Viikko Pohjois-Karjalassa julkaistua

Urheilijastako  uhka  Suomen  nuorisolle

 

On pakko palata Euroopan mestaruuskilpailujen jälkeisiin tapahtumiin. Tohmajärvellä otetaan toisten tekemät myönteiset asiat omiksi ja vähänkin epäonnistuneet  arvostelun kohteeksi. Nyt nokittavaksi ovat valikoituneet Oona Sormunen ja Seppo Räty. Ja mistä syystä?  Ei urheilullisista syistä, vaan paska sanan käytöstä. Voi herra isä tätä tyhmyyden määrää. Erityisesti rulettaja porukka on kunnostautunut esittäessään paheksuntaansa Oona ja Seppoa kohtaan. Huippu löytyy Karjalaisen tekstiviesteistä: "Oona Sormusesta ei jää muuta mieleen kuin ruma kielenkäyttö." Oona Sormunen on monikertainen Suomen mestari ja Seppo maailman mestari. Aikanaan paska näytti kullalta. Mitkä lienevät näiden nokkijoiden ansiot ja miltä alalta? Ja ovatko he tuoneet Tohmajärveä julkisuuteen muuten kuin hurskastellessaan paskasanalla. Nämä paskasanan paheksujat voisivat piipahtaa kuuntelemaan tekstiä, jota nykynuoriso käyttää jokapäiväisessä puheessaan. Paskasanaa siellä ei juuri kuule. Jotain muuta kylläkin. Eikä siitä porukasta juuri Suomen tai maailman mestareita valikoitu. Eikä 7-sivuista juttua Helsingin sanomien kuukausiliitteeseen, niin kuin Seposta ja Oonasta numeroon 8/2013.

****

Ennen vanhaan oli kaikille selvää, ettei saatuja etuja saanut ottaa pois. Nyt ajat ovat toiset. On meneillään uusjako. Ikävä vain, että suunta on usein väärä. Vähäosaiselta on helpompi ottaa valtionkin velan maksuun.  Siinä kun on volyymia. Ammattijärjestöt ovat jäsenilleen hankkineet etuja. Yleensä edut ovat olleet rahallisia, työaikaan tai eläkeikään kohdistuneita. Pään avauksen on tehnyt vahvin ammattijärjestö, jolta tulokset ovat säteilleet myös pienille liitoille. Voi sanoa, että ammattijärjestöjen keskeisestä solidaarisuudesta toisiaan kohtaan ovat edut saatu, joskus tosin myöhässä, myös pienten liittojen jäsenille.

*****

Suomen ammattijärjestöt ovat pitkään pohjautuneet niin sanottuun ammattikuntajärjestelmään. Suutarit ovat omassa liitossaan ja räätälit omassaan. Järjestelmään piiloutuu vahva ammattiylpeys, mutta myös keskeinen kateus. Aina Nummisuutareista lähtien. Mielestäni jo pitkään on eletty aikaa, johon ammattikuntapohjainen järjestäytyminen sopii huonosti. Parempi olisi ns. teollisuusliittojärjestelmä. Samaan ammattiliittoon kuuluisivat kaikki saman työnantajan palveluksessa olevat, olivatpa suutareita, räätäleitä tai ns. toimihenkilöitä. Tällaisen ammattijärjestön ääni kuuluisi paremmin, silloinkin kun joudutaan YT-neuvotteluihin.

*****

Joskus jokin ammattikunta tai tietyn alan palveluksessa olevat ovat päässeet edun piiriin, joka ei ole levinnyt muille. Sellainen on kuntien palveluksessa olevat. Etu on aikanaan saatu, kun on uskottu sen vaikuttavan positiivisesti kuntien yhdistymisiin. Vuodet ovat näyttäneet, ettei viiden vuoden irtisanomissuojalla ole ollut juuri vaikutusta kuntien yhdistymiseen. Se osoittaa kuntien hyvyyttä työnantajana. Ja sitähän se on ollut jo pitkään verrattaessa sitä vaikkapa valtioon. Kuntalaisille 5-vuoden irtisanomissuoja sopii huonosti aikaan, kun muut saavat olla varuillaan koko ajan lopputilistä. Viime mainitusta syystä sanon, keveät mullat edulle, josta ei ole ollut mitään hyötyä kenellekään kuin väärinkäytettynä. Valitettavasti.

*****

Sote -lakiesitys on lausuntokierroksella kunnissa. Sotesta olen kirjoittanut aikaisemmin tuhatkunta juttua. Turhaan. Katsotaan mitä kunnista kuuluu, kun sanovat sanottavansa lakiesityksestä. Luulen, ettei niissä juuri tavallisen valtuutetun mielipide näy. Lausunnot kirjoittavat kuntien johtajat. Tai he ainakin voimakkaasti niihin vaikuttavat. Onhan kysymys heidän työpaikoistaan ja ilmeisesti ilman irtisanomissuojaa.

                                     Veijo Tuunanen