tiistai 3. syyskuuta 2019

Kulttuuriero on vaikea yhtälö


Kulttuurierot ohjaavat liikaa
Ottamatta kantaa HS:n (27.8.) kotimaa palstalla julkaistuun kirjoitukseen "Oikeusasiamies: Vankila menetteli väärin", totean sen kuvanneen niitä kulttuurien eroja, jotka vaikuttavat vankilan jokapäiväiseen toimintaan ulkopuolisen silmin vähäisiltä ja vaikealta käsittää.
Voimakkain kulttuurien ero on vartija- ja vankikulttuurien välillä. Yhteinen tavoite saattaa olla ilman häiriötä saada vangin tuomio kunnialla päätökseen. Molempien osapuolten henkilökohtaiset ominaisuudet ja säädösten pikkutarkkuus voivat pienissäkin asioissa aiheuttaa ylitsepääsemätöntä kitkaa. Tästä kirjoitus oli erinomainen esimerkki, jota on selvitetty oikeusasiamiestä myöten.
Tähän kun liittää muut vankilassa ilmenevät ammatillisista kulttuureista johtuvat erot, joita vankilasta löytyy vahvanakin, on yhteisen tavoitteen löytyminen vankeinhoidollisesti aina ollut vaikeaa. Valvontahenkilökunta kulttuurissaan korostaa turvallisuutta, työtoimenhaltijat työn merkitystä, toimistohenkilökunta, sosiaali- ja terveyden omaa tärkeyttään vankeinhoitotyössä. Monesti näiden kulttuurien hyvää tahtovaan työn väliin unohtuu ja puristuu vanki.
Omakohtaisen kokemuksen perusteella, näen vankikulttuurin vaikutuksen voimakkaimpana vankilassa. Siihen kuuluu yhtenäisyys, jolla he ohjaavat asioita vangin haluamaan suuntaan. Sillä muodostetaan kussakin vankilassa vallitsema henki. Hyvässä ja pahassa. Vankien "pikkuvilppiä" pitää sietää, mutta tekoihin ja toimintaan, jotka vankilassa ovat kiellettyä pitää puuttua tomerasti. On myös muistettava, että henkilökuntaa pyritään kouluttamaan yhteneväiseksi, mutta vangit tulevat erilaisista olosuhteista ja toimivat vankilassakin niistä lähtökohdista käsin. Tämäkin kantelu kuuluu tähän ryhmään, jossa suruviestin esitystapa ja nimen oikeinkirjoitus nousi keskiöön vankeinhoitotyössä oikeusasiamiestä myöten. Erään kansanedustaja vuosiltaan vanhimman nimeä minäkään en ole oppinut kirjoittamaan oikein. Vaikka palkallisia vankilavuosia on takana neljännesvuosisata.
Veijo Tuunanen. vankityönjohtaja evp.

Ei kommentteja: