sunnuntai 29. syyskuuta 2019

MITÄ NE PERSUT LOPULTA TAHTOO


Myöhäistä on turinat, kun...
Olen ruohonjuuritason politiikan tarkkailija. Katsoin juuri Ykkösaamun, jossa haastateltiin persujen puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa. Joudun kysymään onko hän liian viisas johtamaan suomalaisia ja eritoten perussuomalaisia äänestäjiään? Onko niin, että kaikkiin ongelmiin syy löytyy maahanmuuttajista olipa kysymyksessä ilmastonmuutos, sananvapaus tai nyt haastattelussa esiin tullut Yleisradio? Hän asetti haastattelussa asiantuntijana prof. Kimmo Nuotion kykenemättömäksi vastaamaan haastattelijan kysymykseen ennen kuin hän on saanut sanoa sanansa kysymykseen. Ihmiset tarvitsevat johtajia, joiden perässä juoksevat vapaaehtoisesti tai pakolla ymmärtämättä miksi niin tekevät. Historiasta löytyy esimerkkejä menneiltä ajoilta idästä ja keskeltä Eurooppaa. Olivat kovin kansallismielisiä ja tuho tuli. Parasta jäädä seuraamaan.
Rajanylityspaikan avaaminen Parikkalaan on nostanut keskustelun Pohjois-Karjalassa ja erityisesti Tohmajärvellä. Ikävä todeta, että Niiralan kohtalosta olisi pitänyt keskustella 15 vuotta sitten. Tohmajärvellä kaksi valtuutettua, joista toinen olin minä, yritimme virittää keskustelua keräämällä ovelta ovelle nimilistaa tueksemme valtuustoaloitetta varten mielipiteestä kumpaa tohmajärveläiset kannattavat yhteistyösuunnakseen mieluimmin Joensuuta vai Kiteetä. Valtuusto tyrmäsi mielipidetiedustelun, koska oli tehty hetki aikaisemmin päätös kunnan pysymisestä itsenäisenä. Tiedustelun tarkoitus ei ollut kuntaliitos, vaan voimien kerääminen Niiralan aseman turvaamiseksi rajan hyödyntämisessä. Maakuntahallinto, Joensuu kuin Karjalainenkaan eivät pitäneet Niiralaa kyllin tärkeänä, että olisivat siihen sijoittaneet riittävästi panoksia. En voi välttyä ajatukselta, että erityisesti Tohmajärvellä on odotettu hyvää satavan taivaalta ilman omia ponnistuksia. Pitää muistaa, että sitä saa mitä tilaa. Pahaltahan se tuntuu kun tikkari vetäistään suusta.
Pitääkö olla huolissaan eduskunnan kyselytunnin tasosta ja tarkoituksesta? Mielestäni pitää. Tuntemus on henkilökohtainen. Olen ollut kyselytunnin innokas fani. Nyt alan horjua näkemyksestäni. Näyttää siltä, että asema siinä, onko hallituspuolue tai oppositiossa, määrää käyttäytymisen ja puheen tason. Siltä tuo näyttää. Ymmärrän kun pääsee sateiselta torilta tai oppositiosta parempaan asemaan muutosta käyttäytymiseen, mutta mittansa silläkin. Pitääkö juuri valtakirjan saanut kansanedustaja päästä esittämään mielipidettään ja unohtaa sitten koko kysymystä vastattavaksi? Saman asian tanittaminen moneen kertaan nakertaa poliittista uskottavuutta niin Orpolta kuin siltä toiselta kansanedustajalta, jonka nimeä en osaa vieläkään kirjoittaa. No, se on heidän huolensa. Ei minun.

Ei kommentteja: