveerata. Siellä muistellaan äitiä, isää, ukkeja ja mummoja. Heidän pyyteetöntä ponnistelua puolestamme, että meillä olisi helpompi kuin heillä eläessään. Tunnen kiitollisuutta menneitä sukupolvia kohtaan erikoisesti jouluna.
Jouluna muistetaan myös lapsia, lapsenlapsia ja miksikäs ei myös lapsenlapsenlapsia. Kaikista ei taida nykypäivänä olla tietoakaan. Semmoiseksi elämä on muuttunut.
Eniten joulun muuttumiseen ovat vaikuttaneet vempaimet. Niiksi lasken tietsikat
, iPadit ja älypuhelimet. Niillä luulisi yhteyksien pelaavan. Ei tarvitse matkustaa, poiketa naapuriin tai lähetellä joulukortteja.
Johon viimemainittuun syyllistyin itsekin.
Tällä vempaimella kirjoittaminen on sen verran hankalaa, että jätän sen tähän.
Toivotan kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua, Onnellista Uutta vuotta. Kiitoksia muistamisesta ja lahjoista. Erityisesti niistä, jotka olivat syntyneet pienissä käsissä.Myös niistä, joista tiedän, että rahat olisivat olleet tärkeämpää kohdentaa jonnekin muualle kuin meille.
Lähdemme kohta hautausmaalle. Sitten on vuorossa hiljentyminen. Siihen ei tarvitse paljoa ponnistaa. Kaksi ei näillä vuosilla juuri
meteliä saa aikaseksi.
Blogi vaikenee Joulun ajaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti