Tohmajärvellä on tämän valtuustokauden aikana villiytytty kieltäytymään ja eroamaan luottamustehtävistä. Jos en ihan pihalla ole syistä, niin ne kaikki johtavat samalle sylttytehtaalle, jota johtaa pari tai korkeintaan kolme henkilöä.
Luottamustehtävästä kieltäytyi, vieläpä keulatehtävästä, henkilö perusteenaan poliittiset syyt.
Valtuusto äänesti ja yksinkertainen enemmistö hyväksyi kieltäytymisen. Valitukset hallinto-oikeuteen.
Luottamushenkilö pyysi eroa valtuuston jäsenyydestä, perusteenaan omantunnon syyt. Valtuusto äänesti ja yksinkertainen enemmistö (oma ryhmä) hyväksyi eron.
Nyt näyttää siltä, että Tohmajärven valtuuston enemmistölle kelpaa tarkoituksen mukaisuus syistä mikä syy tahansa myöntää ero valtuuston jäsenyydestä.
Seuraavaksi pelkään, että joku voi pyytää eroa ja syyksi pistää ilmavaivat. Silloin syntyy valtuustossa keskustelu siitä haiseeko henkilö ja jos haisee, haiseeko tarpeeksi, saadakseen eron tehtävästään, jota muuten on hoitanut moitteetta.
Edellä olevan voi joku tuntea herjauksena valtuuston ja sen jäseniä kohtaan. Sitä se ei ole. Tämä on puolustus kuntalaille, joka näyttää olevan toissijainen tämän päivän kunnallisia päätöksiä tehdessä Tohmajärvellä.
tiistai 30. lokakuuta 2007
lauantai 27. lokakuuta 2007
Sattumuksia nämäkin
Siitä ei ole pitkä aika, kun midän perheeseen ostettiin taulutelevisio. Hyvä oli entinenkin, mutta kun tekstiä ei iltasilmillä tahtonut nähdä lukea, niin sijoitus suurempaan ruutuun tuntui perustellulta.
Siltä varalta, että näkökyky heikkenisi edelleen ostimme telkkariin leveyttä puolimetriä enemmän kuin olisi ollut nyt tarpeen.
Kaikki oli alkuun kivasti, kunnes pysyvään ihmissuhteeseen iski pintaan naisen logiikka. Kiikku jossa töllöä katselin oli olohuoneessa sisustusargitehtoonisesti hänen mielestään väärässä paikassa. Oli suoraan telkkaria kohti n. 3,5 metriä kuvaruudusta. Mielestäni oikein hyvin.
Turpakäräjien jälkeen kiikkuni on nyt 0,5 metriä telkkarista ja 90 asteen kulmassa kuvaruutuun nähden. Kyllähän siitäkin näen ja tekstin erittäin hyvin. Parempi olisi kuitenkin, jos silmät saisi siirrettyä toiselle korvalliselle. Nyt väsyvät niskat, kun vänkytän vinkkelissä.
Olenkin keksinyt oivan konstin telkkarin katseluun. Katson kotimaiset ohjelmat vastakkaiselta seinältä ikkunasta. Teksi on vaikeaa, kun on peilikuvana.
Pieni vaikeushan tämä on, jos tällä perherauha tulee pysymään.
* * *
Osallistuin luottamusmies ominaisuudessa männä viikolla korpiseminaariin Kolilla. Paikalla oli valtuutettuja kaikista neljästä Keski-Karjalan kunnasta ja johtoporras päälle.
Tarkoitus oli ajaa käärme pulloon. Eli saada joku tolkku terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämiseen kuntien yhteistoimintana. Voi arvata onnistuttiinko? No, ei onnistettu.
Näyttää siltä, että koko touhusta ei tule lasta eikä sitä toista, ellei tavoitteeksi oteta lähestyä ropleema kuntalaisen näkökulmasta. Kuntalaisen etu pitää asettaa ensimmäiselle sijalle.
Tohmajärvellä on tämä lähtökohta huomioitu kunnallisaloitteissa neljä kertaa, mutta kertaakaan ne eivät ole kelvanneet kunnanjohtajalle ja keskustan valtuutetuille. Kuitenkaan en usko erehtyväni, jos sanon, että vielä tulevat kelpaamaan. Siksi epäselväksi ratkaisuyritykset jäivät Kolillakin.
Jos sellaista palvelujärjestelmää ja erityisesti hallintomallia yritetään ympätä Keski-Karjalaan, josta Kolilla puhetta pidettiin ja jolloista ei ole missään Suomessa, niin hellurei ja hellät tunteet hoidettaville ja veronmaksajille. En uskonut, että vakaassa Keski-Karjalassa itsepäisyyden takia ajetaan pää suoraan Karjalan mäntyyn.
Uskon palaavani aiheeseen vielä monta kertaa.
Siltä varalta, että näkökyky heikkenisi edelleen ostimme telkkariin leveyttä puolimetriä enemmän kuin olisi ollut nyt tarpeen.
Kaikki oli alkuun kivasti, kunnes pysyvään ihmissuhteeseen iski pintaan naisen logiikka. Kiikku jossa töllöä katselin oli olohuoneessa sisustusargitehtoonisesti hänen mielestään väärässä paikassa. Oli suoraan telkkaria kohti n. 3,5 metriä kuvaruudusta. Mielestäni oikein hyvin.
Turpakäräjien jälkeen kiikkuni on nyt 0,5 metriä telkkarista ja 90 asteen kulmassa kuvaruutuun nähden. Kyllähän siitäkin näen ja tekstin erittäin hyvin. Parempi olisi kuitenkin, jos silmät saisi siirrettyä toiselle korvalliselle. Nyt väsyvät niskat, kun vänkytän vinkkelissä.
Olenkin keksinyt oivan konstin telkkarin katseluun. Katson kotimaiset ohjelmat vastakkaiselta seinältä ikkunasta. Teksi on vaikeaa, kun on peilikuvana.
Pieni vaikeushan tämä on, jos tällä perherauha tulee pysymään.
* * *
Osallistuin luottamusmies ominaisuudessa männä viikolla korpiseminaariin Kolilla. Paikalla oli valtuutettuja kaikista neljästä Keski-Karjalan kunnasta ja johtoporras päälle.
Tarkoitus oli ajaa käärme pulloon. Eli saada joku tolkku terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämiseen kuntien yhteistoimintana. Voi arvata onnistuttiinko? No, ei onnistettu.
Näyttää siltä, että koko touhusta ei tule lasta eikä sitä toista, ellei tavoitteeksi oteta lähestyä ropleema kuntalaisen näkökulmasta. Kuntalaisen etu pitää asettaa ensimmäiselle sijalle.
Tohmajärvellä on tämä lähtökohta huomioitu kunnallisaloitteissa neljä kertaa, mutta kertaakaan ne eivät ole kelvanneet kunnanjohtajalle ja keskustan valtuutetuille. Kuitenkaan en usko erehtyväni, jos sanon, että vielä tulevat kelpaamaan. Siksi epäselväksi ratkaisuyritykset jäivät Kolillakin.
Jos sellaista palvelujärjestelmää ja erityisesti hallintomallia yritetään ympätä Keski-Karjalaan, josta Kolilla puhetta pidettiin ja jolloista ei ole missään Suomessa, niin hellurei ja hellät tunteet hoidettaville ja veronmaksajille. En uskonut, että vakaassa Keski-Karjalassa itsepäisyyden takia ajetaan pää suoraan Karjalan mäntyyn.
Uskon palaavani aiheeseen vielä monta kertaa.
perjantai 19. lokakuuta 2007
Karjalaisen nettisivut ja mielipiteet
Olen myöhäisherännäinen tietokoneen käytössä. Tuskinpa tätäkään juttua naputtelisin, ellen olsi saanut kenkää mielipiteilleni. Niitähän raapustelin lehtiin pääasiassa kynällä ja koneella. Nimellä ja nimimerkeillä.
Yhtä huono olen, tai vielä huonompi olen ollut, lehtien nettisivujen käyttäjänä. Kunnes tänä syksynä joku höynäytti näyttämään miten sinne päästään ja miten voi itsekin sinne mieliteitään laittaa.
Muutaman mielipiteen olen Karjalaisen netin mielipidesivulle kirjoittanut. Ihan omalla nimelläni. Niin kuin tällekin palstalle.
Innostukseni syynä on ollut se suhteellisen vähäinen kirjoittelu paikallislehdissä keski-karjalaisia ehkä syvällisemmin kuin koskaan koskevasta asiasta. Terveys- ja vanhuspalvelujen järjestäminen Keski-Karjalassa näyttää menevän virkamiesten ohjauksessa sellaiseen suuntaan, joka ei välttämättä ole se paras ja taloudellisin.
Vaihtoehtomalleista keskusteleminen ja vaihtoehtojen keskeinen vertailu on jostain syystä jäänyt tekemättä. Tahattomasti tai ohjailtuna.
Karjalaisen netin mielipide sivuilla on nyt alkanut mielenkiinto kääntynyt myös vaihtoehtojen perään kyselyyn.
* * *
Meneillään oleva kunnanjohtaja Olli Riikosen vetämä sote-projektin ensimmäinen osa päättyy tämän vuoden loppuun. Ilmeisesti myös rahoitus n. 350000 euroa ovat siihen mennessä loppuun käytetyt.
Jos näin on, niin eikö nyt olisi aikalisän paikka. Jos sen aikana otettaisiin keskusteluun yhtenä vaihtoehtona Keski-Karjalaan muodostettava yksi yhteinen kunta. Perusteet tälle vaihtoehdolle ovat huomattavasti paremmat kuin nyt menossa olevalle vaihtoehdottomuudelle.
Keski-Karjalan ja siinä mukana olevien Kiteen, Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven tulevaisuus ei ole terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämisen varassa. Paikkakuntien tulevaisuus riippuu seutukunnan menestyksestä, ei enää yksityisen kunnan mahdollisuudesta menestyä yksin.
Tämä pitäisi oppineiden kunnanjohtajien ja vastuuta kantavien luottamushenkilöidenkin tajuta.
Yhtä huono olen, tai vielä huonompi olen ollut, lehtien nettisivujen käyttäjänä. Kunnes tänä syksynä joku höynäytti näyttämään miten sinne päästään ja miten voi itsekin sinne mieliteitään laittaa.
Muutaman mielipiteen olen Karjalaisen netin mielipidesivulle kirjoittanut. Ihan omalla nimelläni. Niin kuin tällekin palstalle.
Innostukseni syynä on ollut se suhteellisen vähäinen kirjoittelu paikallislehdissä keski-karjalaisia ehkä syvällisemmin kuin koskaan koskevasta asiasta. Terveys- ja vanhuspalvelujen järjestäminen Keski-Karjalassa näyttää menevän virkamiesten ohjauksessa sellaiseen suuntaan, joka ei välttämättä ole se paras ja taloudellisin.
Vaihtoehtomalleista keskusteleminen ja vaihtoehtojen keskeinen vertailu on jostain syystä jäänyt tekemättä. Tahattomasti tai ohjailtuna.
Karjalaisen netin mielipide sivuilla on nyt alkanut mielenkiinto kääntynyt myös vaihtoehtojen perään kyselyyn.
* * *
Meneillään oleva kunnanjohtaja Olli Riikosen vetämä sote-projektin ensimmäinen osa päättyy tämän vuoden loppuun. Ilmeisesti myös rahoitus n. 350000 euroa ovat siihen mennessä loppuun käytetyt.
Jos näin on, niin eikö nyt olisi aikalisän paikka. Jos sen aikana otettaisiin keskusteluun yhtenä vaihtoehtona Keski-Karjalaan muodostettava yksi yhteinen kunta. Perusteet tälle vaihtoehdolle ovat huomattavasti paremmat kuin nyt menossa olevalle vaihtoehdottomuudelle.
Keski-Karjalan ja siinä mukana olevien Kiteen, Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven tulevaisuus ei ole terveys- ja vanhuspalvelujen järjestämisen varassa. Paikkakuntien tulevaisuus riippuu seutukunnan menestyksestä, ei enää yksityisen kunnan mahdollisuudesta menestyä yksin.
Tämä pitäisi oppineiden kunnanjohtajien ja vastuuta kantavien luottamushenkilöidenkin tajuta.
maanantai 15. lokakuuta 2007
Terveyspalveluista puheenollen
Tehyn tulevasta lakosta on puhuttu ja kirjoitettu lähes kaikki. Paljon spekulaatiota, pelkoa, uhkailua, uhoa ja asiallista puhetta. Niinhän se asioiden tähän tilaan ajauduttua yleensä tahtoo olla.
Henkilökohtaisesti olen tehyläisten "puolella". Heitä on totaalisesti harhautettu. Oma syynsä siihen on tietenkin tehyläisilläkin. Ei pidä uskoa kaikkea mitä poliitikot vallan halussaan menevät lupailemaan. Vanha kokemuspohjainen tieto on, ettei poliitikon lupaus ole pituuteltaan kuin hiiren hyppy papanoilta.
Olen muistaakseni kirjoittanut jo ministeri Kataisen osuudesta syntyneeseen tilanteeseen. Kun puhuu suuremmalla suulla kuin on todellisia valtuuksia ja isolle joukolle, on puheen muistajia enemmän kuin puhujan yksi muisti.
Toisekseen menemällä ulkopuolisena toisten reviirille, tässä tapauksessa työmarkkina kenttään, voi siellä tulla tyrmätyksi. Luulisi tässä olevan oppia muillekin poliitikoille, ei yksin Kataiselle.
Lopuksi; tehyläiset ovat työllään palkkansa ansaitsevia. Heillä on täysi oikeus taistella ja saada työstään kohtuullinen korvaus. Mielestäni paremmin kuin itse itselleen palkkaa säätävät politiikan huipulla olevat ja optioherrat erityisesti.
Lippu korkealle vain tehyläiset.
* * *
Terveyspalveluista on kyse Keski-Karjalassakin. Käärmettä pulloon työntävä kuntajohtajien joukko konsultti apuineen tekee omaa työtään. Siinä ei sivulle vilkuilla, eikä luottamushenkilöiden mielipidettä kysellä.
Tohmajärvellä kunnanvaltuuston niukalla enemmiställä ja parin johtohahmon ohjauksessa ollaan tekemässä järjestelmää, josta "hedelmät" kantavat kaikki Keski-Karjalassa.
Olen toistuvasti kyseenalaistanut sote-projektin mielekkyyden vastauksena puitelain vaatimuksiin. Ilman vertailua eri vaihtoehtojen kesken ei parasta vaihtoehtoa voi löytyä. Nyt vaihtoehdoista ei saa puhuakaan. Tämmöistäkö on sote-asiaan vihkiytyneiden demokratiakäsitys?
Jos sote-hanke saadaan käytännön asteelle (johon en jaksa uskoa. Uskon terveeseen maatiaisjärkeen) jää kuntiin nykyisestä toiminnasta ja taloudesta vajaat 30%. Tarvitaanko nykyistä kunnan virkamieskuntaa ja luottamushenkilöitä pitämään kahvikuppikokouksia asioista, joita ei enää ole tai ne hoidetan muualla?
Tai onhan jälellä vielä yksi yhteinen tehtävä. Kiista ja riitely kuntien keskeisestä kehityskilpailusta. Ja sitä riittää.
Puitelaki ohjaa kuntia hienotunteisesti liikkumaan tiettyyn suuntaan. Se on selvästi nähtävissä tarjolla olevissa kuntaliitosvaihtoehdossa. Se pitäisi näkyä näkysokeudesta vaivaamille kuntajohtajillekin. Heidän pitäisi nähdä edes tarjotut porkkanarahat.
Kuntalaiset ovat näihin päiviin olleet kuulolla. Nyt ainakin Koti-Karjalassa on herätty keskustelemaan mihin ollaan menossa. Myös Karjalaisen nettipalstan mielipiteissä on keskustelua ollut kohtuullisen runsaasti. Lahes kaikki kyseenalaistavat tai epäilevät sote:n onnistumista. Minäkin ja omalla nimellä.
Ootellaan mitä tuleman pitää.
Henkilökohtaisesti olen tehyläisten "puolella". Heitä on totaalisesti harhautettu. Oma syynsä siihen on tietenkin tehyläisilläkin. Ei pidä uskoa kaikkea mitä poliitikot vallan halussaan menevät lupailemaan. Vanha kokemuspohjainen tieto on, ettei poliitikon lupaus ole pituuteltaan kuin hiiren hyppy papanoilta.
Olen muistaakseni kirjoittanut jo ministeri Kataisen osuudesta syntyneeseen tilanteeseen. Kun puhuu suuremmalla suulla kuin on todellisia valtuuksia ja isolle joukolle, on puheen muistajia enemmän kuin puhujan yksi muisti.
Toisekseen menemällä ulkopuolisena toisten reviirille, tässä tapauksessa työmarkkina kenttään, voi siellä tulla tyrmätyksi. Luulisi tässä olevan oppia muillekin poliitikoille, ei yksin Kataiselle.
Lopuksi; tehyläiset ovat työllään palkkansa ansaitsevia. Heillä on täysi oikeus taistella ja saada työstään kohtuullinen korvaus. Mielestäni paremmin kuin itse itselleen palkkaa säätävät politiikan huipulla olevat ja optioherrat erityisesti.
Lippu korkealle vain tehyläiset.
* * *
Terveyspalveluista on kyse Keski-Karjalassakin. Käärmettä pulloon työntävä kuntajohtajien joukko konsultti apuineen tekee omaa työtään. Siinä ei sivulle vilkuilla, eikä luottamushenkilöiden mielipidettä kysellä.
Tohmajärvellä kunnanvaltuuston niukalla enemmiställä ja parin johtohahmon ohjauksessa ollaan tekemässä järjestelmää, josta "hedelmät" kantavat kaikki Keski-Karjalassa.
Olen toistuvasti kyseenalaistanut sote-projektin mielekkyyden vastauksena puitelain vaatimuksiin. Ilman vertailua eri vaihtoehtojen kesken ei parasta vaihtoehtoa voi löytyä. Nyt vaihtoehdoista ei saa puhuakaan. Tämmöistäkö on sote-asiaan vihkiytyneiden demokratiakäsitys?
Jos sote-hanke saadaan käytännön asteelle (johon en jaksa uskoa. Uskon terveeseen maatiaisjärkeen) jää kuntiin nykyisestä toiminnasta ja taloudesta vajaat 30%. Tarvitaanko nykyistä kunnan virkamieskuntaa ja luottamushenkilöitä pitämään kahvikuppikokouksia asioista, joita ei enää ole tai ne hoidetan muualla?
Tai onhan jälellä vielä yksi yhteinen tehtävä. Kiista ja riitely kuntien keskeisestä kehityskilpailusta. Ja sitä riittää.
Puitelaki ohjaa kuntia hienotunteisesti liikkumaan tiettyyn suuntaan. Se on selvästi nähtävissä tarjolla olevissa kuntaliitosvaihtoehdossa. Se pitäisi näkyä näkysokeudesta vaivaamille kuntajohtajillekin. Heidän pitäisi nähdä edes tarjotut porkkanarahat.
Kuntalaiset ovat näihin päiviin olleet kuulolla. Nyt ainakin Koti-Karjalassa on herätty keskustelemaan mihin ollaan menossa. Myös Karjalaisen nettipalstan mielipiteissä on keskustelua ollut kohtuullisen runsaasti. Lahes kaikki kyseenalaistavat tai epäilevät sote:n onnistumista. Minäkin ja omalla nimellä.
Ootellaan mitä tuleman pitää.
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Keuliiko mopo, vai karkaako käsistä?
Tänään sain äänestäjieni vaikutuksesta edustaa heitä kunnanvaltuustossa. Rutiini kokous Esa A Luukaisen eronpyyntöä lukuunottamatta. En voinut tukea hänen eroaan valtuuston jäsenyydestä.
Koin eron kuntalain vastaiseksi ja tein päätösehdotuksen, ettei eroa hänelle myönnetä.
Samaan lopputulokseen päätyi 12 valtuutettua, neljä äänesti tyhjää ja kolme valtuutettua oli poissa. Kuusitoista valtuutettua oli äänestyksessä sen kannalla, että omantunnon syyt riittävät valtuustosta vapauttamiseen. Olivat muuten Luukkaisen "puoluetovereita".
Palaan asiaan myöhemmin ja samalla julkaisen ko. asiasta esittämäni päätösehdotukseni.
Jos keskustan mopo keuli Luukkaisen asiaa käsitellessä niin valtuustokokouksen jälkeen pidetyssä valtuustoseminaarissa karkasi mopo joko minulta tai kunnanjohtaja Olli Riikoselta.
* * *
Kunnanjohtaja alusti samasta sote-asiasta kuin eilisenä iltana konsultti Kirsi Kiviniemi. Jaksoin kuunnella toistettua alustusta ääneti lähes tunnin. Kun muutamat välipuheen vuorot oli käytetty rohkaisin mieleni ja pyysin puheenvuoron minäkin. Taisin tehdä virheen.
Kysymystäni innoitti tämän päivän Hesarista lukemani Helsingissä pidetyn sosiaali- ja terveydenhuollon seminaarista tehty lehtijuttu.
Jutun otsikko kuului: "Kuntayhtymät nakertavat kuntien itsenäisyyttä". Alaotsikko: Liitto suosittaa mieluimmin kuntaliitoksia." Otsikot ja koko juttu oli tehty kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanteen esiintuomista näkemyksistä.
Luin kysymykseni aluksi lehtijutun otsikot ja kysyin kunnanjohtaja Olli Riikoselta oliko Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämishankeen alussa jätetty orientoitumisvaihe tekemättä kun yhdistymisnykymalliin ei olla motivoituneita. Päätellen siitä, että kuntaliitosta näytetään kannatettavan kuntaliitossa ja täällä tehtävän toistuvia kuntaliitosselvitys aloitteita.
Viimeistään tässä vaiheessa huomasin olevani heikoilla virkamiehen edessä. Olen vain valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen ilman poliittisen puolueen jäsenkirjaa.
Olli Riikonen ilmoitti toimivansa virkamiehenä ja noudattavansa saamiaan valtuutuksia. Vastaus osuus loppui siihen, enkä vahingosta viisastuneena yrittänytkään tehdä jatkokysymystä, niin kuin eduskunnassa olen nähnyt tehtävän.
Oppia se on ikä kaikki. Niin kuin mikä on virkamiehen saama valtuutus ja mikä on luottamushenkilön oikeus saada kunnanjohtajalta vastauksia kysymyksiinsä. Tässä tapauksessa myönnän, että kysymykseni oli tosi tyhmä.
Varastoon jäi kysymys puretaanko Keski-Karjalan terveyspalvelujen kuntayhtymä. Mikäli sain selvää kunnanjohtajan puheesta, kuntayhtymä puretaan. Oli hyvä etten ehtinyt kysyä ja munata itseäni toiseen kertaan samassa tilaisuudessa.
Koin eron kuntalain vastaiseksi ja tein päätösehdotuksen, ettei eroa hänelle myönnetä.
Samaan lopputulokseen päätyi 12 valtuutettua, neljä äänesti tyhjää ja kolme valtuutettua oli poissa. Kuusitoista valtuutettua oli äänestyksessä sen kannalla, että omantunnon syyt riittävät valtuustosta vapauttamiseen. Olivat muuten Luukkaisen "puoluetovereita".
Palaan asiaan myöhemmin ja samalla julkaisen ko. asiasta esittämäni päätösehdotukseni.
Jos keskustan mopo keuli Luukkaisen asiaa käsitellessä niin valtuustokokouksen jälkeen pidetyssä valtuustoseminaarissa karkasi mopo joko minulta tai kunnanjohtaja Olli Riikoselta.
* * *
Kunnanjohtaja alusti samasta sote-asiasta kuin eilisenä iltana konsultti Kirsi Kiviniemi. Jaksoin kuunnella toistettua alustusta ääneti lähes tunnin. Kun muutamat välipuheen vuorot oli käytetty rohkaisin mieleni ja pyysin puheenvuoron minäkin. Taisin tehdä virheen.
Kysymystäni innoitti tämän päivän Hesarista lukemani Helsingissä pidetyn sosiaali- ja terveydenhuollon seminaarista tehty lehtijuttu.
Jutun otsikko kuului: "Kuntayhtymät nakertavat kuntien itsenäisyyttä". Alaotsikko: Liitto suosittaa mieluimmin kuntaliitoksia." Otsikot ja koko juttu oli tehty kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanteen esiintuomista näkemyksistä.
Luin kysymykseni aluksi lehtijutun otsikot ja kysyin kunnanjohtaja Olli Riikoselta oliko Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämishankeen alussa jätetty orientoitumisvaihe tekemättä kun yhdistymisnykymalliin ei olla motivoituneita. Päätellen siitä, että kuntaliitosta näytetään kannatettavan kuntaliitossa ja täällä tehtävän toistuvia kuntaliitosselvitys aloitteita.
Viimeistään tässä vaiheessa huomasin olevani heikoilla virkamiehen edessä. Olen vain valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen ilman poliittisen puolueen jäsenkirjaa.
Olli Riikonen ilmoitti toimivansa virkamiehenä ja noudattavansa saamiaan valtuutuksia. Vastaus osuus loppui siihen, enkä vahingosta viisastuneena yrittänytkään tehdä jatkokysymystä, niin kuin eduskunnassa olen nähnyt tehtävän.
Oppia se on ikä kaikki. Niin kuin mikä on virkamiehen saama valtuutus ja mikä on luottamushenkilön oikeus saada kunnanjohtajalta vastauksia kysymyksiinsä. Tässä tapauksessa myönnän, että kysymykseni oli tosi tyhmä.
Varastoon jäi kysymys puretaanko Keski-Karjalan terveyspalvelujen kuntayhtymä. Mikäli sain selvää kunnanjohtajan puheesta, kuntayhtymä puretaan. Oli hyvä etten ehtinyt kysyä ja munata itseäni toiseen kertaan samassa tilaisuudessa.
tiistai 9. lokakuuta 2007
Mää sie, mie pien hevosta.
Olin tänään Keski-Karjalan sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeen infotilaisuudessa. Kaksituntia kesti, mutta vähempikin olisi riittänyt.
Prosessi sanaa toistettiin varmasti satoja kertoja. Prosessi = tapausten kulku. Toisin sanoen meille laatikoiden, nuolien ja käppyröiden välityksellä yritettiin vakuuttaa miten hyvin palvelut pelaa kunhan projektirahat 350000 euroa on saatu kulumaan loppuun.
Konsultti Kirsi Kiviniemi esitti sujuvasti sanottavansa, mutta ellekirjoittajalle jäi epäselväksi pitikö hän minua pilkkanaan. Vai olenko todella niin tyhmä, ettei helmiä kannata heittää sioille.
Olin tullut paikalle saamaan uskon vahvistusta tulevien sote-palvelujen toteuttamisesta, mutta ilmeisesti tyhmyyttäni en tiedonjanoani saanut tyydytettyä. Tuli entistä selvempi pelko siitä, että metsään mennään. Ja pahemman kerran.
Yritin kysyäkin tyhmyyttäni, että mikä se tästä uudesta systeemistä tekee paremman siitä systeemistä, jolla kuntapalvelut on luottamushenkilöiden kanssa viimeiset 135 vuotta tuotettu.
Ei siihen vastannut Kirsi Kiviniemi eikä kunnanjohtaja Olli Riikonen, joka mainitaan tämän uuden palvelurakenteen isäksi.
Sen verran kiireessä sain selvää, alustajan ajankäyttö oli rajattu kahteen tuntiin, että Keski-Karjalaan on suunniteltu sosiaali- ja terveyspalvelut tuotettavaksi niin sanotulla tilaaja/tuottaja mallilla.
Kunnanvaltuustot valitsevat yhteiseen lautakuntaan edustajansa. Lautakunta toimii palvelujen tilaajana. Tuottajana toimii liikelaitos, joka hoitaa kaikki sote-palvelut. Liikelaitoksella on oma johtajansa ja johtokuntansa. Ilmeisesti kaikkine lisämausteineen. Hep! Mää sie, nyt mie pien hevosta.
Jos tuosta tolkkua saa ja vielä palveluja niin hyvä. Ja jos ne ovat halvempia ja parempia niin siitä toinen hyvä.
Mitä itsenäisiin kuntiin jää, jos rahoista ja nykyisestä toiminnasta lohkaistaan liikelaitokselle arviolta 70%.
Luottamushenkilöt voivat vielä vähän aikaa vaikuttaa mitä terveys- ja vanhuspalvelussa tapahtuu. Kun prosessi pyörii paperilla on kaikki vielä mahdollista. Kun se pyörii käytännössä, ollaan pahemman kerran lirissä.
Prosessi sanaa toistettiin varmasti satoja kertoja. Prosessi = tapausten kulku. Toisin sanoen meille laatikoiden, nuolien ja käppyröiden välityksellä yritettiin vakuuttaa miten hyvin palvelut pelaa kunhan projektirahat 350000 euroa on saatu kulumaan loppuun.
Konsultti Kirsi Kiviniemi esitti sujuvasti sanottavansa, mutta ellekirjoittajalle jäi epäselväksi pitikö hän minua pilkkanaan. Vai olenko todella niin tyhmä, ettei helmiä kannata heittää sioille.
Olin tullut paikalle saamaan uskon vahvistusta tulevien sote-palvelujen toteuttamisesta, mutta ilmeisesti tyhmyyttäni en tiedonjanoani saanut tyydytettyä. Tuli entistä selvempi pelko siitä, että metsään mennään. Ja pahemman kerran.
Yritin kysyäkin tyhmyyttäni, että mikä se tästä uudesta systeemistä tekee paremman siitä systeemistä, jolla kuntapalvelut on luottamushenkilöiden kanssa viimeiset 135 vuotta tuotettu.
Ei siihen vastannut Kirsi Kiviniemi eikä kunnanjohtaja Olli Riikonen, joka mainitaan tämän uuden palvelurakenteen isäksi.
Sen verran kiireessä sain selvää, alustajan ajankäyttö oli rajattu kahteen tuntiin, että Keski-Karjalaan on suunniteltu sosiaali- ja terveyspalvelut tuotettavaksi niin sanotulla tilaaja/tuottaja mallilla.
Kunnanvaltuustot valitsevat yhteiseen lautakuntaan edustajansa. Lautakunta toimii palvelujen tilaajana. Tuottajana toimii liikelaitos, joka hoitaa kaikki sote-palvelut. Liikelaitoksella on oma johtajansa ja johtokuntansa. Ilmeisesti kaikkine lisämausteineen. Hep! Mää sie, nyt mie pien hevosta.
Jos tuosta tolkkua saa ja vielä palveluja niin hyvä. Ja jos ne ovat halvempia ja parempia niin siitä toinen hyvä.
Mitä itsenäisiin kuntiin jää, jos rahoista ja nykyisestä toiminnasta lohkaistaan liikelaitokselle arviolta 70%.
Luottamushenkilöt voivat vielä vähän aikaa vaikuttaa mitä terveys- ja vanhuspalvelussa tapahtuu. Kun prosessi pyörii paperilla on kaikki vielä mahdollista. Kun se pyörii käytännössä, ollaan pahemman kerran lirissä.
maanantai 8. lokakuuta 2007
Kirkollisia aloitteita
Valtuutetun aloite 1/2
25.9.2007.
TOHMAJÄRVEN EV. LUT. SEURAKUNTA
KIRKKOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJA
VUOKKO VÄISTÖ
Me allekirjoittaneet kirkkovaltuuston jäsenet esitämme kunnioittavasti, että Tohmajärven seurakunta ryhtyy välittömästi kaikkiin niihin tarvittaviin toimiin, joilla mahdollisimman pian Keski-Karjalaan saataisiin muodostettua yksi yhteinen seurakunta.
Perustelut:
Strategiaseminaarissa 22.9.2007., kirkkoherra Raimo Kemppaisen pitämä alustus ”Pohjois-Karjalan rovastikuntien yhteistyöprojektin satoa, erityisesti Kiteen rovastikunnan seurakuntien näkökulmasta.”
Seurakuntien yhteisestä hallinnosta johtuvat taloudelliset säästöt ja paremmat toiminnalliset mahdollisuudet, jotka johtuvat henkilöstön tehokkaammasta yhteiskäytöstä.
Yhteinen seurakunta poistaa päällekkäiset hallinnolliset toimet papeilta ja vapauttavat heidät varsinaiseen seurakuntalaiseen kohdistuvaan hengelliseen työhön.
( Nyt 7,5 papin virkaa. Yhteisessä seurakunnassa esim. yksi hoitaa hallinnolliset työt ja muut hoitavat varsinaisia papin tehtäviä)
Nykyiset kohtuuttoman korkeaksi nousseet henkilöstökulut. Yhteinen seurakunta mahdollistaa henkilöstön ja laitteiston tehokkaamman käytön ja antaa mahdollisuuden tulevaisuudessa palkata seurakuntaan erialojen erikoisasiantuntijoita.
Rääkkylän ja Kiteen nähtävissä oleva kuntaliitos. Nyt olisi hyvä samaan aikaan saada mielestämme Keski-Karjalaan todellista yhteistyötä ja seurakuntalaisia parhaiten palveleva seurakuntakokonaisuus.
Kirkkohallituksen myönteinen kanta seurakuntaliitoksiin ja niihin liittyvät tukirahat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
