Kirkollisia aloitteita

Suomen luterilaisen evankeliumyhdistyksen Sleyn toiminta on jo pitemmän aikaa suuntautunut syrjintään erityisesti naispappeusasiassa.

Tästä esimerkkinä ovat mm. tämän vuoden maaliskuussa Hyvinkään tapahtumat, jotka ovat tuoneet syrjintäsyytteet kahdelle Sleyn jäsenelle ja työsyrjintäsyytteen vs. kirkkoherralle.

Hyvinkäällä Sleyn pastori kieltäytyi toimittamasta jumalanpalvelusta yhdessä naispapin kanssa.

Tämä ja vastaavat muut naispappeutta vastustavat toimet Sleyn piirissä ovat johtaneet siihen, että Sleyn kesäkokouksessa 15.9.2007, syrjintää vastustavat henkilöt ovat päättäneet perustaa uuden yhdistyksen jatkamaan lähetystyötä. Työnimeksi uudelle yhdistykselle he ovat valinneet Kirkolliset evankeliset.

Sleyn suhtautuminen naispappeusasiaan on saanut runsaasti julkisuutta valtakunnan mediassa. Sen voi katsoa olevan ristiriidassa kirkon virallisen ja käytännön toiminnan kanssa ja vaikeuttavan täten seurakunnissa tehtävää työtä.

Edellä olevista syistä johtuen esitämme, että Tohmajärven ev. lut. seurakunta pidättyy toistaiseksi tukemasta rahallisesti Sleyn toimintaa.

Järkeen käypiä juttuja

Kuka se taas sanoikaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku?
Tohmajärven seurakunnan valtuutetut hiffasivat tulevaisuuden ennusteet ja tekivät aloitteen Keski-Karjalan seurakuntien yhdistymiseksi yhdeksi yhteiseksi seurakunnaksi.
Aloite perustui vuoden aikana tehtyyn tutkimukseen Pohjois-Karjalan seurakunnista ja Keski-Karjalasta erityisesti.
Aloitteen merkitys korostuu, kun sen allekirjoittivat kahta valtuutettua (Juhani Mäkistä ja Markus Kontiaista lukuunottamatta) kaikki paikalla olleet valtuutetut. Myös kirkkoherra Mikko Lappalainen näki aloitteen myönteisenä omalta ja seurakunnan näkövinkkelistä katsottuna.
Onko aloitteella vaikutusta myös kunnan johtoa huomioimaan, että muunkin laisia ajatuksia kunnassa on kuin nyt kiveen hakattu itsepäisyys, korjaan itsenäisenä pysyminen hintaan mihin hyvänsä?
Puheet siitä, että seurakunnat olisivat hitaita muutoksiin tai taantumuksellisia voidaan ainakin Tohmajärvellä todeta vääräksi. Se huomattiin jo Värtsilän ja Tohmajärven seurakuntien yhtymisessä. Sehän tapahtui ennen kuntien yhtymistä.
* * *
Tosiasioiden tunnustamista ohjaa (toivottavasti) myös taannoinen sisäasiainministeriön asettaman Kiteen ja Rääkkylän kuntaliitosta tutkinut arviointiryhmä. Loppuraportissaan se suosittelee koko Keski-Karjalan alueen kuntajaon tarkastelua. Suomeksi sanottuna yhtä yhteistä kuntaa.
"On aate kallis ja pyhä." Me pennut jatkettiin ennen: "On akat tallissa yhä."
Kunta puolella hoetaan Tohmajärvellä mantraa: Vain näillä kuntarajoilla on ainoa mahdollisuus elämiseen. Ajatusta ylläpitää ja markkinoi kaksi henkilöä; kunnanjohtaja Olli Riikonen ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Tuomo Eronen.
Mitenkähän olisi jos kunnanvaltuutetut saisivat suljetussa lippuäänestyksessä sanoa mielipiteensä?
Annetaan ämmän olla kaivossa. Luulisi asian kypsyvän, kun ministeriönkin kantaa kuunnellaan.
Ainakin valtuutettujen pitäisi ymmärtää katsoa kuntalaisten etua.
* * *
Lehdistöllä on suuri merkitys yhteisöllisten tietojen välittäjänä. Tässäpä yksi vertailu painotuksista, joita lehtiä lukemalla voi tehdä.
Tohmajärven kirkkovaltuuston kokouksesta ja siellä jätetystä aloitteesta kirjoitettiin seuraavasti:
Koti-Karjala uutisoi kokouksen 2760 palstamillimetrillä.
UutisAlasin käytti kirjoitukseensa 960 palstamillimetriä.
Karjalainen katsoi kirjoitukseensa riittävän 80 palstamillimetriä.
Jos millimetreillä arvioidaan painotusta, jota lehti tuntee asiaa ja aluetta kohtaan, niin kysyä sopii mihin perustuu Karjalaisen kiinnostuksen vähyys Keski-Karjalaa kohtaan.
Johtuuko se Karjalaisesta vai toimittajien mielipiteistä?
Olen kysynyt sitä lehdeltä itseltään, mutta kysymykseni ei ole päässyt edes nettisivuille.

Digidigi tikittää

Viisi vanhaa töllötintä on viety keräily pisteeseen. Kolme digi-laitetta on kannettu kaupasta tupaan. Kauppiasta on näillä menoilla tuettu rahallisesti muutamalla tuhannella mummon markalla. Samalla on saatu tyytyväisiksi muutama televisioherra Pasilassa.
Mitä itselle on herinut tästä rumbasta? Kipea selkä, keventynyt rahapussi, toistuvat hermoromahdukset ja närästys henkitorvessa. Nämä nyt ainakin.
Teknilliselle puolelle on merkittävä ainakin pysähtelevä kuva ja vaikeasti löydettävä tekstitys.
Oheisvaivaksi pitää lukea myös se, että ennen onnistuimme nauhottamaan lähetyksiä. Nyt homma on muuttunut tyystin.
Meikäläiseltä menee loppuikä uutta nauhoitusjärjestelmää opetellessa. Ja jos opin koskaan, ovat teleherrat siihen mennessä muuttaneet systeemit uusiksi.
Kyllä näillä uusilla vehkeillä nauhoituskin onnistuu. Kahdella edellytyksellä. Toinen on se, että kuva pyörii, ääni kuuluu eikä pysähtele.
Toinen on se, että naapuri on käyttämässä koneita. Homma on hankala, kun sillä on kertomansa muutakin tekemistä kuin rassata meikäläisten töllötintä.
* * *
Tekniikka kehittyy muillakin aloilla, ei yksi töllömaailmassa. Mehu- ja säilyketölkit eivät avaudu vahingossa matkalla kaupasta kotiin. Ei tosin kotonakaan. Ellei käytä kirvestä ja pokasahaa.
Laastaria pitää olla viikottain käytettävissä metrikaupalla aterian yhteydessä.
Kahvit saa pannuun helpommalla. Pitää vain ensin puukottaa paketti vastustuskyvyttömäksi.
* * *
Näin siis tänään. Pitää lopettaa. Nyt ei enää närästä. Nyt sapettaa.

Syksy saa (ennen myös isännät)

Halpamainen lisäys sulkumerkeissä. Olisiko vielä kaksimielinen? Vaikka tottahan se on, että ennen syksyllä maataloissa korjattiin kesän sato. Isännät sen saivat. Emännille jäi häthätää kiitos mukana olosta. Nykyisin sato korjataan Brysselistä. Ajasta ei ole aina tietoa.
* * *
Eilen vaimo osti torilta lähetystyön hyväksi myytäviä syksyn tuotteita. Korkkoherra oli myymässä ja sanomansa mukaan itse kasvattamiaan porkkanoita ja lanttuja. Olivat multaisia, jotka vaimon mukaan ovat ainoita oikeita.
Arvelin tässä antaa kauppialle vinkin. Hyllyyn pestyjen perunoiden ja porkkanoiden viereen multapalju, jossa pestyt voi mullata ennen kassalle vientiä.
* * *
Osti vaimo piirakoita ja pullapitkonkin. Nämä tuskin olivat kirkkoherran paistamia. Mausta ja mallista päätellen Impi oli ollut asialla. On vanhastaan tuttu tuotteistaan. Takavuosina ei Helsinkiin ollut asiaa ilman Impin piirakoita. Nämäkin paistokset myytiin lähetystyön hyväksi.
* * *
Lähetystyön hyväksi tehdään Suomessa merkittävästi vapaaehtoistyötä. Toki seurakuntien pussistakin lähetystyötä avustetaan. Lähetysjärjestöjen ( 6 kpl ) yhteen laskettu talousarvion loppusumma 2006 oli 52,3 milj. euroa.
"On aate kallis ja pyhä", hoettiin pikkupoikina. Ongelmalliseksi lähetystyön tekevät lähetystyötä tekevät itse ja heidän johtajansa.
Vain yksi, Suomen Lähetysseura, hyväksyy ehdoitta kirkon linjan naispappeuteen. Eli hyväksyy naispappeuden.
Suomen Pipliaseura ei ota kantaa, mutta periaatteessa hyväksyy ja tekee yhteistyötä naispappien kanssa.
Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat hyväksyy kirkon linjan mutta yhteistyön tekemisen jättää omantunnonvapauden varaan.
Evankeliumiyhdistys (Sley), Lähetysyhdistys Kylväjä ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys eivät hyväksy kirkon linjaa naispappeudesta.
Pitäisikö seurakuntalaisten sanoa sanansa nykymenosta?
* * *
Naapurissa ryskää ja möyrii. Kotipihassa (vanhuksille tarkoitetty asuntoyhdistys)rakennetaan
mukavuuksia ja hoidon helpotusta hoitajille. Velkarahaa rakentamiseen on tarvittu ja tarvitaan avustusten lisäksi.
Miten on kunnan saaman investointiavustuksen kanssa, joka tupsahti Värtsilän kuntaliitoksen yhteydessä. Oliko se 1.5 milj. euroa. Piti saneerata vanhainkotia ja rakentaa lisätilaa terveyskeskukseen.
Tiedän, että investointieurot on käytetty muihin menoihin. Pitääkin kysyä rakennetaanko mitään vai palautetaanko rahat takaisin valtiolle. Se on ehto jos ei rakenneta.
Molemmissa tapauksissa kunnan pitää ottaa lainaa selviytyäkseen velvoitteesta.
Tämäkö on sitä nykyaikaa. Kysyisin kunnanjohtajalta, mutta hän vastaa, että kaikki hoituu aikanaan. Nyt ei ole se aika, jolloin investointiasioita käsitellään.
Milloin sitten? Kohta pitää rahat palauttaa, jos mitään ei tapahdu.

Haahaa-ajatuksia, ei kun, haja-ajatuksia

Miten käy Kataisen?
Hänhän on toistamisen jälkeen toistanut, miten historiassa ensimmäisen kerran valtiovalta on osoittanut rahaa hyvin koulutetuille pienipalkkailisille naisvaltaisille aloille.
Rahat on jaettu, mutta pienipalkkaiset sairaanhoitajat, perushoitajat, mitä nimikkeitä sairaanhoitoon liittykään, ovat menossa lakkoon.
Miksi näin?
Kataisen miljoonat haihtuivat, kylläkin kuntasektorille, mutta vain lisäämään hoitsujen tuskaa. Ainakin siltä osin, kun suurimman eurokorotuksen saivat lääkärit. Se ei ainakaan terveyskeskus- ja sairaalapiireissä lisää hoitohenkilökunnan palkkatyytyväisyyttä tai supista palkkakuopan syvyyttä.
Neuvo Kataiselle.
Äänestäjät antavat vallankäytön oikeuden. Ne eivät anna kuitenkaan viisautta kaikkien alojen hallitsemiseen. Tuskin siihenkään dynamiikan hallintaan, jolla tehdään päätöksiä ammattijärjestöissä. Siis tämä Kataisen historiallinen avaus työmarkkinakenttään on erehdys, jonka kulut tulevat maksamaan veronmaksajat.
Tuleeko lakko?
Sitä ei tätä kirjoitettaessa kukaan tiedä. Parempaa tilaisuutta lakolle aikaisemmin tuskin on petattu. Ainakaan valtiovarainministerin toimesta.
Lupaus on annettu ja se on toteutumatta. Rahat ovat jaettu muualle kuin alkuperäiselle kohteelle. Yleinen mielipide, jos lakko tulee, on lakkolaisten puolella. Lakon loppuratkaisusta ei ennakkoon rahallisesti tiedä kukaan. Lakon moraalisia voittajia tulevat olemaan tehyläiset ja superilaiset. Sanokaa minun sanoneen.
Ottakoon opiksi.
Nuoren innokkaan puoluejohtajan pitäisi ymmärtää, että puoluejohtajan puheet eivät ole samat kuin tietoa ja kokemusta vailla olevan valtiovarainministerin puheet. Ei pitäisi olla ylivoimaista kysäistä kokeneimmilta mikä milloinkin on viisasta ja missä tilanteessa.
Mitäs sitä kyselemään. Viulut maksavat veronmaksajat.
* * *
Keski-Karjalassakin tapahtuu, mutta vain pakon tai vapaaehtoisen pakon edessä.
Rääkkylän kunta ilmeisesti liittyy pikapuolin Kiteen kaupunkiin. Se tietää kirkon säädöksien mukaan myös Rääkkylän seurakunnan liittymistä Kiteen seurakuntaan. Molemmat muutokset kuuluvat "pakkoluokituksen" piiriin. Olivatpa täysi tai vapaaehtoisia pakkoja. Lopputulemaltaan muutokset ovat nykyelämään sopivia ja tulevaisuuden uskoa lisääviä.
Olisiko nyt Keski-Karjalan muilla seurakunnilla oma etsikkoaikansa nousta esimerkiksi maalliselle kuntapuolelle ja näyttää mitä oikea yhteishenki ja toiminta on todellisuudessa.
Riittääkö itsekäs omasta asemasta kiinnipito ylittämään kirkon sanomassakin korostetun yhteishengen ja pyrkimisen yhteiseen palveluun uskomme ja sen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa.
Keski-Karjalaiset kirkon piirissä toimivat voisivat näyttää miten vastataan seurakunnissa yhteiskunnan vaatimiin haasteisiin. Paras vastaus olisi juuri nyt, Rääkkylän muutoksien yhteydessä, perustaa yksi yhteinen seurakunta Kski-Karjalaan. Hallintomalli, seurakunnan nimi tai keskuspaikan sijainti eivät saisi nousta esteiksi suuremmalle päätökselle. Annetaan kuntapuolen näperrellä epäoleellisissa asioissa.

Sitä sun tätä

Minulta on kysytty miksi kirjoitan blogiin.
Syitä on varmasti useita. Tärkein lienee, että tunnen sen velvollisuudekseni niin kauan kuin toimin luottamushenkilönä. Minua äänestäneillä on oikeus tietää mitä ajattelen ja miten toimin heidän uskottunaan.
Blogissa ei myöskään ulkopuoliset sensuroi ajatuksia. Lehtiin kirjoittaja on aina alistettu lehden päätoimittajalle. Hän voi julkaista tai jättää julkaisematta tai ainakin hän tieten tai tiedostamattaan ohjaa sitä, mitä lehden palstoilla julkaistaan. Järjestelmä on tärkeä ja se ylläpitää jotain tolkkua esim. lehden suhteesta mielipidekirjoituksiin.
Blogini ei kapinoi päätoimittajia vastaan, vaan puolustaa mielipiteen vapautta. Siksi blogi.
Jostain luin, että kirjoittaminen voi olla myös "huume". Jotain sen suuntaista se voi olla myös minulle. Terapiana kirjoittamisen ainakin tunnen.
Blogi korvaa osaltaan myös entiset kirjeet, puhelinsoitot ja postikortit ystäville ja tuttaville. Jopa ympäri maailman. Blogi voi olla yksisuuntainen, mutta jos joku haluaa, niin kommentointi mahdollisuus toki on.
Se tällä kertaa blogista.
* * *
Tohmajärvellä on käyty keskustelua venäläisten tulosta kuntakuvaan. Onko se hyvästä vai pahasta?
Muutama havainto edellisestä. Jos kunta ei kelpaa suomalaisille, niin autioksiko tämä pitäisi jättää.
Miten kauppias erottaa venäläisten euron paikkakuntalaisen erosta kassalippaassaan? Ei mitenkään, sen jälkeen kun ostaja on poistunut kassalta.
Tohmajärvellä on myyty muutamia asuntoja ja taloja venäläisille. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan jo liikekiinteistökin. Myyjät ovat suomalaisia. Heidät pitäisi syyllistää, ei ostajia, jotka toimivat meidän järjestelmämme hyväksymissä puitteissa.
Rauhotutaan nyt vähäksi aikaa. Pliiiis!
* * *
Lopulta muutama ajatus meneillään olevasta Keski-Karjalan kuntien yhteisestä sosiaali- ja terveyspalveluhankkeesta. (= sote projekti hinnaltaan rapiat 350000 euroa)
Vanhuksia ja sairaita on "sotesta" huolimatta tietty määrä. Heidän hoitonsa vaatii saman työmäärän sotesta huolimatta. Laki takaa hoidon ja sen tason.
Miten uudella suunnitelmissa olevalla tuottaja/tilaaja mallilla saadaan parempaa, halvempaa ja toimivampaa palvelua?
Tuottajamalli tietää syntyäkseen uutta organisaatiota johtajineen terveys- ja vanhuspalveluihin. Suomeksi sanoen se on samaa kuin palvelujen yksityistäminen.
Tilaajamalli vaatii uutta kuntien yhteistä "lautakuntaa" tai vastaavaa konklaavia huolehtimaan palvelujen tilauksista. Siis lisäorganisaatio sekin. Tietää kokouksia ja kiistaa kuntien kesken palvelujen paikoista ja hinnoista.
Tätäkö tarvitaan. Kuntalaisilta katoaa kontrolli palveluihin. Suomessa on kunnalliset palvelut järjestyneet 135 vuoden ajan nykyisillä kuntaorganisaatioilla. Heitetäänkä se nyt pois ja ryhdytään palveluja tyottamaan epämääräisen "yhteistyön" pohjalta.
Puitelaki vaatii 20000 asukaspohjaa palvelujen järjestämiseen. Mielestäni Keski-Karjalan ei pitäisi hylätä kuntaliitoksia palvelujen turvaamiseksi. Ei myöskään niitä miljoonia, joita valtio tarjoaa kuntaliitosten syntymisen tukemiseen.
Keskustelua kaipaan nimenomaan siltä suunnalta, joilla on valta päättää yksinkertaisella enemmistöllä kunnan kehityssuunnasta. Nyt keskustelua ei ole ollut. Se jopa näytetään kiellettävän. Mikä tähän on paikallislehtien osuus?

Markkinat kuin markkinat

Kuntamarkkinat ovat jokasyksyiset pippalot kuntatalolla Helsingissä. Kunnanvirkamiehiä ja luottamushenkilöitä kokoontuu, uskaltaisiko arvioida, tuhatmäärin syömään esittelyjen tarjouskarkkeja ja keräämään mainoskyniä jos ei koko suvulle, niin lähipiirille ainakin.
Tämän kertaisen markkinatapahtuman keskeisimmäksi asiaksi seminaarialustuksissa nousi meneillään oleva kuntarakenteiden ja palvelujen puitelaki ja sen edellyttämät muutokset.
Asiaan omia näkemyksiään selvittämään oli saatu puolueiden puheenjohtajat, joista neljä oli ministeritasoa. Politiikkoina heidän toisaalta piti pitää sordiinoa päällä, mutta ministerinä piti saada jotain ymmärrettävää kakaistua myös julki.
Ilman turhia kiemuroita voin sanoa, että päällimäisena puoluejohtajien puheista näkyi toive kuntaliitoksista. Neljättäkymmentä kuntaliitosta toteutuu vuoden 2009 loppuun mennessä ja satakunta kuntaliitosta on vielä selvitysasteella.
Toinen palvelujen järjestämismalli on muodostaa itsenäisten kuntien yhteistoiminta-alueita ja siihen ympätä terveys- ja vanhuspalvelut.
* * *
Allekirjoittanutta kiinnostaa Pohjois-Karjalan tapahtumat ja Keski-Karjalan erityisesti. Joensuun ympärillä kähistään toimintojen järjestämishallinnosta. Mielekkäämpää olisi kähistä palvelujen järjestämistavasta ja sisällöstä. Se palvelisi kuntalaisia.
Keski-Karjalassa ollaan vielä enemmän metsässä. Täällä ei saisi puhua hallintomallien vaihtoehdoista ja niiden vertailusta keskenään. Täällä on muutaman valtuutetun enemmistöllä suljettu kuntaliitosmahdollisuudet pois valikoimasta. Näin on tapahtunut Kesälahdella ja Tohmajärvellä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että näillä päätöksillä he ohjaavat myös Kiteen omalle polulleen. Kiteen, jonka pitäisi olla seutukunnan talous ja toimintaveturi jo sijaintinsa ja kokonsa perusteella.
* * *
Olen antanut itselleni kertoa, että Keski-Karjalaan ajetaan kuin käärmettä pulloon terveys- ja vanhuspalveluihin ns. tuottaja/tilaaja mallia. Mielestäni se on malli, joka ei lisää päätöksien läpinäkyvyyttä, vaan vie päätökset ja niiden valvonnan etäämmälle tavallisesta kuntalaisesta kuin millä mallilla nyt toimitaan. On toimittu jo 135 vuotta.
Lisäksi tilaaja/tuottaja malli tulee kalliimmaksi. Vaatiihan palvelun tuottajat oman organisaationsa omine johtajineen. Samoin tilaavat kunnat pystyäkseen kiistelemään keskenään tarvitsevat jos jonkinlaista yhteistä lautakuntaa. Ellei sitten, niin kuin pelkään tilauksista huolehtiminen jätetään virkamiesten tehtäväksi. Jos viime mainittu toteutuu, ollaan yhteiskunnassa, jossa valta on teknoraateilla ei demokraattisesti valituilla luottamushenkilöillä.
Tätäkö keski-karjalaiset veronmaksajat tahtovat. Näyttää, että kansaa viedään kuin pässejä narussa, jossa ensimmäisenä mänevät ja mäkättävät kiteeläiset.
* * *
Kuntamarkkinoilla oli toki Keski-Karjalakin näyttävästi esillä. Voipa sanoa, että esittäjiä ja esityksiä ei tarvinnut hävetä. Vaikka henkilökohtaisesti jäinkin esityksistä epäilijän osaan.
Leila Luukkainen omaa rempseän esiintymistaidon ja on selväsanainen puhuja. Sopivasti ripoteltu huumori pitää kuulijat hereillä.
Leila esitteli parashankkeen nykytilaa Keski-Karjalassa. Siinä keskeiseksi jäi yhteistoiminta-alueen esittely. Ei sisältö tai palvelutuotantomalli. No, eihän sitä vielä olekaan esiteltäväksi. Keski-Karjalaiset taputtivat näyttävästi Leilan esitykselle. En tiedä mikä oli suosion osoituksen syy? Ainakaan kiteeläisestä näkövinkkelistä.
Minäkin taputin. En esityksen sisällölle, vaan esiintyjälle. Sivumennen sanoen olisin tehnyt vaikka aaltoja, jos Leila olisi puhunut jostain muusta toteutusmallista kuin nyt kuullusta.
Toisen alustuksen yhtä edustavasti piti Kiteen kaupunginjohtaja Kirsi Hämäläinen. Hänen aiheenaan oli Keski-Karjalan elinkeinostrategia ja sen toimeenpano.
Esitys pohjautui pitkälti projektituotantoon ja minulla kun on se allergia projekteja kohtaan.
Terveisiä vaan Kirsille, Leilalle ja muillekin mukana olleille.