torstai 25. syyskuuta 2014

Julkaistu tänään Viikko Pohjois-Karjalassa


 

Arvoton näytelmä kunnanjohtajaa valittaessa

Ihmissuhteilla on merkitystä. Sen opin jo alakoulussa. Hakeuduin isojen poikien ystävyyteen. Ei tarvinnut pelätä kiusaajia tai sitä, että saisi turpiinsa. Vastikkeeksi riitti kun kehui isompiaan tai antoi makupalan, jos sellaista sattui olemaan.

Sama lainalaisuus, sulle mulle, näyttää vallitsevan myös ns. paremmissa piireissä. Vai mitä mieltä olette tapauksesta Laura Räty? Onko henkilösuhteita tarvittu, kun lääkäri Laura Rädystä veivattiin Helsingin apulaiskaupungin johtaja, Keva:n puheenjohtaja ja kohta ministeri. Oliko sattumaa vai mitä, että Rädyn perhetutusta  Jukka Männistöstä tuli Keva:n toimitusjohtaja, jonka pojasta kansanedustaja Pekka Männistöstä piti tulla Laura Rädyn sijainen Helsingin apulaiskaupungin johtajaksi ja Laura Rädystä täysivaltainen kansanedustaja Pekka Männistön lähdettyä kansanedustajan paikalta. No, viime mainittu ei onnistunut, kun media toi veivauksen julkisuuteen.

On yleisessä tiedossa, että sulle mulle kulttuuri voi Suomessakin hyvin. Edellä kerrottu lienee kuitenkin viimeisimmistä näkyvin esimerkki. En tiedä voisiko tätä panna edes poliittisten nimitysten joukkoon. Tuskin pätevyys katekoriaankaan. Näyttöjä poikkeavasta kyvykkyydestä kun ei ole ehtinyt kertyä kenellekään.

****

Hiukan saman tyyppistä menettelyä olen havaitsevina Rääkkylän kunnanjohtajavalinnassa.

Valtuusto panee kunnanjohtajan viran hakuun. Hallitus ryhtyy toteuttamaan valtuuston tahtoa. Laitetaan lehti-ilmoitukset ja valitaan puheenjohtajistosta työryhmä hoitamaan valintaan liittyviä asioita, kuten hakijoiden haastattelut.  Hakijoita taisi olla 15 henkilöä.

 Työryhmä ei haastattele tai ota muutakaan yhteyttä hakijoihin, vaan haastattelee vs. kunnanjohtajan, joka ei ole hakenut virkaan ja esittää hänet kunnanhallitukselle valittavaksi kunnanjohtajaksi. Asia oli niin selvä, että hallitus selvisi siitä 18 minuutissa. Vs. kunnanjohtajan suostumuskin taidettiin siinä kiireessä unohtaa kirjata. Katsotaan montako minuuttia valtuustolta menee, kun siunaa työryhmän esityksen.

Katsotaan mitä valtuusto sanoo menettelystä? Kysymyksiä se ainakin minussa herättää. Miksi turha näytelmä? Sillä se sitä oli todella. Vai pitikö ihmisen turhamaisuuden takia pyyhkiä näennäisdemokratialla pöytää?

*****

Tohmajärvellä järjestettiin kuntalaisilta tarkoituksella kuulla kuntalaisia ja heidän tarpeitaan ja näkemyksiä elämän menosta. Paikalla oli kolmisenkymmentä ihmistä. . Pääasiassa kunnan virkahenkilöitä. Laskin, että 27 kunnanvaltuutetusta oli paikalle vaivautunut  5 henkilö. Ei yhtäkään demarivaltuutettua.

Hyvää tarkoittava tapahtuma lässähti, jo paikalla olevien vähyyteen. Lopusta pitikin sitten huolta paikallislehteen kirjoitettu juttu. Se ei kirjoittanut sanaakaan kuntalaisillan tärkeimmiksi noteerattavista asioista. Kuten kunnan säästösuunnitelmasta, jota kyseltiin. Olihan säästösuunnitelman tehnyt konsultti summaltaan 400000 euroa. Eikä sanaakaan Tohmajärven järven veden parantamishankkeesta, joka sekin vuosia sitten on arvioitu yli miljoonan euron hintaiseksi ja jota aiotaan nyt saada tehdyksi 700000 eurolla.

Paikalla jutun lehteen kirjoittanut toimittaja kertoi auliisti näkemyksiään paikallislehden asemasta ennen ja nyt Keski-Karjalassa. Sanomansa hän sai mahtumaan myös kirjoittamaansa juttuun. Miksi? Olihan kunnanjohtaja esittänyt avauspuheenvuorossaan, että käytäisiin keskustelua erityisesti juuri järvestä ja sen tilasta. Vai se, että keskustelussa asetettiin järven tila vaikeasti parannettavaksi, varsinkin kun Vapo alkaa turvetuotannon Kotkanpesän suolla. Suolta johdetaan  vedet  Luosojokeen, joka puolestaan laskee Tohmajärveen. Sitä en aseta kirjoitukseen vaikuttavaksi tekijäksi, että toimittaja asuu Tohmajärven rannalla.

Jään taas miettimään mikä on tapahtumaselostuksen ja mielipidekirjoituksen ero. Ymmärrän ja olen nähnyt miten vaikeaa se on paikallislehdessä. Nämä juttuni Tohmajärven terveisten otsikon alla ovat mielestäni puhtaita mielipidekirjoituksia. Siksi arvoisat lukijat suhtautukaa näihin tietyllä varauksella. Ihminenhän olen minäkin.

                                                                             Veijo Tuunanen  

Ei kommentteja: