Papista,
poliitikosta ja vangista
Seurakuntavaalien
ehdokaslistoja kootaan. Vai olisiko parempi sanoa, kyhätään kasaan. Tunkua
listoille ei näytä olevan. Varsinkaan nuorten puolelta. Alkuaan
kirkkovaltuustoon pyrkivät vain ns. uskovaiset. Sitten valtuustoista
kiinnostuivat myös puoluepoliittiset piirit. Heillä oli enemmän tai vähemmän
julkiset ehdokaslistansa. Nyt näyttäisi olevan tulollaan yhteiset ehdokaslistat
ilman taustalla olevaa puoluepoliittista taustaa. Millään järjestelmällä ei
juuri ole ollut vaikutusta kirkon enempää kuin seurakunnankaan toimintaan.
Molempia johtavat papisto ja piispat, piittaamatta paljonkaan siitä mitä mieltä
seurakuntalaiset kulloinkin ovat asioista.
Edellä oleva
perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni parinkymmenen vuoden ajalta
seurakunnan luottamustehtävissä. Kirkkovaltuusto muodostuu usein ns. toisen
rivin aktiiveista tai puolueaktiivien puolisoista. Muutama kirkko- ja harrasuskovainenkin aina valtuustoon
mahtuu. Valtuuston kokouksissa ei juuri puheenvuoroja käytetä. Asiat tulevat
päätettäviksi yleensä papin aloitteista kirkkoneuvoston esittäminä.
Kirkkoneuvostolla olisi toimeenpanovaltaa, mutta sen kokoonpanoon ei juuri
kirkkovaltuutettujen kynnet yllä. Olen muutaman kerran koettanut sanoa
mielipiteeni ohi papiston mielipiteen. Huonolla menestyksellä. Viimeksi koetin
puolustaa Kirkkotien nimen pysymistä tiennimenä. Se onnistui, mutta jouduin
kannastani ristiriitaan papin mielipiteen kanssa. Pyrkikää ihmiset
kirkkovaltuutetuiksi. Ei tarvitse olla
kirkkouskovainenkaan. Riittää kun on kiinnostunut yhteisten asioiden hoidosta.
Kirkolla on omaisuutta ja verotusoikeus. Seurakuntalaisella jo sen perusteella
on velvollisuus seurata miten seurakunnan asioita hoidetaan.
*****
"Asiat
ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät. Ja sen, miltä ne näyttävät, määrittelevät
kansalaiset, politiikan seuraajat, toimittajat, äänestäjät." Lainaus on
Hesarista pääministeri Stubb:in sanomaa kokoomuksen viimeaikojen toiminnasta.
Lisäksi hän samassa haastattelussa toteaa halunsa suojella Lasse Männistöä,
koska Lasse on nuori, dynaaminen ja erittäin pätevä poliitikko. Alun suora
lainaus on totisinta totta. Tosin Stubb unohtaa oman sanomansa Lasse Männistön
suhteen. Kansalaisena pääministeri valtuuttaa myös minut sanomaan miltä
kokoomuksen toimet viime ajoilta näyttävät. Jätän arviot Pia Kaumasta ja Laura
Rädystä sanomatta. Heidät jo kansalaiset tuntevat. Lasse Männistö näyttää
minusta nuorelta, kokemattomalta, lapsenkasvoiselta ihmiseltä, jolle
kokoomuspuolueessa on tarjottu huippupaikkoja ilman koeteltua kykyä vastata
paikkojen edellyttämään hoitamiseen. Pätevyydeksi en laske sitä, että hän
kahtena peräkkäisenä päivänä on kahta mieltä samasta asiasta. Enkä hyvyydeksi
sitä, että osaa jakkaran vaihtoleikin ystävänsä Laura Rädyn kanssa. Jonka
katseen lämpimyydestä kansalaiset näyttävät myös käyvän keskustelua.
*****
Kriminaalipolitiikasta
voisin kirjoittaa enemmänkin. Alalta on sen erimuodoissa puolenvuosisadan
kokemus. Suomen rajojen ulkopuoleltakin. Aika-ajoin olen palannut vanhan
työpaikkani asioihin. Aikaisemmin hyvällä mielenkiinnolla. Viime aikoina
turhautuneena. Kysymyksessä kun pyöritään vain vankiloiden lukumäärissä. Eikö pitäisi
asioita katsoa yhteiskunnan, vankien ja vankeinhoidon tulosten perusteella.
Vankeinhoito ja sen kustannukset, kun näyttävät kietoutuvan Pelson, Juuan ja
Pyhäselän vankiloiden lakkauttamiseen. Lakkauttamisilla ei ole mitään
toiminnallista tai taloudellista vaikutusta vankeinhoitoon muuta kuin
negatiivisilla vaikutuksilla. Tämän pitäisi myös Rikosseuraamuslaitoksen johdon
tietää. Heiltä näyttää vain puuttuvan perusteet puolustaa oman laitoksensa
hyvää toimintaa yhteiskunnan parhaaksi.
*****
Seuraavassa
lyhyt oppimäärä vankeinhoidosta ja sen tavoitteista. Suomessa
vapausrangaistuksen ainoa tavoite on rangaistavalle vapauden menetys. Siksi
tarvitaan vankiloita. Ettei muita seurauksia, esim. yhteyksiä omaisiin turhaa
vaikeutettaisi, on hyvä vankiloiden jakautua ympäri maan. On tutkittu totuus,
ettei vapauden menetykseen liitetyt "lisärangaistuksilla" ole vangin
"parantumiseen" tai vapautumiseen parantavaa vaikutusta. Yhtä
tutkittua on tietty rangaistusaikana tapahtuva vangin valmistaminen vapauteen.
Se todettu pääosiltaan hyväksi ja kannattavaksi yhteiskunnankin kannalta.
Suomessa puhutaan ja ylistetään koululaitosta. Ylpeillään Pisa-tuloksista. Yhtä
hyvin ja paremminkin voitaisiin ylpeillä yhdestä maailman parhaasta
vankeinhoidosta. Siihenkin löytyy tutkinnallista perustetta. Pitää muistaa,
että sivistynyt yhteiskunta pyrkii hoitamaan myös ne, jotka eivät
Pisa-tutkimuksen hyvissä tuloksissa näy.
Veijo Tuunanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti