Kulttuurierot
ohjaavat liikaa
Ottamatta
kantaa HS:n (27.8.) kotimaa palstalla julkaistuun kirjoitukseen
"Oikeusasiamies: Vankila menetteli väärin", totean sen kuvanneen
niitä kulttuurien eroja, jotka vaikuttavat vankilan jokapäiväiseen toimintaan ulkopuolisen
silmin vähäisiltä ja vaikealta käsittää.
Voimakkain
kulttuurien ero on vartija- ja vankikulttuurien välillä. Yhteinen tavoite
saattaa olla ilman häiriötä saada vangin tuomio kunnialla päätökseen. Molempien
osapuolten henkilökohtaiset ominaisuudet ja säädösten pikkutarkkuus voivat
pienissäkin asioissa aiheuttaa ylitsepääsemätöntä kitkaa. Tästä kirjoitus oli
erinomainen esimerkki, jota on selvitetty oikeusasiamiestä myöten.
Tähän kun
liittää muut vankilassa ilmenevät ammatillisista kulttuureista johtuvat erot,
joita vankilasta löytyy vahvanakin, on yhteisen tavoitteen löytyminen
vankeinhoidollisesti aina ollut vaikeaa. Valvontahenkilökunta kulttuurissaan
korostaa turvallisuutta, työtoimenhaltijat työn merkitystä,
toimistohenkilökunta, sosiaali- ja terveyden omaa tärkeyttään
vankeinhoitotyössä. Monesti näiden kulttuurien hyvää tahtovaan työn väliin
unohtuu ja puristuu vanki.
Omakohtaisen
kokemuksen perusteella, näen vankikulttuurin vaikutuksen voimakkaimpana
vankilassa. Siihen kuuluu yhtenäisyys, jolla he ohjaavat asioita vangin
haluamaan suuntaan. Sillä muodostetaan kussakin vankilassa vallitsema henki.
Hyvässä ja pahassa. Vankien "pikkuvilppiä" pitää sietää, mutta
tekoihin ja toimintaan, jotka vankilassa ovat kiellettyä pitää puuttua
tomerasti. On myös muistettava, että henkilökuntaa pyritään kouluttamaan
yhteneväiseksi, mutta vangit tulevat erilaisista olosuhteista ja toimivat
vankilassakin niistä lähtökohdista käsin. Tämäkin kantelu kuuluu tähän ryhmään,
jossa suruviestin esitystapa ja nimen oikeinkirjoitus nousi keskiöön
vankeinhoitotyössä oikeusasiamiestä myöten. Erään kansanedustaja vuosiltaan
vanhimman nimeä minäkään en ole oppinut kirjoittamaan oikein. Vaikka
palkallisia vankilavuosia on takana neljännesvuosisata.
Veijo
Tuunanen. vankityönjohtaja evp.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti