NE ALKUPERÄISET POTSIPÄIVÄT

Potsipäivistä on kirjoitettu paljon. Viime aikoina toki enemmän Katri Helenasta. Satuin löytämään valokuvan ensimmäisiltä potsipäiviltä. Julkaisin sen Facebookissa aikajanallani. Lupasin kuvasta kirjoittaa tähän muutaman sanan.
Kuva on koulukeskuksen kentältä ns. saparoviestistä. Kysymyksessä oli vetää pariskuntaa tietty matka mahdollisimman nopeasti kiesseissä. Kilpailu oli kylien välinen, mutta osanottajien puutteesta muodostettiin joukkue meistä silloin Helsingin seudulla asujista. Minut tuntee farkkupuvun trumpetti lahkeista. Vaimo osti puvun henkilökunta-alennuksella. Piti näyttää lomalla, että hyvin menee.
Kärrissä istujia en tunne. Toinen vetäjä voi olla Neiglik tai jotain sinne päin. Luulen, että kaikki kuuluimme Helsingissä toimivaan kotiseutuyhdistykseen.
Voitimme kisan. Palkinnoksi saimme imisän sianporsaan. Se jäi hyvään hoitoon kasvamaan Vepsän Eroseen. Jouluksi potsi pantiin tohmajärveläisten toimesta lihoiksi. Niin sialle siihen aikaan kävi ja niin näyttää käyvän vielä nytkin.
Lihat toimitettiin paloiteltuna joulun alla Helsinkiin. Pikkujoulussa lihat myytiin ja kertyneet rahat annettiin Kotipiha yhdistyksen toimintaa tukemaan.
Helsingissä toimi siihen aikaan yksi yhteinen kotiseutuyhdistys Helsingissä kiteeläisillä ja tohmajärveläisillä. Rääkkyläläisiä riiattiin mukaan, mutta he pyristelivät vastaan ja se taisi jäädä siihen.
Kiteeläiset ja tohmajärveläiset toimivat vilkkaasti järjestämällä yhteisiä kotiseutumatkoja ja pikkujouluja. Minäkin taisin olla mukana parikymmentä vuotta. Niin, että kyllä se Humalajoen ongelma on täältä paikallisilta lähtöisin.
*******
En tiedä tarkalleen mikä on tämän vuotisen Potsipäivien teema. Onko kyse paikallisen kulttuuriperimän esillä pito vai joku muu.
Alkuaan lähdettiin Maiju Lassilasta. Sitä jatkettiin pitkään. Mielestäni olisi pitänyt jatkaa paljon pitempään. Sisältöä olisi riittänyt ja sille muotoja.
Nyt näytetään panostettavan iskelmään niin konsertissa kuin kesäteatterissakin. Halutaan yleisöä tapahtumiin. Näytetään haluttavan mitata yleisömäärällä tapahtuman taso. Se voi kerran onnistuakin, mutta onko se omaa? Minusta ei.
Jos Potsipäivät haluaa olla tohmajärveläinen tapahtuma, sen pitää perustua tohmajärveläisyyteen. Sellaisiin tapahtumiin ja henkilöihin, jotka ovat eläneet ja tehneet elämäntyönsä Tohmajärvellä. Heitä on riittävästi. Junan viemät ovat toki tervetulleita aina omalle synnyn- ja kotiseudulleen. Potsipäivät ovat ovat siihen oiva ajankohta.
Hyvää Potsipäivää. Siellä jossain tapahtumassa tavataan.