Hyvää joulua

Tänään on talvipäivänseisaus. Tuskin se paljoakaan merkitsee tämän päivän meneville ihmisille. Eipä paljon minullekaan. Jos rehellisiä ollaan. Ja mehän ollaan.

Heti kun totesin tuon, aloin kelata asiaa. Mitä muuta kuin sen ajallisen merkityksen, joka talvipäivänseisaukseen kuuluu, voisi siihen liittää?

Olisiko se pysähtyminen. Pitkän syksyn puurtaminen on saanut loppupisteensä. Se tietää hetkeksi pysähtymistä. Pian alkaa kiriminen kohti kevättä. Ensin on vietettävä Joulu.

Joulun viettotapa muuttuu vuosien myötä. Se seuraa perhetapahtumia. Keskeistä muutoksiin ovat lapset. Ensin omat, sitten lapsenlapset ja lopulta lapsenlapsenlapset.

Myös oman lapsuuteni joulumuistot tulevat mieleen. Vertailen niitä tämän päivän joulujen viettoon.

Muistan kun mummini pesi tukkani joulusaunassa. Kova maatiaissaiput kolahti ensin päähäni ja kohta oli saippuaa silmissä. Mummi imaisi saippuan silmistä. En tykännyt siitäkään.

Muistan ensimmäiset joululahjani. Punasinisen värikynän ja liian suuret nilkkasukat. Kumpaisetkaan eivät alkuaan olleet minulle tarkoitetut. Olen kirjoittanut tästä joskus joulupakinassani.

Muistan myös runsas lahjaisia jouluja. Miten joulupäivänä suksimäessä kehuttiin kilpaa lahjoistamme. Ylpeiltiin kuka oli saanut eniten lahjoja. En yleensä tässä kisassa hävinnyt kaauppiaitenkaan lapsille, vaikka sepän poika olinkin.

Kymmeniin jouluihin jokaiseen liittyy omat muistonsa. Ne ovat tärkeitä, mutta jotenkin haluaa muistaa vain ensimmäiset ja nyt tämän joulun.

Tänä jouluna tuli vähemmän joulukortteja kuin viime jouluna. Ja sitä edellisenä jouluna. Mutta varmasti enemmän kuin ensi jouluna. Kuolema on kulkenut tuttavapiirissä. Ja vääjäämättä se osuu joskus omalle kohdalle. Silloin joku jää ilman meidän lähettämää korttia. Elämä on.

Tämän joulun vietämme poiketen entisistä jouluista kahdestaan vaimon kanssa, jota joskus olen kutsunut myös pysyväksi ihmissuhteeksi. Ja sitä hän on enemmän kuin tämän päivän vaimot, joiden sitoutuminen puolisoonsa voi lopahtaa ensimmäiseen pieneen riidan poikaseen.

Lapsia ja sukua riittäisi joulun viettoon, vaikka sadalle. Kortit, paketit ja jolutervehdykset on hoidettu aikanaan. Nyt koetetaan mitä joulu on kahdestaan. Jaa, onhan se kissa. Pyryksi kutsuttu.

Kissat ovat kuuluneet perheeseemme kymmeniä vuosia. Miksikö? Siksi, että on yksi joka saa pitää mielipiteensä loppuun saakka. Meillä on vieraita varten seinätaulu, jossa lukee: ”Jos tahdot saada talon parhaan paikan, siirrä kissaa.” Kissa nimittäin nukkuu aina parhaalla paikalla.

Jouluumme kuuluu käydä viemässä kynttilät edesmenneille hautausmaalle. Ei pakosta tai tavasta, vaan kiitollisuudella heidän työtään kohtaan, joka on monella tavalla vaikuttanut positiivisesti meudän tämän päivän joulunviettoon.

Kiitokset lukijoilleni menneestä vuodesta. Ensi vuonna taas tavataan.

Hyvää Joulua ja onnekasta Uutta vuotta!

Kuka pärjää vaalikeskusteluissa....

Jätetään paikalliset asiat hetkeksi ja katsotaan miten ehdokkaat ovat menestyneet pressan vaalikeskusteluissa.
Ensiksi on sanottava, että valittiinpa kuka hyvänsä pressaksi, ei ole syytä pelätä, etteikö hän hommaansa hoitaisi. Toinen ehkä toista paremmin, mutta hoitaisi kuitenkin. Vanha sanonta; jos herra antaa viran antaa hän kyvytkin viran hoitoon.
Paavotkin pärjäisivät. Lipponen ei ehkä ehtisi joka tuttuun sanoa sanottavaansa, mutta myöhemminkin juttuun ehtisi palata. Ehtiväthän hämäläisetkin jatkosotaan.
Väyrys-Paavo on omimmillaan vaalien alla. Jos oma ääni kestää, niin ääniä saattaa tulla vaaleissa yllättävän paljonkin. Jos tulee riittävästi on se häpeäksi keskustapuolueen johdolle. Ja siitähän Väyrys-Paavo ei pahoita mieltään.
Arhinmäen Paavosta en voi sanoa muuta, että hän on joutunut kilpailemaan väärässä sarjassa. Kevyen sarjan mies otellessaan raskaassa sarjassa synnyttää vain säälin tunnetta.
Timo Soinin kohtalo on mielenkiintoinen. Riittääkö ravimiesten tuki tasoituslähtöön. Pelkään alkulaukkaa. Säästävätkö äänestäjät Soinin tärkeäämpään vaaliin. Nehän ovat kunnallisvaalit, jotka tarvitsevat veturia enemmän kuin Suomi presitenttiä.
Sauli Niinistön otsarypyt ovat syventyneet sitä mukaa kuin vaalit lähestyvät. Puheetkaan eivät ole enää niin selkeitä kuin muutama vuosi sitten. Kestääkö Sauli rullaluistimilla vaaleihin asti?
Eipä olisi uskonut, että perheongelmat yltävät vaalitaistoihin asti. Vihreiden Haavisto vihreys on poskilta muuttunut punaksi. Puolison ratista käryäminen on häpeäksi kenelle hyvänsä. Oma tai läheisen käryäminen eritoten. Vaikutus vaaleihin ja valittavaan presitentiin tällä ei ole vaikutusta.
Sitten kaksi pahnan pohjimmaista. Ovat naisia, joiden kummankaan nimeä en osaa kirjoittaa. Heille kummallekin onneksi vaaleissa he saavat äänestysnumerot. Jos nimi pitäisi vaalilippuun kirjoittaa oikein, jäisi molempien äänisaalis kovin pieneksi.
Eeva Piudehee oli kovin tarkka nimensä ääntämisessä eräässä vaalikekustelussa. Pyydän osaamattomuuttani tässäkin anteeksi. Hän ei itse ymmärtänyt pyytää muilta anteeksi kuin puhui toisten päälle ja kikatti. Mille, se ei minulle selvennyt.
Lopuksi Sari Essauhue. Vaalikeskustelussa hän oli mielestäni porukan viksuin ja eniten toisia kuunteleva ja asiassa pysyvä henkilö. Mihin hän otti kantaa, niin eipä nämä muut "leipä papit" pystyneet Sarin puheita muuksi muuttamaan, joka oli yleistä muiden tentattavien kesken.
Annan ääneni vaalikeskusteluista yli voimaiselle Sari Eestaualle. Vaaleissa onkin sitten jo kokonaan eri juttu.
Nyt lähden opiskelemaan ehdokkaiden nimiä.
Hyvää Joulun odotusta.

Kuka riiteli, kuka sopi???

Kunnanjohtajien oma-aloitteisesti aloittama valitus Kuopion Hallinto-oikeuteen on nyt vedetty pois käsittelystä. Oma-aloitteellinen siksi, että valituspaperit ehdittiin lähettää Hallinto-oikeuteen, ennen kuin ne hyväksyttiin esim. Tohmajärven kunnanhallituksessa.
Turhasta työstä tuli turhia kuluja. Kymmeniä ellei satoja tuhansia. Kuluja ei ole vielä "jyvitetty" veronmaksajille. Palaan kuluihin tuonnenpana.
Hallinto-oikeus sekoilu on pientä mitä Helli-liikelaitoksesta on veronmaksajille aiheutunut.
Muistelen silloin tällöin vanhoja asioita. Aikoinaan Yhteistoimintasopimuksen Keski-Karjalan kuntien kesken Tohmajärven kunnan osalta allekirjoittivat kunnanjohtaja Olli Riikonen ja hallituksen silloinen puheenjohtaja Tuomo Eronen.
Allekirjoittajista tehtiin kantelu oikeusasiamiehelle, joka antoi siitä "langettavan tuomion".
Koti-Karjalassa olleesta jutusta luin, että Hallinto-oikeusjutun poisvetämissopimuksen on Tohmajärven kunnan puolesta allekirjoittanut kunnanjohtaja Olli Riikonen ja valtuuston puheenjohtaja Matti Majoinen.
Tohmajärven kunnan hallintosäännössä sen 20§ sanotaan, että Tohmajärven kunnan puolesta sopimukset ja vastaavat allekirjoittaa kunnanjohtaja ja varmentaa hallinto-johtaja. Ei siis koskaan luottamushenkilöasemassa oleva. Ei ainakaan minun mielestäni, kun en semmoista mahdollisuutta löydä voimassa olevasta hallintosäännöstä.
Toisekseen sopimusta ei ole edes käsitelty hallituksessa. On vain neuvottelijat valittu.
Toivottavasti tällaisilta kunnanjohtajien turhautumisilta tulevaisuudessa vältytään.
Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita. Tämän saisivat kunnanjohtajat lopulta oppia.

Lyhyesti

En tavannut asianomaisia virkahenkilöitä, joilta olisin tiedustellut koulukauppojen nykytilaa. Sen voin todeta kysymättäkin, että hitaasti tieto niistä kulkee luottamushenkilöille.
Kauppojen peruuntuminen tuodaan kunnanhallitukseen ensi maanantaina (19.12.)
Ostajista toinen on ilmoittanut kaupanpurun kuntaan jo 30.11.2011. Ja toinenkin jo marraskuussa.
Valtuuston kokous oli 12.12.2011. Kauppojen nykytilasta olisi voinut hyvin tiedottaa valtuutetuille kokouksen lopussa muissa asioissa.
Kunnan virkamiesjohdon tiedotus kulkee omaa rataansa. Kovin aktiivisesti se ei tapahdu. Valikoivaksi kuitenkin.

Tyritäänkö taas???

Korostan, että tämä on vielä juoru. Mutta kun se tuntuu aivan mahdottomalta, täytynee sen olla tosi. Nimenomaan siksi, että tämä tapahtuu Tohmajärvellä.
Olen antanut itselleni kertoa, että taas koulukaupat purkautuvat. Niin aseman kuin Uusi-Värtsilänkin koulun kohdalta.
Miten kauppoja Tohmajärven kunnassa yleensä valmistellaan? Kuka niistä kantaa vastuun? Yhtään tämän valtuustokauden aikana tehty kauppa ei ole onnistunut ilman sanomista. Ei ne metsämaan kaupatkaan, joista sentään saatiin rahat. Metsää ymmärtävät sanoivat, halvalla meni.
Koulukaupat ovat jo pitkään täyttäneet farssin tunnusmerkistön. Huippuna se, että ostajalle luovutetaan allekirjoitettu kauppakirja ilman jetin jetiä.
Koitan ottaa huomenissa selkoa, mikä on nyt koulukauppojen todellinen tilanne ja milloin se on syntynyt.
Tuntuu tosi hyvältä, etteivät valtuutetut antaneet taannoisessa kokouksessa Tohmajärven kunnan virkamiehille valtuutusta myydä metsää maineen. Tämmöiset kauppamiehet, jotka nyt ovat kauppoja tehneet on pidettävä tarkasti silmällä.
Palataan asiaan.

Vielä valtuuston kokouksesta

Valtuuston kokouksen lopussa "muissa asioissa" keskustan nuori valtuutettu kysyi missä on heidän jättämänsä valtuutetun aloite, joka koski Helli-liikelaitoksesta eroamista. Meitä on kusetettu.
Syntyi hiljaisuus, jonka puheenjohtaja laukaisi sanomalla, että siinä on kunnanjohtaja käyttänyt hänellä olevaa virkamiesvaltaa. Samalla hän huomautti kysyjää sopimattomasta kielenkäytöstä.
Kyseinen aloite oli valmisteltuna kunnanhallituksen esityslistalla. Se eteni jopa keskusteluun. Siinä ilmeisesti näytti käyvän niin, ettei päätös olisi ollut esittelijän kannan mukainen. Tällöin kunnanjohtaja veti esityksen "listalta".
Nyt herää kysymys, voiko hyvään hallintotapaan kuulua esittelijän keskeyttää asian käsittely hallituksessa. Mielestäni ei. Listalta poisotto kyllä hallintotapaan tuntuisi sopivan. Silloin asiaa, ei ehdittäisi käsitellä lainkaan. Tapaus sopii tilanteisiin, jolloin valmistelu on vajavainen tai sille on jokin muu hyväksyttävä syy.
Kun valtuustonpuheenjohtajan vastaus on mielestäni vajavainen, tuon tässä tietoon muutaman asian.
Kunnanvaltuuston työjärjestyksessä sanomaan mm:
5 § 2 momentti. Hallituksen on viipymättä otettava valtuuston sille osoittamat aloitteet käsiteltäviksi.
3. momentti. Hallitus ilmoittaa maaliskuun loppuun mitä ei vuoden loppuun mennessä ole käsitelty.
Kun kysymyksessä on "kuuma peruna" eli Hellistä eroaminen, voi helposti päätellä, ettei se ole kunnanjohtajan mieleen. Syntyy ajatus, että nyt tapahtuneella menettelyllä
hidastetaan asian käsittelyä nimenomaan valtuustossa, jolla on lopullinen päätösvalta asiaan.
En rupea tässä vatvomaan menettelyn lainmukaisuutta. Vaikutus kuitenkin on selvä. Onko menettely hyvää hallintotapaa? Mielestäni ei.
Se on valtuutettujen aliarvioimista kykyyn tehdä päätöksiä silloin kuin ne ovat ajankohtaisia. En ihmettele jos joku menettelyä sanoo valtuutettujen kusettamiseksi.

Valtuutetut esiin

Seitsemän tuntia kestävässä valtuuston kokouksessa riitti pulinaa ja purnausta. Asiaa ja asian vierestä. Joillain valtuutetuilla näyttää olevan pakko kommentoida toisten puheenvuoroja. Tai oikeastaan heitä ei ole kuin kaksi henkilöä. Toisen kommentit ovat asiaa käsitteleviä ja toisen erittäin harvoin. Jos nämä kaksi puuttuisivat salista, lyhenisivät kokouksen kestoajat ratkaisevasti.

Demokratia vaatii kuitenkin molempien paikalla oloa ja siinä suhteessa pulinat pois.

Yleisesti ottaen näytti kokouskulusta, että Tohmajärvellä on tapahtumassa hallintokulttuurin muutos. Valtuutetut ovat ottamassa käsiinsä heille kuuluvat asiat. Kaikki mitä kunnan virkamiesjohto tarjoaa, ei ainakaan tässä kokouksessa valtuutetuille kelvannut. Äänestettiin, ja ennen niin selvä vasemmisto oikeisto raja rikkoutui kaikissa äänestyksissä. Pidän sitä kuntalaisten kannalta hyvänä asiana.

Valtuutetun aloite kuntaliitosneuvottelujen aloittamisesta Joensuun kanssa äänestettiin 15 – 12 pöydälle. Kyseltiin onko se sama kuin siirretään. Molempia muotoja näytetään käytettävän ja samahan se on.

Siirto oli paikallaan, kun valtiovalta ei vielä tässä vaiheessa ole ilmoittanut omaa ”kuntakarttaansa”.

Kuntaliitosneuvottelujen aloittaminen Keski-Karjalan kuntien kesken tyrmättiin yksimielisesti. Tässä oli merkille pantavaa se, että tausta tiedoista ja muustakin päätellen, olisi kunnanjohtaja ollut halukas lähtemään neuvotteluihin. Mileipiteen muutos, jos se olisi todellinen, olisi täyskäännös entiselle itsenäisen kunnan puolustajalle. Henkilökohtaisesti odotan vanhaan kokemukseen pohjautuen uusia mielipiteen muutoksia samalta suunnalta.

Muutaman puheenvuoron kirvoitti Helli-liikelaitoksen johtokunnan jäsenten valinta.

Se tehtiin tällä kertaa kuntalakia noudattaen. Yhteistoimintasopimukseen oli värkätty valintakriteerit niin, ettei sotkuisammasta väliä. Onneksi niihin ei tällä kertaa kompastuttu.

Jos sopimuksella tahdottiin saada henkilövalinnat joillekin mieleiseksi ja esimerkiksi allekirjoittanut lautakunnasta, homma meni puihin. Mielipiteeni jäsenvalinnasta meni tahtoni mukaan. Esitin johtokuntaan ryhmäkokouksessa Vuokko Väistöä. Hänellä katson juuri sosiaali- ja terveysasioihin olevan luottamushenkilöistä ylivertainen alan tuntemus ja osaaminen Tohmajärvellä. Se on paljon sanottu, mutta niin se vain on.

Oliko Vuokon valinta yhteistoimintasopimuksen värkkääjille mieleinen. Ei varmasti kaikille, joka näkyi muutamassa puheenvuorossa, jotka saavat jäädä omaan arvoonsa.

Johtokuntaan ja sen toimintaan vedottiin monessa puheenvuorossa. Jonkin verran asiaa kuntevana totean odotukset ylimitoitetuksi. Vastassa on Hellin virkamieskunta, joka on tottunut tekemään mielensä mukaan mitä tahtoo. Lisäksi lähes mahdotonta eteen tuo Kesälahden ja Kiteen aloittamat kuntaliitosneuvottelut. Eli nyt on menossa kolmas Helli-vaihe ja ensimmäinenkin on kuoppaamatta. Ja toista ei ole edes saatu aloitettua. Kysyn vain, onko pallo hukassa?

Muutamia muutoksia tehtiin äänestäen myös talousarvioon. Supistuksia tuli yhteensä 84300 euroa. Joista Ketiltä otettu 22300 euroa ”ketutti” projektiuskovaisia ja viisikkolaisia eniten.

Merkittävää oli päätös, jolla torpattiin metsän myynti maineen. Metsämaita ei myydä. Kanta voitti äänin 15 – 11. Yksi poissa.

Metsän myynti maineen näyttää olevan vähän väliä virkamiesjohdon lempiasia. Merkille pantavaa on, että he tässäkin kokouksessa asettuivat ”metsäosaajiksi”.

En malta olla mainitsematta todellisista osaajista viisikon Aarne Laasosta. Kun hän puhuu metsäasioista, on ne puhetta asiasta, jota pitäisi kuunnella. Myös heidän, joilla ei ole omaa metsää. Ja niiden, jotka haluavat lopettaa ainoan todellisen tuoton kunnalle, jota ei voi millään järki perusteella saada raiteiltaan. Kuin tietenkin harhaan johtamalla.

Nyt se ei vielä onnistunut.

Metsän myynnin ja Pohjois-Karjalan Sähkön myynnin puolustajat puhuvat asioista, jotka eivät ainakaan tällä palstalla saa puolustajia. Varsinkaan hänen osalta, joka muutama vuosi sitten oli metsämaan myyntiä vastaan ja nyt oli tikahtua puhuessaan myynnin puolesta. Nuttu nurin, nuttu oikein. Mitenkä päin huomenna?