KIITOS MUISTAMISESTA

RAKKAAT  VASEPUUKKIKAVERIT  JA  MUUT.

Lämpimät ja sydämestä tulevat kiitokset muistamisesta 28 vuotispäiväni johdosta. Että teitä on vielä jäljellä näin paljon. Tohmajärveltä lähtiessäni luulin kavereita olevan jäljellä vain yksi. Jaatisen Kössi. Hän onkin sitten se joka veisaa varmasti meikäläisen ja monen nuoremmankin hautaan.

Kuten olen antanut ymmärtää elelen pysyvän ihmissuhteen kanssa nykyisin Taalintehtaalla.  Kesäksi  tulemme toki Tohmajärvelle. Se vanhakin tarvitsee maiseman vaihtelua. Sitä saa niin mereltä kuin kielenkin puolelta. Tämä on ns. Ruotsin kielistä aluetta.

Meidät on otettu täällä vastaan hyvin. Ei edes kieli vaikeuksia. Vassa kuu ja taktak olen opetellut sanomaan. Paremmin täkäläiset ymmärtävät Karjalan murretta kuin mitä heiltä odottaisi. Eikä ihme kun sodan jälkeen tänne evakoitiin puolet vanhan Värtsilän asukkaista. Rautatehtaan täällä omisti silloin Värtsilä yhtymä. Parturikin sanoi kuultuaan aksenttini olevansa lähtöisin Uudesta Värtsilästä. Kertoi olleensa Katri Helenan kanssa samalla luokalla koulussa. Annoin jatkaa tukan leikkausta. Ei kuitenkaan hyräilty puhelinlankoja.

Omasta ja pysyvän ihmissuhteen kuulumisista sen verran, että terveenä on kiduttu. Lunssaa on sairastettu kun sitä kuuluu olevan liikkeellä. Mitä lie kohta kuukausi. Vähin olen kirjoitellut juttuja puukiin ja plokiin. Karjalaisen kolumneihin ja pääkirjoituksiin olen präntännyt mielipiteitäni, etteivät mitä hyvänsä kirjoittelisi. Ja onhan minulla ollut palsta Viikko Pohjois-Karjalaan. Olisko jo 20 vuotta. Olisi täällä paikallislehti. Kaksikielinen Annosbladet. Kävin siellä vuosi sitten juttusilla ja kai ne juttujanikin voisivat ottaa, mutta en vielä edes tarjonnut. Jäi huonot muistot Koti-Karjalasta. Se lehti paisui niin suureksi, että meikäläisen ja muutaman vakituisenkin toimittajan jutut alkoivat hävitä tuntemattomalla tavalla. Nykyisin tämmöisen kirjoittajan  jutut näyttää täyttävän pappien ja muiden uskontoon liittyvät kirjoitukset mikä on kannustettavaa tänä maallisuuden aikana.

Kiitän vielä kerran muistamisesta. Ihan aikuisten oikeesti. Kissa elää kiitoksella ja minä tykkään muistamisesta, vaikka vastaan joskus pyryytänkin. Ihmiselle tärkeintä elämässä ovat hyvät ihmissuhteet. Se ei tarkoita, että oltaisiin asioista aina samaa mieltä tai tavatessa vain hymisteltäisiin. Kun ihmissuhteisiin lisätään rehellisyys niin siitä ne hyvät ihmissuhteet syntyvät. Ja ne kestävät.

                                   Kiitoksella Tuunasen Veke