Tyhjä tynnyri kumisee eniten

Muistaako kukaan enää juttuani viime pakinasta? Siinä kerroin tohmajärveläisistä Mehon Vännistä ja Harisen Pekasta. Pekka sanoi: "Kun minulla ei ole rahaa, sanovat hulluksi. Jos olisi rahaa sanoisivat omituiseksi". Mikä viisaus Pekan toteamaan sisältyykään. Eli ihminen voi käyttäytyä miten tahansa, hän on sama aina. Vain asema ja raha ohjaavat miten häneen suhtaudutaan. Tässä on pakinani ulkopoliittinen osuus.

Vaalit tulevat. Kuntavaaleissa pääsee ehdokkaaksi kahdella tapaa. Ehdokkaaksi pyydetään tai sinne pyritään.  Pyrkijöihin ja loikkareihin pitää suhtautua varauksin. Mukaan voi tulla sutta ja sekundaa. Siksi paikallisilla poliittisilla paikallisyhdistyksillä on vastuu ehdokkaita hyväksyessään. Ei pidä ajatella äänestäjien kykyyn valita vajavaisin tiedoin oikea henkilö oikeaan paikkaan äänestyskopissa. Kuluttaja vastuu on poliittisilla puolueilla jo ehdokas asettelussa.

 

Aluevaalit poikkeavat merkittävästi kuntavaaleista. Jo ehdokkaaksi pääsemiseen ei riitä oman pyrkimys. Tarvitaan ennakolta hankittua tietoa, taitoa ja kansalaiskuntoa yhteisten asioiden hoidosta. Tähän suuntaviivat antaa poliittinen sitoutuminen johonkin puolueeseen. Kun sivusta katsoo vaikka Siun sotesta käytävää nihastelua, ei välty ajatukselta ovatko kaikki ymmärtäneet maakunnallisen palvelun järjestelyn tarpeet. Moni Siun soten toimija on jäänyt mielipiteissään kuntatoimijan tasolle.  Sosiaalisten ja terveysasioiden hoitoon tarvitaan kokonaisajattelua. Sitä ei välttämättä synny tuvan nurkassa tai tehtaan taukotuvassa. Ei edes lääkärin vastaanottohuoneessa.

Jos eduskuntavaalit tulisivat nyt, näyttäisi galluppien mukaan hyvää satavan demareiden ja kepun laariin. Persut jäisivät kaapimaan laarinsa pohjaa. Eikä ihme. Maahanmuutto pelottaa enää harvoja. Varsinkin kun kokoomus Satosen johdolla käy tulijoita hankkimassa valtion piikkiin ympäri maailmaa. Demareiden menestys ja kepun paluu gallupeissa on odotettu ja sille syynsä ovat tiedossa. Persujen asemaa suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä olen ihmetellyt. Miten se on saanut äänestävät puolelleen? Persuja on sanottu jopa Suomen suurimmaksi työväen puolueeksi. Tosin ilman mitään perustetta.

Ei käy kateeksi suomalaisia poliitikkoja. He koettavat sijoittaa sanansa niin, etteivät joutuisi vastaamaan aiemmista puheistaan, joita tuli kerrottua amerikkalaisista. Nyt Trump laukoo kannanottoja, joista diplomaattien kieltä on vaikea löytää. Tältä paikalta on vaikea neuvoa miten Trumpin puheisiin pitäisi suhtautua. Ongelma on, että hänet on vaaleissa valittu. Tässä on suo siellä ja vetelä täällä. Suo on odottaa seuraavia vaaleja. Vetelä hoitaa asia kesken vaalikauden. Demokratiaan ei kuulu väkivalta. Jäljelle näyttää jäävän vain lääketiede. Sen perustuslaki sallineen. Terveytensä tai vanhuudesta johtuvan kyvyttömyyden perusteella voitanee presidenttikin siirtää tehtävistään. Ongelma on amerikkalainen, josta kärsii kohta koko maailma. Mitä? Tämähän on ulkopolitiikkaa. Takaisin riviin.

Inhimillisyyttä näkee enää netissä eläinten käyttäytymisessä. Eläimet hoitavat toisiaan. Pitävät huolta toisistaan rodusta tai koosta riippumatta. Israel ja Venäjä käyvät sotaa. Ihmisiä kuolee ja vammautuu sadoin tuhansin. Talot ja asuinalueet tuhoutuvat. En usko, että israelilaiset tai venäläiset tällaista tahtovat. Syy tuhosotaan löytyy heidän johtajistaan. Ja tietenkin heidän lähipiiristään. Onko lääkäri pula maailman laajuinen? 

Älyä ei voi korvata

Hampaat, lumi, jää ja syyt ovat sanoja jotka johtavat tiettyyn asiaan. Erityisesti näinä päivinä. Maailman laajuisestikin. Palaan asiaan myöhemmin.

Tohmajärvellä sodan jälkeen vaikutti kaksi merkittävää persoonaa. Harisen Pekka ja Meton Väinö. Kummatkin elättivät itsensä kiertelemällä taloissa etupäässä aputöissä ja emännille polttopuitta hakaten. Kumpaisellakaan ei ollut vakituista asuinsijaa. Olivat vähäosaisia elintavoiltaan. Harmittomia. Jotkut saattoivat sanoa kylähulluiksi, mitä he eivät mielestäni tämän päivän mitta-asteikollani olleet. Meton Väinö käytti usein sanontaa; Väinö tietää. Nojatessaan pankkitalon seinään sanoi; minunkin takanani on rahaa. Väinölle naureskeltiin. Myös taksiasemalla. Samalla asemalla, jolla minäkin myöhemmin yritin leipääni hankkia. Taksit hymyilivät kun Väinö asteli taksikopille ja tilasi kyydin Joensuuhun. Hymy hyytyi kun Väinö löi setelit esiin, istui Honkalatvan Jussin autoon ja käski toisten ajaa tyhjänä perässä. Väinö oli voittanut Veikkauksessa. Raha teki rengistä isännän, mutta toiko älyä?

Harisen Pekka eli Porthanin talon verstasrakennuksen yläkerrassa. Huoneessa ei ollut uunia. Vain kamiinan tapainen lämpölähde. Se ei talvipakkassilla riittänyt. Monesti Pekka pakkasöiksi pääsi talon uunin päälle yöksi. Pekan erikoisin harraste oli tähtitiede. Siitä hän saattoi puhua, kun sopiva kuulija osui kohdalle. Pekalla oli tähtitiedettä käsittelevää kirjallisuutta. Oli hankkinut sitä postin kautta. Pekalla oli hyvä huumorintaju. Häntä emännät kahvittivat mieluusti. Ei Pekka talojen apujen varassa elänyt. Kovimmille pakkasille hän hankkiutui kunnalliskotiin parempiin olosuhteisiin. Kuulin kun hän kertoi siitä isälleni. Kunnallistalossa asui yksinään iäkäs opettaja Aino Oinonen. Pekka kertoi, että kun pakkanen yltyy kovaksi hän kopauttaa yöllä opettajan ikkunaan, niin kohta poliisi tulee ja vie taksilla lämpimään kunnalliskotiin. Pekalla ei ollut rahaa, mutta oli älyä. 

Palataanpa alkuun. Liitetään sanojen alkuun sana teko. Tulee tekohampaat, tekolumi, tekojää, tekonurmi, tekosyy ja tekoäly. Onko nämä alkuperäisiä parempia? Ei ainakaan minulle. Nyt kun kautta maailman koetetaan saada selville mitä presidentti Trump tarkoittaa sekavilla puheillaan, ollaan harhateillä jos niistä älyä yrittää löytää vanhoilla konsteilla ja arvoilla. Hän on ottanut käyttöön tekoälyn. Siitähän ei saa selvää Erkkikään. Pekka ja Väinö ratkaisivat kohdalleen tulleen ongelman itselleen ja ympäristölleen sopivalla ja hyväksyttävällä tavalla. Tekohampaat, tekolumet ja muut korvaavat alkuperäisen. Vain äly jää korvaamatta Trumpinkin kohdalla. Alkuperä kun puuttuu. Eikä sitä löydy Elon Muskilta. Pekka ja Väinö toimivat pienellä kylällä. Trumpille ja Muskille maailma on kylä. Sopisiko heitä kutsua kylähulluiksi? 

Gallupit näyttävät demareille hyvää tulevissa vaaleissa. Henkseleiden paukutteluun ei kuitenkaan pidä ryhtyä. Gallupit kertovat tyytymättömyydestä asioiden hoitoon. Pitää muistaa, että asiat jäävät hoidettaviksi vaalivoitonkin jälkeen. Äänestäjät odottavat muutosta. Odotuksiin pitää vastata. Ei kertarymäys ole mahdollista. Malttia tarvitaan ja on edettävä pienin askelin. Korjattava sieltä missä tarvetta on eniten. Kustannukset sinne missä niistä on haittaa vähiten.

Entisenä taksiyrittäjänä esittäisin aloitettavaksi vaikka taksista, jonka Berner sai sekaisin. Ei voi olla oikein, että taksitolpalla kuskit tappelevat ja jos kyytiin uskaltaa voi tulla ryöstetyksi matkan päätteeksi.

Joku jarru pitäisi keksiä nykymenoon. Ei automatiikkaa vanhusten hoitoon. TV:ssä esiteltiin lääkeautomaattia. Ei semmoista konetta ole, joka muistisairas oppisi käyttämään. Tai ruoka-automaattia? Ei vanhusta ja muistisairasta pidä panna puhumaan koneen kanssa. Se on älyn vastaista. Ihminen oppi puhumaan jo lapsena ajatuksistaan toiselle ihmiselle. Pidetään ettei se tapa muutu.  

Suutari pysyköön lestissään

 Puolueilla on vastuu äänestäjän kuluttajasuojasta

Ryhdyn niuhottajaksi. Vähäksi aikaa. Niuhottaja on tyytymätön kaikkiin sellaisiin asioihin, jotka hänen mielestään ovat pielessä. Tietäen kuitenkin niuhottamisen olevan turhaa. Purnaajia tarvitaan. He synnyttävät keskustelua. Ja vastaniuhottajia.

Otetaan esiin Yle. Se vähentää yli 300 työpaikkaa. Säästösyistä. Jos Ylen palvelut jyvitetään minuuteiksi kuulumisesta ja näkymisestä yleisölle ja niille hinta, niin onko lopputili työntekijälle oikea ratkaisu? Eikö ohjelman sisällöllä ja valinnoilla voisi päästä säästöihin sillä kuin lopputileilläkin. Onko tämän päivän ohjelma televisiossa painotettu oikeassa suhteessa palvelemaan kaikkia suomalaisia? Mielestäni ei. Jääkiekko on noussut television ohjelmatarjonnassa asemaan, joka on kohtuuttoman suuri. Kiekkoa tuppaa joka tuutista. Pahimmillaan kolme otteluselostusta yht`aikaa. Turnauksia keksitään jos jollakin nimellä. Kerrotaan pitkillä teennäisillä legendasaduilla NHL-pelaajista, heidän syötöistään, torjunnoistaan ja monesta muusta epäoleellisesta. Puhumattakaan Ylen käyttämistä turhaakin turhemmista asiantuntija jorinoitsijoista. Päätän niuhotukseni tähän. Olen ollut ja olen edelleen jääkiekon innokas kannattaja. Jääkiekosta vastaavien pitäisi huomata, että liikatarjonta tulee ennen pitkää jääkiekon tuhoksi. Mikään ei maistu hyvältä, jos sitä syö liikaa.

Vaalit ovat tulollaan. Ehdokas asettelu on meneillään. Pitäisi löytää hyvät ehdokkaat ja heille paljon ääniä. Avainasemassa ovat poliittiset puolueet ja siellä toimivat henkilöt. Lopputulos riippuu tavallisesta äänestäjästä. Siitä mitä hän arvostaa. Yleensä äänestetään vielä ilman puolueen jäsenkirjaa. Kuntavaaleissa ehdokas menestyy paikallisella tuntemuksella ja osaamisella. Pienikin myönteinen asia tai teko  kuntatasolla voi poikia ehdokkaalle äänivyöryn. Hyvä kello kauas kuuluu. Aluevaaleissa menestymiseen tarvitaan enemmän osaamista terveys- ja sosiaaliasioista. Eduskuntavaaleilla on eniten merkitystä tavalliselle kansalaisille. Eduskunnasta ohjataan eniten tapahtumia jokaiselle tasolle ja tapahtumiselle. Siksi kansanedustajiin ja heidän toimiinsa pitää kiinnittää huomiota.

Kysyä sopii auttaako jokin julkinen siviiliammatti muita helpommin pääsyn kansanedustajaksi. Kansansanedustajista on merkittävä määrä poliiseja ja sotilaita. Käytännössä virkapuku ja kaluunat näyttävät riittävän. Aseenkäyttö julkisella paikalla ja häiriökäyttäytyminen yleisessä liikennevälineessä osuvat kyseisiin ammatteihin. On muistettava kuitenkin, että tapaukset ovat henkilökohtaisia, eivätkä ole mitenkään yleistettävissä ammattikunnan muihin jäseniin. Tapahtumat osoittavat tarkasteluun puolueiden vastuun ehdokasasettelussa.

Vielä suurempi vastuu puolueille syntyy suhtautumisesta loikkareihin. Miten vastaanottava puolue suhtautuu loikkariin ja mihin asemaan hänet asettaa edustamaan uutta puoluetta? Tiedossa on kansanedustajan "hyllytetyn" lähtöpuolueessa, mutta valittu edustamaan uutta puoluetta korkeimmalle tasolle. Missä on äänestäjän kuluttajansuoja kun puolue näin musertaa demokratian perusteita.

Oman kysymyksen ansaitsevat poliittiset nimitykset. Kuka tarvitsee autonkuljettajaa jolla ei ole ajokorttia? Ei kukaan. Ministeriksi edennyt voi ministerinä ohjata valtakunnan liikenne-, terveys- tai sosiaalitapahtumia ja palveluita. Autonkuljettajan ammattitaitoa ajotehtäviin tai lääkäriksi hänen tietotaitonsa ei riitä. Ei edes näiden asioiden käytännön asioiden johtoon tai hoitoon. Ne jäävät alaisten tehtäväksi. Kysyn itseltäni riittääkö työministerinä saadut työtulokset pätevyyteen Kela: pääjohtajaksi. Vastaan; EI RIITÄ. Ne ovat jopa este.

Hesari ei julkaissut mielipidepalstallaan. Kiitti kyllä???

Vankein ja vanhusten hoitoa

Helsingin Sanomissa oli 13.1.2025 kahden sivun kirjoitus vankilassa tapahtuneesta vankien kesken tapahtuneesta pahoinpitelystä. Saman päivän iltana TV1:ssä oli puolen tunnin dokumentti Hämeenlinnan uudesta naisvankilasta. Illan päätti MOT-ohjelma, jossa näytettiin suomalaista vanhusten hoitoa erityisesti muistisairaiden osalta. Ohjelmat puhuivat puolestaan.

Vankila kokemukseni olen saanut 70-, 80- ja 90-luvulta Helsingin Keskusvankilasta. Olin työmestari 25 vangin työyhteisön konepajassa. Vankeinhoitoasioista olen tullut aikanaan julkisuuteen lehtikirjoituksissani sadoissa alan ammattijulkaistuissa. Vankilat ovat aina kuuluneet yhteiskuntaan. Niistä on kirjoitettu ja puhuttu, mutta yleensä ulkopuolisten taholta. Raamatussakin mainitaan vanginvartijat.

Vankilatuomion ainoa rangaistus on vapauden menetys. Muita rangaistuksia siihen ei tule sisällyttää. Vankilan pitää tarjota vangille ne normaalit vankilassa mahdolliset palvelut, jotka yhteiskunnalla olisi hänelle käytettävissä vapaudessakin. Vankilan tehtävä ei ole opettaa, parantaa tai tarjota sellaisia palveluita, jotka ovat jääneet käyttämättä vangilla jo siviilissä. Sellaiset eivät onnistu vankilassakaan. Vankilaturvallisuus niin henkilökunnan kuin vankien osalta on oltava ehdoton. Tämä näyttää nykyään horjuvan.  

Vanhusten hoidossa nousee julkisuuteen, niin MOT-ohjelmassakin, muistisairaus. Kokemukseni muistisairaudesta rajoittuu muutamaan vuoteen vaimoni omaishoitajana. Mutta myös pitkään yli 90 vuoden ikään ja avioliittoon 68 vuoden ajalta. Elämme elämämme onnellisinta aikaa toinen toisellemme kahdestaan omassa kodissamme. Tarvitsemme toinen toistamme. Tunnemme elämämme kun meitä tarvitaan. Olemme hyödyllisiä vanhoinakin. Tiedämme muistisairauden eri vaikeusasteet. Tulevia ei tiedä, mutta niitä ei kannata pelätä. Tiedämme sairauden voivan muuttaa tilannettamme. Edessä voi olla siirtyminen johonkin hoitolaitokseen. Siitä päättäminen ei saa olla virkahenkilöiden päätettävissä heidän vajavaisten arvioidensa perusteella. Ei hoitopaikkojen tai rahan puute. Yhteiskunta hoitaa hyvin muut sairaudet, vammat ja jäsenten katkeamiset. Muistisauraus on yksi helpoimmin hoidettavista. Miksi? Siksikö, että se on helppo jättää sivuun ilman hoidosta vastaavien vastuuta? Jos on näin, se on häpeä.

Veijo Tuunanen. Kemiönsaari 

Kun Halla-ahokaan ei onnistu asuntosijoituksissaan

 Äänesi edustaa valtaa

Kirjoitan tätä omana nimipäivänäni. Kiitoksia vain onnitteluista. Veijo olen ja Veijona pysyn. Voisin olla Henrykin, jos äidin tahto olisi toteutunut. Ristiäistilaisuudessa, niin äitini kertoi, pappi Jääskeläinen oli sanonut, ettei Henry ole sopiva nimi. Oli tarjonnut Veijoa ja se kelpasi äidilleni. Ripillä olen käynyt ja seurakuntaan kuulunut. Siinäpä kosketukseni kirkkoon, ellei sellaiseksi lueta seurakunnan luottamustehtäviä eläkepäivilläni. Tai taannoin kirkkoherran onnittelukäyntiä syntymäpäiväni kunniaksi. Oli miellyttävä tapahtuma. Kesti peräti 2,5 tuntia. Syyksi luen sen, että vierailija oli titteliltään kirkkoherra vaikka olikin nainen. Tähän päättyi tämän pakinan henkilökohtainen seurakunnallinen osuus.

Juhlia on riittänyt. Joulu, uusi vuosi, loppiainen ja meneillään olevat härkäviikot. Onnitteluita on riittänyt joka juhlan kunniaksi. Jos postikortit ovat vähentyneet niin Facebookki on tullut tilalle. Onnittelut, olivatpa ne tulevia tai lähteviä, perustuvat ihmissuhteisiin. Joukossa voi olla "pakon" tai "pinnallisia" onnitteluja. Kun lasken iästä johtuvan poistuman, uskon onnittelijoista valtaosan kuuluvan luokiteltavaksi hyviin ihmissuhteisiin. Ryhmään joka pitää elämää ja ryhtiä yllä läpi elämän. Tukee ja auttaa pyytämättä silloin kun sitä tarvitaan. Ohjaakin ja tarjoaa vaihtoehtoa ratkaisuihin, joita itse ei pysty tekemään. Hyvät ihmissuhteet ovat auttaneet minua. Kunpa minäkin olisin jollekin hyvä ihmissuhde.

Tuntuu siltä kuin joiltakin valtakunnan johtajilta puuttuvat ihmissuhteet. Kuin terve maatiaisjärkikin. Tarkoitan tässä Venäjän ja Israelin johtajia ja heidän käymäänsä sotaa. Onko viisasta tappaa ihmisiä ja tuhota siviilikulttuuri saadakseen itselle tuhotun maapalan? Nyt samaan seuraan uhoaa USA:sta kolmas. Ei hyvältä näytä. Kun kaikki kolme sanovat toimivansa kansalaistensa valtuuttamina ja demokratian nimissä, kysymyksessä on vedätys. Miten sodat estetään? Siihen ei näytä kukaan tietävän keinoa. Vastuu näyttää hajautuvan vaaleissa tapahtuvaksi. Niissä taas riittää kouhottajia joka lähtöön. Jos rauhan henkilöitäkin. Kannattaa ajatella kenelle äänensä antaa.

Samaa harkintaa kannattaa käyttää tulevissa kunta-ja aluevaaleissa. Niissä ollaan lähempänä tavallista elämän menoa. Miten elämä ja toimeentulo jakautuu ihmisten kesken. Saavatko kaikki tarpeellista terveydenhoitoa ja turvaa vanhuuteensa? Tukahtuuko koulutus ja kulttuuri säästöihin? Itäsuomalaisten jokapäiväistä elämää ei tajuta Helsingissä. Puoluejohtajat kiinnittävät huomionsa valtionvälisiin ja oman puolueensa asioihin. Tulevissa vaaleissa itäsuomalaisten pitää keskittää äänensä puolueelle ja henkilöille joilla on kyky nostaa asiat esiin. Hyvää tahtoa ei Helsingin herroilta puutu. Tieto on vain vähissä. Kokoomus, persut, kristilliset ja RKP ovat hallitusvastuussa ajamassa vähäosaiset ahdinkoon. Ja kansan kahtia. Vain vaaleilla nykyinen meno voidaan pysäyttää. Onhan tämä omituista kun eduskunnan puhemies Halla-aho "itkee ja suree julkisesti sijoituksiaan asuntorahastoon". Kertokaa hänelle, että rivitalo-osakkeen neliöhinta Tohmajärvellä oli muutama vuosi sitten 670e/m2. Nyt pyyntihinta on 210e/m2. Eikä ostajaa löydy silläkään hinnalla. Sanoo nimimerkki; "kokemusta on".

Itsenäisyys ei ole itsepäisyyttä

 Jatkon jatkot

Itsenäisyys on asia, ettei yksi päivä vuodessa riitä sen juhlimiseen. Itsenäisyysjuhlaan ei ole sopivaa viedä muita asioita tai tavoitteita tarkoituksella juhlan maineella hankkia julkisuutta ajamalleen hankkeelle tai itselleen. Siksi kansanedustaja Teemu Keskisarjan ps. toiminta, kieltäytymällä julkisuutta hakien menemästä Presidentin itsenäisyyspäivän kutsuille ja osallistumalla 612-kulkueeseen, on demokratiaa loukkaava teko. Nimenomaan häntä äänestäneitä kohtaan. Yleisessä tiedossahan on kulkueeseen osallistuvan äärioikeistolaisia ja natsimielisiä. Tiedossani ei ole mitä Keskisarja mielenosoittajille puhui, mutta yleisen Suomessa olevaan poliittiseen vallankäyttöön ei kuulu hallituspuolueen kansanedustajan hakevan tukea natsiyhteyksistä. Asia nostaa kysymyksen, miksi perussuomalaisen puoluejohto ei tuomitse Teemu Keskisarjan toimintaa? Vai tukeeko hiljaisuus yhteyksiä natsi- ja ääriliikkeisiin? Äänestäjien tulee tarkkailla kenelle äänensä antaa.

Henkilökohtaisesti Itsenäisyyspäivän juhlia seurasin televisiosta. Kutsua ei tullut tänäkään vuonna. Arvoasteikkoani edusti hyvin siivouksella elantonsa saava naishenkilö ja pariskunta, joka vuosikaudet on kerännyt roskia julkisilta paikoilta. Toki minullakin olisi ollut 30 vuotinen kokemus samalta alalta. Olin talonmies aikoinaan. Muista kutsuvieraista erotin TTK-ohjelmasta tutun Linnea Leinon. Häntä fanitin TTK:ssa ja nyt kutsuilla. Sääret muistan tanssikilpailuista. Olkapäät tulivat nyt tutuiksi pukusuunnittelijan toimesta. Muista kutsuvieraista kertokoot paikalla olleet.

Kovin armeija voittoiseksi itsenäisyyspäivän vietto näyttää muuttuvan. 11kk armeijan leivissä viettäneenä reserviläisenä en innostu ohimarsseista ja ylilennoista. Armeija puolustaa tarvittaessa itsenäistä maata, mutta itsenäisyyden pysymiseen liittyy paljon muutakin. Maitten johtajat näyttävät sytyttävän sodat, mutta eivät näytä lopettavan niitä. Armeijoita ja sotilaita käytetään välikappaleina sodan ja rauhan välissä. Demokraattisissa maissa rauhan asia on tavallisten ihmisten käsissä. Ei johtajien ja kenraalien.

Suurkirkossa oli juhlajumalanpalvelus. Siellä olen käynyt rippi- ja hääjuhlallisuuksissa. Vähän muissakin kirkoissa, vaikka olen aina ollut seurakunnan jäsen. Luottamushenkilökin. Pidän pappien puheita vaikeaselkoisina. Nyt piispa Teemu Laajasalo yllätti. Hänen saarnansa yhdistyi sopivasti raamatun sanan, tämän päivän tapahtumaan ja paikalla olleisiin. Hän kertoi miten Suomessa pussilippua kysymään presidentiltäkin. Tapahtumassa Laajasalo nosti tapahtuman sankariksi lipuntarkastajan. Hieno saarna.

Sykähdyttävimmän kokemuksen tänä itsenäisyyspäivänä koin Juhlajumalanpalveluksen lopussa. En ole musikaalinen. Erotan soitetun muksiikin lauletusta. Finlandia sovitettuna uruille, rummuille ja triangelille oli sellaista mitä en ole ennen kokenut. Finlandia on minulle nyt sävelin puhuttua kieltä niin ikävistä kuin iloisista asioista Suomen historiasta. Tuntemustani lisäsi linnassa laulaja Paula Vesalan esittämä Finlandia. Säveltäjä Jean Sibelius, sanoittaja V.A. Koskenniemi ja laulaja Paula Vesala edustavat kulttuuria, jonka rahoitusta hallitus on vähentämässä.

Poliisit eivät ole opettajia

Kulttuuri on muutakin kuin taidetta.

Puhutaan paljon kulttuurista. Jokainen omasta näkökannastaan katsoen. Paljon on myös heitä, jotka vain hymähtävät sanaa hienoston hömpötyksenä. Alkuaan kulttuuri merkitsi viljelyä. oliko se kyntöä, kylvöä ja sadon korjuuta? Ehkä. Minulle kulttuuri on olemista, tekemistä, rakentamista, elämistä ja elinympäristön tapahtumien  huomioimista. Tärkeää on huomata kulttuurissa tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset.

Ukkini aikoinaan oli seuramies. Sanottiin ukin lyöneen heinähangon pystyyn ja lähteneen pellolta kun näki vieraan tulleen talon pihaan. Heinäpouta ei ollut esteenä. Jokaista vierasta ennen tervehdittiin ja kysyttiin mitä kuuluu. Se ei ollut uteliaisuutta vaan tiedon tarvetta. Monesti vieras ehti ennen kuulumisten kysymistä kertoa terveisensä. Mistä on tulossa ja mihin menossa. Kahvitellessä kerrottiin säät, karjan, talon ja kylän tapahtumat. Se ei ollut juoruilua vaan ajankohtaista elämää. Ei ollut puhelinta saati kännykkää. Kulttuurin muutos edellä tapahtuneesta nykypäivään on iso. Jos nyt kysyt toiselta mitä kuuluu saat vastaukseksi, mitä se sinulle kuuluu. Lisäkysymys saa vastauksen, lopeta tai saat turpiisi. Kännykän tuijotus jatkuu keskeytyksettä.

Koulumaailmassa kuohuu. Siellä on paljon muutoksia entiseen. Kukaan ei tunnu olevan tyytyväinen nykymenoon. Ei opettajat, oppilaiden vanhemmat eivätkä oppilaatkaan.  Koulukulttuurin muutos näyttää tapahtuneen. Alakouluun mennessä minulla oli selässä reppu. Siinä äidin laatimat eväsleivät ja maitopullo. Taskussa kankainen nenäliina. Kaikilla ei sitäkään. Kouluun mennessä käveltiin. Tullessa juostiin niin, että loppumaito pullossa kirnuutui voikokkareiksi. Martan sain vieruskaveriksi. Liekö saanut minusta tarpeekseen. Ei tullut toisena päivänä enää kouluun. Piti vuoden tauon. Opettaja Aino Oinonen opetti meitä sanomaan hyvää päivää. Pelkkä päivä ei riittänyt. Kumarrus, niiaus ja kiitos olivat tärkeitä asioita. Kenellekään ei tullut mieleen meluta, häiritä tai jättää opettajan ohjeet noudattamatta.

Koulukulttuuri on muuttunut. Pulpetit ovat hävinneet luokasta. Oppilaat näyttävät opiskelevan omaan tahtiinsa. Jokaisella on kännykkä. Ja tietenkin koko ajan käytössä. Opettaja näyttää sivultiselta. Koulussa melutaan ja kiusataan. Käytetään väkivaltaa. Aseitakin. Tähän on tultu. Kaikki ovat tyytymättömiä. Kukaan ei puutu muutoksen aikaan saamiseksi. Sehän olisi astuminen koulukulttuurissa askel kohti entistä. Ja luopumista jopa kännykästä. 

Sisäministeri Mari Rantanen ps. ammatiltaan poliisi lupasi kouluihin poliiseja. Mitä koulupoliisi tekee? Tuskin poliisilla on valmiuksia opetukseen. Eihän poliisin ammattikokemus kansanedustajaksikaan ole tae tehtävässä onnistumisessa. Teen demareille käyttöön oman päätösehdotukseni. Luokkaan kuuluu opettaja ja oppilaat. Ei poliisit ja kännykät.

Kuten lukija lienee huomannut liittelen mielelläni asioita toisiinsa, vertailen ja yhdistän. Viisaat saattaisivat sanoa sitä assosioimiseksi. Minusta edellä oleva kirjoitukseni on perustelu sille, ettei kaikki uusi ole hyvää ihmiselle. Mutta ei vanhakaan. Elämän kokemukseeni sisältyy onnistumisia ja epäonnistumisia tasaisessa suhteessa. On lapio- ja tehdastyötä. Yrittäjyyttä ja kauluspaita tehtäviä. Olen kuljettanut hääpareja, rikollisia, lääkäreitä ja ruumiita samassa autossa. En kuitenkaan yhtä aikaa. En kaipaa sitä aikaa takaisin. Koulumaailmaa kylläkin. Vaikka siinä epäonnistuin eniten. Lukuun ottamatta opettaja Aino Oinosen ensimmäisen vuoden opetusta.