Jatkon jatkot
Itsenäisyys on asia, ettei yksi päivä vuodessa riitä sen juhlimiseen. Itsenäisyysjuhlaan ei ole sopivaa viedä muita asioita tai tavoitteita tarkoituksella juhlan maineella hankkia julkisuutta ajamalleen hankkeelle tai itselleen. Siksi kansanedustaja Teemu Keskisarjan ps. toiminta, kieltäytymällä julkisuutta hakien menemästä Presidentin itsenäisyyspäivän kutsuille ja osallistumalla 612-kulkueeseen, on demokratiaa loukkaava teko. Nimenomaan häntä äänestäneitä kohtaan. Yleisessä tiedossahan on kulkueeseen osallistuvan äärioikeistolaisia ja natsimielisiä. Tiedossani ei ole mitä Keskisarja mielenosoittajille puhui, mutta yleisen Suomessa olevaan poliittiseen vallankäyttöön ei kuulu hallituspuolueen kansanedustajan hakevan tukea natsiyhteyksistä. Asia nostaa kysymyksen, miksi perussuomalaisen puoluejohto ei tuomitse Teemu Keskisarjan toimintaa? Vai tukeeko hiljaisuus yhteyksiä natsi- ja ääriliikkeisiin? Äänestäjien tulee tarkkailla kenelle äänensä antaa.
Henkilökohtaisesti Itsenäisyyspäivän juhlia seurasin televisiosta. Kutsua ei tullut tänäkään vuonna. Arvoasteikkoani edusti hyvin siivouksella elantonsa saava naishenkilö ja pariskunta, joka vuosikaudet on kerännyt roskia julkisilta paikoilta. Toki minullakin olisi ollut 30 vuotinen kokemus samalta alalta. Olin talonmies aikoinaan. Muista kutsuvieraista erotin TTK-ohjelmasta tutun Linnea Leinon. Häntä fanitin TTK:ssa ja nyt kutsuilla. Sääret muistan tanssikilpailuista. Olkapäät tulivat nyt tutuiksi pukusuunnittelijan toimesta. Muista kutsuvieraista kertokoot paikalla olleet.
Kovin armeija voittoiseksi itsenäisyyspäivän vietto näyttää muuttuvan. 11kk armeijan leivissä viettäneenä reserviläisenä en innostu ohimarsseista ja ylilennoista. Armeija puolustaa tarvittaessa itsenäistä maata, mutta itsenäisyyden pysymiseen liittyy paljon muutakin. Maitten johtajat näyttävät sytyttävän sodat, mutta eivät näytä lopettavan niitä. Armeijoita ja sotilaita käytetään välikappaleina sodan ja rauhan välissä. Demokraattisissa maissa rauhan asia on tavallisten ihmisten käsissä. Ei johtajien ja kenraalien.
Suurkirkossa oli juhlajumalanpalvelus. Siellä olen käynyt rippi- ja hääjuhlallisuuksissa. Vähän muissakin kirkoissa, vaikka olen aina ollut seurakunnan jäsen. Luottamushenkilökin. Pidän pappien puheita vaikeaselkoisina. Nyt piispa Teemu Laajasalo yllätti. Hänen saarnansa yhdistyi sopivasti raamatun sanan, tämän päivän tapahtumaan ja paikalla olleisiin. Hän kertoi miten Suomessa pussilippua kysymään presidentiltäkin. Tapahtumassa Laajasalo nosti tapahtuman sankariksi lipuntarkastajan. Hieno saarna.
Sykähdyttävimmän kokemuksen tänä itsenäisyyspäivänä koin Juhlajumalanpalveluksen lopussa. En ole musikaalinen. Erotan soitetun muksiikin lauletusta. Finlandia sovitettuna uruille, rummuille ja triangelille oli sellaista mitä en ole ennen kokenut. Finlandia on minulle nyt sävelin puhuttua kieltä niin ikävistä kuin iloisista asioista Suomen historiasta. Tuntemustani lisäsi linnassa laulaja Paula Vesalan esittämä Finlandia. Säveltäjä Jean Sibelius, sanoittaja V.A. Koskenniemi ja laulaja Paula Vesala edustavat kulttuuria, jonka rahoitusta hallitus on vähentämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti