Ongelma jota ei pitäisi olla

On työpaikkoja, työttömiä vain tekijöitä puuttuu

Ihminen turhautuu kun näkee ongelmia ja tietää niiden ratkaisun, mutta ei voi eikä ole mahdollisuutta niitä korjata. Turha valitus ja asioiden pohdinta ilman päämäärähakuisuutta ahdistaa. Samoin kokeilut, joiden epäonnistumisen jo kaikki tietävät.

Minua, perhettäni ja tuttaviani tuskin on palveltu julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa mitenkään erikoisesti. Palvelut ovat olleet ammattitaitoisia, riittäviä ja ystävällisiä niin Pohjois-Karjalassa, Helsingissä kuin nyt Lounais-Suomessa. Omakohtaiset kokemukset olen julkaissut Hesarissa, Facebookissa ja blogissani. Samoista palveluista jotka koen hyviksi valitetaan. Valittajilla on ilmeisesti erilainen kokemuspohja kuin minulla. Heiltä puuttuu vertailu vanhaan.

Miten ratkaistaan ongelmat joista valitetaan tilanteessa jossa lääkäreitä, hoitajia on enemmän kuin koskaan. Samoin kyseisten ammattien koulutus sanotaan olevan "tapissaan". Hoidettavien, olivatpa he nuoria tai vanhoja sanotaan lähtökohtaisesti olevan terveempiä kuin ennen. Sairaalat ja terveyskeskukset potevat henkilökunta pulaa. Hoito takkuaa ja jonot hoitoon kasvatat. Hoitohenkilökunnasta on pulaa ja samaan aikaan heitä on työttöminä. Ja he, jotka ovat työssä uhkaavat erolla. Onko tässä menossa järkeä? Ei ole.

Ehdotan otettavaksi käyttöön maatiaisjärkeä. Ensimmäiseksi pitää unohtaa henkilökohtainen eduntavoittelu. Toiseksi poliittiset puolueet ja ammattijärjestöt ja niiden ristiriidassa olevat tavoitteet. Niin hyviä kuin ne demokraattisesti toimiessaan ovatkin, nopeaan ratkaisuun niiden kautta ei päästä. Kokoustamalla ja äänestämällä ei työtä tehdä. Tämä tiedetään. Ongelmat tiedetään työpaikalla ja ratkaisu tapahtuu työpaikalla. Rahallakaan ei ongelmia poisteta. Tarvitaan yhteistyötä, työnjärjestelyä ja oikeaa työnjohtoa. On unohdettava minkä värinen työtakki, montako kynää on rintataskussa ja onko "luupit" kaulassa vai kuumemittaus vai päiväpeiton oikaisu oikeus potilaan hoitoon. Kokonaisuus tarvitsee näitä kaikkia.

Hesarissa oli (11.8.) kirjoitus otsikolla "Nippelilainsäädäntö on työllistymisen este". Jutussa haastateltiin Tampereen työllisyysjohtaja Regina Saarta. Juttua lukiessa pitää unohtaa poliittiset puolueet, ammattijärjestöt ja taipumuksemme virkavaltaisuuteen. Ja tapaamme uskoa vain mitä lakiin on kirjoitettu. Vaikka pitäisimme sitä järjen vastaisena. Läpikäytyäni kaikki elämän kirjot ilman opillista pätevyyttä  yhdyn Saaren esittämiin mielipiteisiin. Järkisyillä. Pyörätuolin työntäminen, pesujen hoitaminen, ulkoilun ja ruokailun avustaminen, jopa dosetin täyttö onnistuu kotihoidossa. Laitoshoidossa laki ja ohjeistus näyttävät vaativan niihin vuosien koulutuksen.

Näyttää kuin pahin valittaja tai pohtija on ammattiinsa koulutettu lääkäri, hoitaja tai luottamushenkilö, jotka ovat päässeet hallintotehtäviin edustamaan taustansa, jäsenkirjan tai äänestyksen perusteella. Ojat pitää kaivaa sinne missä on tulvahuippuja. Tiet sinne missä on liikennettä ja ruuhkia. Näin on toimittu maatiaisjärjellä.

Onneksi kesää on vielä jäljellä.

 

VANHOJA AIKOJA MUISTELLESSA

 

Ongelmia pitää ratkoa, ei synnyttää

Luettunani (6.11.-19 ja 15.8.-22) Hesarin jutut vankilan tupakointikiellosta ja siitä johtuneesta vankien kantelusta eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon, jäin entisenä Sörkan vankilan työmestarina ihmettelemään nykymenoa Suomessa yleensä ja vankilassa erikoisesti.

Ottamatta kantaa tupakan terveydellisiin vaikutuksiin, näen tupakoinnin siviilissä ja vankiloissa pohjaavan samoihin historiallisiin asioihin, vaikutuksiin ja luuloihin, jotka pitävät tupakoitsijat koukussaan ja tupakkakauppiaat voimissaan yhteiskunnassa. Myös vankiloissa, olivatpa tupakoitsijat sitten henkilökuntaa tai vankeja.

Suomessa vankeinhoito lähtee siitä periaatteesta, että vankilatuomion saaneen ainoa rangaistus on vapauden menetys. Vankilaelämää toki säädellään lukuisilla säädöksillä, määräyksillä ja ohjeilla, joilla laitoselämä yleensä saadaan siedettäväksi niin henkilökunnalle kuin vangeille. Merkityksellisiä ovat myös vankien ja henkilökunnan kesken tehdyt  käyttäytymissäännöt, joihin etukäteen laadituilla ohjeilla ei koskaan päästä.

Suomessa myydään viinaa ja tupakkaa. Niitä myös siviilielämässä käytetään. Jokainen ymmärtää viinan ja tupakan erilaiset vaikutukset käyttäjäänsä. Siksi kaikki ymmärtävät miksi alkoholin ja päihdyttävien aineiden käyttö on vankilassa kielletty mutta tupakanpoltto sallittu.

Vankilaelämään liittyy paljon ongelmia ratkottaviksi. Siksi meneillään oleva tupakkajupakka tuntuu turhalta vankilaan sovitetulta siviilielämästä tuodulta ongelmalta, jota sielläkään ei ole ratkaistu. Yleinen Työlainsäädäntö ohjaa ja määrää  tupakoinnista myös vankiloissa. Aika muuttaa tupakkakielteiseksi suhtautumista tupakkaan vapaassa yhteiskunnassa. Olisiko viisaampaa odottaa sen vaikutusta myös vankien tupakointiin eikä lähteä  ohjeistolla liikaa ohjaamaan vankien tupakointipaikkoja heidän vapaa-ajallaan. Se johtaa vain salapolttoon ja turhaan valvonnan lisäämiseen. Samalla vapautuisi Apulaisoikeusasiamies ratkomaan tärkeimpiä ongelmakohtia vankiloissamme kuin tupakointiajat ja -paikat. Itse lopetin tupakan polton samana päivänä kun jäin vankilatyöstä eläkkeelle 1993.

 Veijo Tuunanen. evp. Sörkän työmestari

Julkaistu Hesarissa 16.7.-22.

On kiitoksen aika

"Julkiset palvelut on pantava kuntoon heti" kirjoitti mielipiteenään (Hs.3.7) tutkija Satu Ojala Tampereen yliopistosta. Hänelle ja monille muille yleisellä tasolla terveyspalveluja moittiville haluamme tietoon oman yli kahdeksankymmenen vuoden ajalta kokemuspohjaisen tuntemuksemme suomalaisesta terveyspalveluista.

Lienee tarpeetonta kertoa kunnanlääkäri ajoista, jolloin 10000 asukasta hoiti yksi lääkäri ja sairaalapalvelut rajoittuivat kulkutauteihin. Puhumattakaan sota-ajan vaikutusta elinolosuhteisiin ja terveyspalveluihin. Niilläkin palveluilla selvittiin.

Olemme molemmat vaimoni ja minä saaneet elää suhteellisen terveenä ja vähillä terveyspalveluilla paria viimeistä vuotta lukuun ottamatta. Niistä totuuspohjaisesti voimme kertoa, että hammashoito on toiminut ja kaikki neljä koronarokotusta olemme saaneet. Terveyskeskuksen ns. vuositarkastuksessa vaimoni sai lähetteen Tyks:n (13.4) sydänlääkäriin. Lääkäri soitti (6.6) ja sovimme hoitotavasta. Hoitoa varten kävimme (17.6) labrassa. Tyks:n röntgenissä kävimme (20.6). Aorttaläppä asennettiin (22.6) ja sydämen tahdistin (28.6). Vaimo palasi kotiin (29.6) ja kaikki on mennyt tähän asti erittäin hyvin.

Kirjoitamme tämän yhteisestä tahdostamme voidaksemme kiittää paikallista terveyskeskusta, Tyks:ä ja molempien ammattitaitoista henkilökuntaa. Sama kiitos kuuluu kaikille sidosryhmille, jotka liittyvät saamiimme palveluihin. Ehkä tärkein kiitos on osoitettava henkilökunnan ystävälliselle, potilaan huomioivalle hoitotavalle. Olette kunniaksi Euroopan parhaalle suomalaiselle terveydenhoidolle. Kiitos.

Kirsti ja Veijo Tuunanen yhdessä 176v.

Kemiönsaaren kunta.

 

Näinkin voi ajatella

 

Juhannuksena 2022.

Kun on 87 juhannusta takana, joista 73, armeija-aikaa lukuun ottamatta, on vietetty yhden ihmisen kanssa tavalla tai toisella, voinen sanoa juhannuksen vietosta jotakin. Sanomattakin lienee selvää, että kysymys aviopuolisosta.

Kaikki alkoi juhannuksen vietosta Samulisaaressa. Sen jälkeen juhannusta on vietetty yhdessä, ystävien kanssa, työssä ohjattuna tai sattuman varaisesti. On seurattu ajan virtaa. Joskus soudettu järvellä, laitettu koivuja porraspieleen, nostettu Suomen lippua ja tietenkin grillattu monet lihat piloille. Oltu sovussa ja välillä pienessä riidassa. Noudatettu juhannuksen käyttäytymissääntöjä ja rikottu niitä. On ollut niin hauskaa seuraa, ettei juhannusyöstä aamulla ole muistanut mitään. Siis perin tavallista juhannuksen viettoja. Koko ajan pyrkineet viettämään juhannustamme ja myös jouluja ohjeistuksen ja ajan mukaisen mallin mukaan.

Nyt kun 73 yhteiseen juhlaviettoon on tullut tilapäinen katkos, jää aikaa miettiä joulun ja juhannuksen viettoa. Onko siinä ollut mitään järkeä? Olemme seuranneet "vanhaa mallia" ja lisänneet siihen omat tapamme ja mahdollisuutemme ajattelematta enempää. Onko yhteiskunta ohjannut käyttäytymistämme juhlassa ja kauppa määritellyt tarpeemme juhlanviettoomme? Televisiosta näemme, että on.

Onko niin, että seinät määräävät sisällön elämään ja maisemat antavat täyttymyksen juhannuksen tai joulun viettoon? Mielestäni niin ei saisi enää olla. Kulisseilla ei löydy tyydytystä itselle, eikä maisema anna mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Niin arjessa kuin juhlassakin keskiössä on ihminen. Hyvät ihmissuhteet ovat voimavara, jonka pohjalta rakentuu koko elämä. Olen huomannut itsestäni eläväni tunnetilan varassa. Se johtaa mielialaani hyvään tai pahaan.

Seinät voi menettää ja maisemat kadottaa, mutta yhtäkään ihmissuhdetta en tahdo menettää. En huonojakaan. Nehän parhaiden ohjaavat oikealle tielle. Ja puoliso on paras tienviitta pysyä oikealla tiellä. Onhan itse hänet valinnut.

Vaimoa kotiin odotellessa, että päästään odottelemaan 74:ttä yhteistä juhannusta.

Sivistyksestä ja muustakin

 

Sivistys on kokemuksen kunnioittamista

Pitäisi keskittyä kesään ja kärpäsiin. Lehdistä saa lukea kuitenkin ratsastuksen opettajan syyllistyneen 13v. tytön törkeään seksuaaliseen hyväksi käyttöön. Kaupungin johtajaa syytetään epäasiallisesta käyttäytymisestä. Nyrkkeilypiireissä näytetään saatavan kähmiä nuorta naisnyrkkeilijää mielin määrin, jos on valmentajan titteli. Nyrkkeilyliitto toteuttaa omia kurinpitosääntöjään niin, ettei tapausta tarvitse edes ottaa tutkittavaksi. Olympiakomitean sotkuista samoissa asioissa puhumattakaan. Sitten on vielä Putin omine sääntöineen ja Erdogan .

Suomi on sivistysvaltio. Siihen kuuluu yhdessä laaditut, kokemukseen pohjautuvat säännöt yhteisestä käyttäytymisestä. Tämän hyväksyvät kaikki julkisesti, mutta sitten tuleekin kysymys, ollaanko valmiit noudattamaan sääntöjä ja lakeja. Eivät kaikki. Sen näkee viimeistään lehtiä lukiessaan. Olisiko niin, että ihmisillä on ns. julkinen elämä ja sitten se piiloelämä seksuaalisine tarpeineen. Sen hallitseminen näyttää olevan joillekin vaikeaa. Varsinkin jos siihen liittyy ylemmyyden tunnetta "kähminnän" kohteeksi joutunutta kohtaan. Näyttää kuin kähmintä kuuluisi kulttuuriperintäämme. On sanottavasti selvästi, ettei se nyky-yhteiskunnassa sinne kuulu. Seksuaaliasiat ovat jokaisen omassa lailla suojatussa päätöksessä, eikä niihin toisen ole lupa tahdollaan mitenkään puuttua. Joka seksuaalirikokseen syyllistyy, hänen paikkansa on istua miettimässä tekosijaan vankilassa, kunnes hoidoksi keksitään parempi keino. Tämä turvaa ns. naisrauhaa.

Oma ja suuri ongelma on Putin. Hänen päänsä sisään ei voi kurkistaa. Putinin teknilliset operaatiot ovat tappaneet ihmisiä ja tuhonneet kaupunkeja viimeksi nyt Ukrainassa. Oikeutusta tähän ei kukaan ajatteleva ihminen voi nähdä ja hyväksyä. Ihmisiä on joka junaan. Se tiedetään. Mutta miten ihmiset Putinin lähellä hyväksyvät Putinin sodan käynnin ja tappamisen? Se on ongelma jota sopii ihmetellä. Sivistysvaltion käyttäytymistavoista venäläisten sodan hyväksyminen poikkeaa. Järjestäytynyt ja sääntöihin sitoutunut yhteiskunta älyää poistaa rikan rokasta. Se on sivistyksen mitta.

Kesää ja kärpäsiä odotellessa, pitää sietää myös Turkin Erdogan. Hänkin elää omaa elämäänsä vielä enemmän kuin Putin. Erdoganille näyttää riittävän ongelmia. On kurdit ja terroristit sekä Turkin talous ja oma asemansa maansa johtajana. Kaikkien näiden hoitoon Erdogan näyttää tarvitsevan Ruotsia ja Suomea jarruttamalla näiden Nato jäsenyyttä. Tähän voi sanoa, että jarruttaahan voi, mutta pysähdystä jarrutus ei tässä tapauksessa aiheuta.

Yhteisten asioiden hoidossa on monia ongelmia. Putinilla se on patologinen valehteleminen, josta johtuu uskottavuuspula. Erdogan on iltalypsäjä, jolta lehmä menee umpeen koht`sillään. Demokratian ongelma on sen sisään itse luotu päätöksen tekojärjestelmä, joka voi joskus johtaa ongelmiin parasta ratkaisua etsittäessä. Vaikeuksia voivat aiheuttaa äänestyspäätökset, ovatko ne enemmistö, määräenemmistö vai yksimielisiä päätöksiä. Viime mainittu on noussut Nato päätöksien ongelmaksi.

Jo kahden ihmisen yksimielinen päätös voi olla vaikea toteuttaa. Esimerkkinä avioliitto.