On harkinnan
aika
Eletään
aikaa, jossa politiikalta ja politiikoilta vaaditaan muutosta sanomatta
tarkemmin mihin asiaan. Yleensä tahdotaan parempaa ja nopeasti. Nykyinen ei
riitä, vaikka asiat eivät järin huonosti olisikaan. Tällaisesta muutoksesta
saavat amerikkalaiset juuri nyt nauttia. Euroopassa oireillaan samaan suuntaan.
Toivottavasti Suomessa vältytään tällaisilta muutoksilta. Radikaalisimmat
muutokset lähtevät yleensä liikkeelle äkkinäisistä henkilövaihdoksista
johtopaikoilla. Tämän ovat mahdollistaneet netti ja sen ympärillä tapahtunut
"mielipidemuokkaus". Haaveen ja mahdollisen raja on ollut helppo
haihduttaa. Vanhassa järjestelmässä pääseminen ihmisten tietoisuuteen vaati
työtä ja siitä saatua kokemusta. Pääsy
kilpailemaan johtopaikoista vei jopa kymmeniä vuosia.
Kirjoitin
noin kun näen uhkaa nopeista muutoksista itselleni ja muille samoin
ajatteleville kanssa ihmisille. Ei vanhan, eläkeläisen tai sairaan nykyinen
tilanne niin hyvin ole, ettei siinä
olisi parannettavaa. Nopeilla muutoksilla ja taitamattomuudella on taipumus
muuttaa ainakin alkuun asioita huonompaan suuntaan. Tulee mieleen
liikennekaaret, sotet ja muut yhteiskuntaa mullistavat hankkeet. Kaikilla
muutoksilla sanotaan olevan kiire. Rahat eivät riitä. Syyksi sanotaan liian
yleistävästi kulut vanhusten ja sairaiden hoidossa. Ei vanhukset ja sairaat
aiheuta yksin rahojen riittämättömyyttä.
Eikö joku voisi nostaa tarkasteluun miten vanhusten ja sairaiden
hoidossa sinne osoitetut varat
jakautuvat. Kyllä ne työllistävät alan ammattilaisia. Eikä aina niinkään
tasapuolisesti. Eläkeläiseksi tai sairaaksi ei jokainen tule, vanhaksi
kylläkin.
******
Edellä oleva
on pohjustus tulevaan SDP: puoluekokoukseen ja eritoten siellä tapahtuvaan puheenjohtajavaaliin. Tällainen pukinsorkka pakinoitsijalle
suotakoon.
SDP:n
puheenjohtajaksi on ehdolla kolme henkilöä. He lienevät jo kaikille tunnetut.
Tuttu lienee myös sanonta "nelosista paras". Sanonta syntyi kun
koulupoika vastasi isälleen koulutodistuksen nelosista. Nykyisin sanontaa
käytetään kun useammasta hyvästä pitäisi valita paras. Nyt kolmosista paras.
Vastuu
parhaan valinnasta on 500 puoluekokousedustajilla. Heidän valintansa määrittää
miten puheenjohtaja kelpaa äänestäjille.
Sillä heitä tulee se voima ja valta, joka pitää puoluetta esillä hoitamaan
kansalaisten asioita.
Medialta
saadun tietämyksen perusteella uskallan todeta, että vaihtoehtoja ehdokkaista
löytyy. Kaikki ovat kelvollisia. Vain asioiden painotuksista ja hoitotavasta löytyy selviäkin eroja.
Tytti
Tuppurainen on maltillinen Eurooppaan päin suuntautunut ehdokas. Hän sanoo
SDP:tä koko kansan puolueeksi. Hänen tukijansa löytynevät kuitenkin eniten
naisliikkeen piiritä.
Timo Harakka
on voimakkaasti esiintuonut itseään uudistavana, edistyksellisenä,
aloitteellisena ja rohkeana. Harakka haluaa vedota erityisesti alle 50 vuotiaisiin äänestäjiin.
Antti Rinne
vallassa olevana puheenjohtajana asettuu ehdolle henkilönä, joka on kasvattanut ja yhdistänyt puolueen edellisestä
vaaliromahduksesta nykyiseen asemaan.
******
Vilkaistaanpa
vähän naapurin tontille. Ensimmäisenä nousee esiin pääministeri Sipilän
suojatin liikenneministeri Bernerin sähläys tehtävissään. Siihen on helppo
määrittää syyksi molempien innokkuus ja kokemattomuus tehdä suuria päätöksiä
omiin nimiin ohi demokraattisen päätöksenteon. Varoittava esimerkki.
Vihreillä on
meneillään oma puheenjohtaja kamppailu. Nykyinen puheenjohtaja Niinistö uhoaa
vihreiden valloittavan koko poliittisen kentän. Alkuun kuitenkin vain suurimmat
kaupungit. Kunhan uusi puheenjohtaja ei vain tukehtuisi pullaansa. Varoittava
esimerkki tämäkin.
Pamahtaako
kesäkuussa persuista? (hah, hah) Jos Jussi Halla-ahosta tulee persujen
puheenjohtaja niin sillä on merkitystä. Kielteistä koko Suomeen, sillä sehän
tietäisi ulkoministerin vaihtoa. Se taas, jos jotain tolkkua on, niin
hallituskriisiä. Jos Halla-aho on ehdolla, mutta ei pääse puheenjohtajaksi,
luulen sen poikivan eduskuntavaaleissa muiden puolueiden pussiin. Persut
alkavat olla varoittava esimerkki asiassa kuin asiassa.
SDP:n
viidelläsadalla kokousedustajalla on vastuu edellä olevat huomioiden valita
Tuppuraisen, Harakan ja Rinteen kesken kuka heistä mahdollisesti tulee tulevaan
Suomen hallitukseen pääministeri tai valtiovarainministeri. Siihen tarvitaan
harkintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti