TAKKIINKIN TULEE REIKIÄ

Vaaleja pukkaa, ehdokkaita etsitään

Ennen sanottiin, että jälkipelit pelataan Loimaalla. Minulle ei ole koskaan selvinnyt miksi Loimaalla. Lahden edustaja kokouksen jälkeen ei jälkipeliin ole aihetta. Kaikki meni niin kuin oli tarkoitettu. Joku voisi sanoa, että suunniteltu. Jossain päin maailmaa, voidaan puoluekokoukset suunnitella hyvinkin tarkasti. Jopa niin, että päätöksetkin voidaan jakaa medialle edellisenä päivänä. Onneksi ei meillä Suomessa.

Erityisen suolan puoluekokouksiin takaa henkilövaalit. Nehän toteutetaan suljettuna lippuäänestyksenä. Aina on mahdollisuus yllätyksiin, vaikka mustaa hevosta ei olisikaan. Äänestystuloksen vertaaminen ennakointiin antaa viitettä tulevaisuudesta. Toteuttaako voittaja lupauksensa ja jäikö mitä hävinneiden hampaankoloon?

Tosiasia on, että niin ihmisten kesken yleensä kuin politiikassakin vallitsee kilpailu paikoista, asemasta ja vallasta. On syytä muistaa, että tulee voittoja mutta myös tappioita. Joka näitä pelkää, on syytä pysyä pois politiikasta.

Kilpailua käydään puolueiden kesken, mutta ankarimmat kisat käydään puoluetovereiden kesken. Sitä on turha kieltää. Reikää tulee villapaidan selkään joskus enemmän joskus vähemmän. En pidä sitä välttämättä pahana, kunhan tällainenkin kamppailu käydään hillitysti ja tiedostaen kamppailun olemassa olo. Reilu kisa, kovakin, pitää kamppailijat virkeinä. "Voittajan" on tarjottava voittonsa vielä äänestäjille. Siellä vasta voittaja määritellään lopullisesti.

******

Viimeistään  nyt on aika kääntää huomio tuleviin kuntavaaleihin. Puolueet etsivät ehdokkaita. Mikä sinänsä tuntuu ihmeelliseltä. Eikö halukkaita ole riittämiin? Jos etsintä menee vaikeaksi tuppaa mukaan  tulemaan epäkuranttia porukkaa. Sellaisia, joilla ei välttämättä ole haluja eikä kykyjä yhteisten asioiden hoitoon. Sellaiset ehdokkaat saattavat avata ovia protestiäänestäjille. Tämä on näkynyt edellisten vaalien jytkyissä.

Kunnallisvaaliehdokkaita puolueet näyttävät hakevan sellaista paikoista, joissa ehdokas on yleisön palvelutehtävissä. Terveyskeskukset, kaupat, urheiluseurat ja erilaiset yhdistykset ovat ehdokkaita pestaavien erityisessä suosiossa. Varsinaista kokemusta puolue- tai kunnallispolitiikasta ei juuri näissä tapauksissa tarvita. Keskustakin, joka ennen sai valita ehdokkaansa maatilan suuruuden perusteella on häärinyt ehdokkaita etsiessään jopa kokoomuksen tontilta  virkamiehiin ja demareiden puolelta tavallisiin palkollisiin. Siinä on hyvät puolensa, että "noviiseja" on helppo alkuun ohjata, mutta myöhemmin vaikea pitää rivissä. Vanha järjestelmä, jossa edettiin luottamushenkilöpaikoille puoluetoiminnan kautta näyttää hiipuvan entisestään. Erityinen vahinko on jos jopa kansanedustajaksi ja ministeriksi pääsee etenemään muilla tiedoilla ja taidoilla kuin mitä demokraattinen järjestelmä edellyttää.  Esimerkkejä löytyy tämän päivän eduskunnasta ja hallituksesta.

******

Viikon mokaajat: Juha Sipilä ja Jussi Niinistö.

Suunta alas: Suomalainen jääkiekko ja Therese Johaug

Suunta ylös: Antton Rönnholm

VANHASSA VARA PAREMPI

On harkinnan aika

Eletään aikaa, jossa politiikalta ja politiikoilta vaaditaan muutosta sanomatta tarkemmin mihin asiaan. Yleensä tahdotaan parempaa ja nopeasti. Nykyinen ei riitä, vaikka asiat eivät järin huonosti olisikaan. Tällaisesta muutoksesta saavat amerikkalaiset juuri nyt nauttia. Euroopassa oireillaan samaan suuntaan. Toivottavasti Suomessa vältytään tällaisilta muutoksilta. Radikaalisimmat muutokset lähtevät yleensä liikkeelle äkkinäisistä henkilövaihdoksista johtopaikoilla. Tämän ovat mahdollistaneet netti ja sen ympärillä tapahtunut "mielipidemuokkaus". Haaveen ja mahdollisen raja on ollut helppo haihduttaa. Vanhassa järjestelmässä pääseminen ihmisten tietoisuuteen vaati työtä ja siitä saatua kokemusta.  Pääsy kilpailemaan johtopaikoista vei jopa kymmeniä vuosia.

Kirjoitin noin kun näen uhkaa nopeista muutoksista itselleni ja muille samoin ajatteleville kanssa ihmisille. Ei vanhan, eläkeläisen tai sairaan nykyinen tilanne  niin hyvin ole, ettei siinä olisi parannettavaa. Nopeilla muutoksilla ja taitamattomuudella on taipumus muuttaa ainakin alkuun asioita huonompaan suuntaan. Tulee mieleen liikennekaaret, sotet ja muut yhteiskuntaa mullistavat hankkeet. Kaikilla muutoksilla sanotaan olevan kiire. Rahat eivät riitä. Syyksi sanotaan liian yleistävästi kulut vanhusten ja sairaiden hoidossa. Ei vanhukset ja sairaat aiheuta yksin rahojen riittämättömyyttä.  Eikö joku voisi nostaa tarkasteluun miten vanhusten ja sairaiden hoidossa  sinne osoitetut varat jakautuvat. Kyllä ne työllistävät alan ammattilaisia. Eikä aina niinkään tasapuolisesti. Eläkeläiseksi tai sairaaksi ei jokainen tule, vanhaksi kylläkin.

******

Edellä oleva on pohjustus tulevaan SDP: puoluekokoukseen ja eritoten siellä tapahtuvaan  puheenjohtajavaaliin. Tällainen pukinsorkka pakinoitsijalle suotakoon.

SDP:n puheenjohtajaksi on ehdolla kolme henkilöä. He lienevät jo kaikille tunnetut. Tuttu lienee myös sanonta "nelosista paras". Sanonta syntyi kun koulupoika vastasi isälleen koulutodistuksen nelosista. Nykyisin sanontaa käytetään kun useammasta hyvästä pitäisi valita paras. Nyt kolmosista paras.

Vastuu parhaan valinnasta on 500 puoluekokousedustajilla. Heidän valintansa määrittää miten puheenjohtaja  kelpaa äänestäjille. Sillä heitä tulee se voima ja valta,  joka pitää puoluetta esillä hoitamaan kansalaisten asioita.

Medialta saadun tietämyksen perusteella uskallan todeta, että vaihtoehtoja ehdokkaista löytyy. Kaikki ovat kelvollisia. Vain asioiden painotuksista ja hoitotavasta  löytyy selviäkin eroja.

Tytti Tuppurainen on maltillinen Eurooppaan päin suuntautunut ehdokas. Hän sanoo SDP:tä koko kansan puolueeksi. Hänen tukijansa löytynevät kuitenkin eniten naisliikkeen piiritä.

Timo Harakka on voimakkaasti esiintuonut itseään uudistavana, edistyksellisenä, aloitteellisena ja rohkeana. Harakka haluaa vedota  erityisesti alle 50 vuotiaisiin äänestäjiin.

Antti Rinne vallassa olevana puheenjohtajana asettuu ehdolle henkilönä,  joka on kasvattanut ja yhdistänyt puolueen edellisestä vaaliromahduksesta nykyiseen asemaan.

******

Vilkaistaanpa vähän naapurin tontille. Ensimmäisenä nousee esiin pääministeri Sipilän suojatin liikenneministeri Bernerin sähläys tehtävissään. Siihen on helppo määrittää syyksi molempien innokkuus ja kokemattomuus tehdä suuria päätöksiä omiin nimiin ohi demokraattisen päätöksenteon. Varoittava esimerkki.

Vihreillä on meneillään oma puheenjohtaja kamppailu. Nykyinen puheenjohtaja Niinistö uhoaa vihreiden valloittavan koko poliittisen kentän. Alkuun kuitenkin vain suurimmat kaupungit. Kunhan uusi puheenjohtaja ei vain tukehtuisi pullaansa. Varoittava esimerkki tämäkin.

Pamahtaako kesäkuussa persuista? (hah, hah) Jos Jussi Halla-ahosta tulee persujen puheenjohtaja niin sillä on merkitystä. Kielteistä koko Suomeen, sillä sehän tietäisi ulkoministerin vaihtoa. Se taas, jos jotain tolkkua on, niin hallituskriisiä. Jos Halla-aho on ehdolla, mutta ei pääse puheenjohtajaksi, luulen sen poikivan eduskuntavaaleissa muiden puolueiden pussiin. Persut alkavat olla varoittava esimerkki asiassa kuin asiassa.

SDP:n viidelläsadalla kokousedustajalla on vastuu edellä olevat huomioiden valita Tuppuraisen, Harakan ja Rinteen kesken kuka heistä mahdollisesti tulee tulevaan Suomen hallitukseen pääministeri tai valtiovarainministeri. Siihen tarvitaan harkintaa.                                                    

Hiki ei haissut gaalassa

Aihetta muutokseen

Paljon porua, vähän villoja. Siinä urheilugaalan tämän vuoden kattaus kokonaisuudessaan. Ulkopuolisilla pöhötetty tapahtuma ennalta arvattavine ohjelmineen niin paikan päällä kuin televisiossa on loppuu kaluttu luu. Urheilugaala tarvitsee uudistumista ja palaamista urheilun ja siihen tiiviisti liittyvän oheistoiminnan piiriin.

Uudistuminen voisi tapahtua esim. karsimalla mahdottomiin paisunutta palkittavien määrää. Jääkiekko nousi niin lajina kuin palkittuna kohtuuttoman huomion kohteeksi. Kiekkoväen omat kiitokset omilta omille tuntuivat yliannostetuilta. Vain joukkueen bussikuskit ja jäähallin vahtimestarit jäivät kiittämättä.

Jotta turha parran pärinä palkittujen kohdalta saataisiin vähenemään, loppumaanhan sitä ei saada, on yksilöurheilijat ja joukkueurheilijat palkittava omissa kategorioissaan. Yksilöurheilijaa ja joukkueurheilijaa  ei voi verrata toisiinsa paremmuudessa suhteessa toisiinsa koska he eivät ole yhteismitattavissa. Joukkueurheilijan tulokseen vaikuttavat aina toiset joukkueen jäsenet.

Kaikki palkitut ja erityisesti Leo-Pekka Tähti ovat palkintonsa ansainneet. Palkittujen arvostus ei saada jäädä turhan hömpän alle. Siksi urheilugaalaa on kehitettävä niin, että urheilutulokset ja niiden tekijät nousevat  selvemmin esiin muusta markkinahumusta.

VAALIT LÄHESTYY

Täit ja omatkin voivat munia

Aloitetaan tietokilpailukysymyksellä. Kuka on sanonut: "Puhun niin totta kuin osaan?" Kuka on sanonut: "Olen toiminut niin oikein kuin osaan?" Entä kuka on sanonut: "Puhalsin niin vähän kuin osasin?" Oikeat vastaukset löytyvät jutun lopusta.

Pakinoitsijalla ei ole ollut puutetta kirjoitus aiheista. On saanut kirjoittaa siitä mitä pääministeri Juha Sipilä ei ole sanonut. Ja siitä mitä muut kirjoittajat ovat kirjoittaneet Sipilän sanomattomuudesta. Nyt ovat jo valtakunnan "kellokkaatkin" tulleet mukaan keskusteluun.

Yritysjohtaja, hallitusten puheenjohtajana palkittu Jorma Eloranta sanoi TV-haastattelussa, että pääministeri Juha Sipilää kiusataan ja Sipilän ympärillä käyty keskustelu on juridista saivartelua.

Juridinen = oikeudellinen/lainopillinen. Saivartelu sanalle on vaikeampi löytää vastinetta tämän päivän käyttösanastosta. Saivar tai saivare on täin muna, jonka täi munii ihmisen  karvoihin. Yleensä tukkaan. Harvoin munii pesiin. Täi on kiusallinen olipa se tukassa tai vaatteissa. Olipa niin tai näin, täi kiusaa ihmistä ja saivaret ovat sen ensiaste, joka on saatava laillisesti tai puolipakolla pois kehittymästä täiksi.  Mitä lie johtaja Jorma Eloranta sanoillaan tarkoittanut? Hyvä kuitenkin, ettei hän ole pääministeri.

Presidentti Sauli Niinistö otti Ylen aamulähetyksessä myös kantaa pääministeri keskusteluun. Hän kiitti pääministeriä ulkopolitiikan hyvästä hoidosta ja totesi myös, että pääministeri ottanee opikseen omistusten ympärillä käydystä keskustelusta.

******

Demari rintamallakin tapahtuu. Puheenjohtaja ehdokkaat ovat kiertäneet kenttää. Kenttä on huono ilmaisu. Jäsenaktiivien keskuudessahan he ovat vierailleet. Demarien kenttä on se porukka joka vaaleissa antaa äänensä.

Puheenjohtaja kilvasta olen jotain tainnut kirjoittaa aikaisemmin. "Pekuloinut" sitä. Viimeisimmässä Hesarin  sunnuntailiitteessä on viiden kokosivun "pekulointi" demareiden puheenjohtaja kilvasta.

Olen tällainen tavallinen äänestäjä, joka on varustettu ainoastaan sillä tietopohjalla miltä omasta mielestä tuntuu. Sanovat sitä mutu-tiedoksi. Jos ja kun puheenjohtaja kilpaa käydään niin kysymys on vallankäytöstä. Kun aate ja tavoite on sama, niin puheenjohtajavaaleissa jääkin arvioitavaksi vain miten puheenjohtaja käyttää valtaa  niiden tavoitteiden hyväksi, jotka äänestäjät  tuntuvat tärkeiksi.  Äänestäjän tuki puolueelle on paljon vaikeampi arvioitava ja voi olla aivan muuta kuin  500:n  äänet puheenjohtajaa valittaessa.

Kolmesta puheenjohtaja ehdokkaasta valitsevat piirien edustajat puheenjohtajan. Heidän tulee arvioida kuka ehdokkaista parhaiten saa äänestäjät liikkeelle tulevissa vaaleissa. Ensimmäinen kannatusmittaus tapahtuu jo kuntavaaleissa. Nykyään ihmiset määrittelevät kantansa jo kunnallisvaaleissa puolueen ykkös luottamushenkilöiden kannatuksen perusteella.

******

Demareiden gallupmenestykseen ovat vaikuttaneet paitsi omat toimet, niin osaltaan myös pääministerin sekoilu omistustensa,  sukunsa ja Ylen kanssa. Vähäistä ei ole myöskään Bernerin liikennekaari- ja mustalaatikkohanke demareiden nousuun. Kunhan Halla-aho alkaa kammeta kesäkuun persujen puoluekokouksessa Timo Soinia puheenjohtajan jakkaralta, uskon ääniä ropisevan demareiden reppuun oikein olan takaa. Eikä vihreitäkään pidä väheksyä. Keskeistä kahinaa silläkin taholla on viime aikoina ollut havaittavissa. Kunhan ei itse tyritä, niin hyvältä näyttää tulevaisuus demari vinkkelistä.

Tietokilpailukysymysten vastaukset oli unohtua. Kaksi ensimmäistä ovat kaikille selvät. Niitä en viitsi edes tähän kirjoittaa. Eikä kolmaskaan ole vaikea. Sen sanoi rattijuoppo kotiin tultuaan vaimolleen.

                                              Veijo Tuunanen

HERÄÄ KYSYMYS MISTÄ ON KYSYMYS

Kysymys on tietenkin pääministeri Juha Sipilän seikkailuista rahamaailman, perheen ja politiikan mielenkiintoisessa mailmassa. Näyttää kuin näiden kolmen vyyhti on sellaisessa sotkussa, ettei siitä ota selvää se kuuluisa erkkikään.
Tässä en ryhdy toistamaan väitteitä, kysymyksiä ja Sipilän selityksiä. Niitä on media tulvillaan. Totean vain, että vaikka ihminen menestyy jokaisen lohkon osalla hyvin, niin yhdessä rahan, perheen ja politiikan lohkot näyttävät olevan vaikeasti hallittavissa. Varsinkin Sipilällä.
Juha Sipilä tuli puoluepolitiikkaan upporikkaan liikemiehen maineella. Rahaa oli niin paljon, että sitä piti piilottaa vakuuskuoriin. Mitä ne ovat, en minä tiedä. Paljon sitä rahaa pitää olla kun ei ilkeä muille kertoa. Muut ministerit ja kansanedustajat joutuvat taloudellisen tilanteensa paljastamaan.
Perhe ja lapset näyttävät olevan Juha Sipilälle rakkaita. Jopa suku aina serkkuihin ja enoihin asti. Heistä Juha Sipilä näyttää kantavan vastuuta aina taloudellisiin asioihin asti. Olisiko uskonnollinen vakaumus yksi sitova elementti perheeseen ja sukuun?
Eniten politiikka näyttää olevan se osa-alue, jota on Sipilän lähes mahdoton sitoa rahan ja suvun kanssa yhteen kuvaan kyväksyttävästi. Politiikassa ovat omat kirjoitetut ja osaltaan kirjoittamattomat lainalaisuutensa. Monet niistä puhtaita muotoseikkoja, mutta ohittamalla ne kaatavat monesti vahvatkin vankkurit.
Juha Sipilän tullakseen noiden kolmen, rahan, suvun ja politiikan kanssa toimeen, on tunnustettava, että nykyinen käytetty taktiikka on muututtava. Kuuluisiko uuteen ehdoton avoinmuus olipa kysymyksessä mikä asia hyvänsä. Päämisterillä jos kellä luulisi siihen olevan varaa. Katsotaan miten tässä jatketaan.
 

KIITOS MUISTAMISESTA

RAKKAAT  VASEPUUKKIKAVERIT  JA  MUUT.

Lämpimät ja sydämestä tulevat kiitokset muistamisesta 28 vuotispäiväni johdosta. Että teitä on vielä jäljellä näin paljon. Tohmajärveltä lähtiessäni luulin kavereita olevan jäljellä vain yksi. Jaatisen Kössi. Hän onkin sitten se joka veisaa varmasti meikäläisen ja monen nuoremmankin hautaan.

Kuten olen antanut ymmärtää elelen pysyvän ihmissuhteen kanssa nykyisin Taalintehtaalla.  Kesäksi  tulemme toki Tohmajärvelle. Se vanhakin tarvitsee maiseman vaihtelua. Sitä saa niin mereltä kuin kielenkin puolelta. Tämä on ns. Ruotsin kielistä aluetta.

Meidät on otettu täällä vastaan hyvin. Ei edes kieli vaikeuksia. Vassa kuu ja taktak olen opetellut sanomaan. Paremmin täkäläiset ymmärtävät Karjalan murretta kuin mitä heiltä odottaisi. Eikä ihme kun sodan jälkeen tänne evakoitiin puolet vanhan Värtsilän asukkaista. Rautatehtaan täällä omisti silloin Värtsilä yhtymä. Parturikin sanoi kuultuaan aksenttini olevansa lähtöisin Uudesta Värtsilästä. Kertoi olleensa Katri Helenan kanssa samalla luokalla koulussa. Annoin jatkaa tukan leikkausta. Ei kuitenkaan hyräilty puhelinlankoja.

Omasta ja pysyvän ihmissuhteen kuulumisista sen verran, että terveenä on kiduttu. Lunssaa on sairastettu kun sitä kuuluu olevan liikkeellä. Mitä lie kohta kuukausi. Vähin olen kirjoitellut juttuja puukiin ja plokiin. Karjalaisen kolumneihin ja pääkirjoituksiin olen präntännyt mielipiteitäni, etteivät mitä hyvänsä kirjoittelisi. Ja onhan minulla ollut palsta Viikko Pohjois-Karjalaan. Olisko jo 20 vuotta. Olisi täällä paikallislehti. Kaksikielinen Annosbladet. Kävin siellä vuosi sitten juttusilla ja kai ne juttujanikin voisivat ottaa, mutta en vielä edes tarjonnut. Jäi huonot muistot Koti-Karjalasta. Se lehti paisui niin suureksi, että meikäläisen ja muutaman vakituisenkin toimittajan jutut alkoivat hävitä tuntemattomalla tavalla. Nykyisin tämmöisen kirjoittajan  jutut näyttää täyttävän pappien ja muiden uskontoon liittyvät kirjoitukset mikä on kannustettavaa tänä maallisuuden aikana.

Kiitän vielä kerran muistamisesta. Ihan aikuisten oikeesti. Kissa elää kiitoksella ja minä tykkään muistamisesta, vaikka vastaan joskus pyryytänkin. Ihmiselle tärkeintä elämässä ovat hyvät ihmissuhteet. Se ei tarkoita, että oltaisiin asioista aina samaa mieltä tai tavatessa vain hymisteltäisiin. Kun ihmissuhteisiin lisätään rehellisyys niin siitä ne hyvät ihmissuhteet syntyvät. Ja ne kestävät.

                                   Kiitoksella Tuunasen Veke