Eno putosi veneestä, milloin minä.

 

Salasanat pitävät vallassaan

Miten vanhat ihmiset pärjäävät nykyisessä digielämässä? Itsellänikin on jo vaikeuksia. Salasanat ovat nimensä veroisia. Niitä ei muista. Ennen tarvitsin salasanoja vain perhepiirissä. Salasanaa ja tunnusta kysytään joka paikassa. Sopimuksia tehdessä, mutta ei enää purettaessa. Henkilökohtaisesti olen tehnyt pankin kanssa sopimuksen kahdeksan kertaa. Niistä kaksi viimeisintä olivat digisopimuksia. Kertaakaan en ole pyytänyt pankilta velkaa. Lienen huono asiakas, vaikka ostin omistaja asiakkuudenkin. Pankkisuhteen purkamiseen pankki ei kysy salasanaa. Ilmoittaa pahimmillaan pankin muuttavan pois kylältä. Oli minulla pankin säilytyslokerokin. Siellä säilytin arvoasioita. Salasanoja. Nyt veivät lokeronkin. Yksipuolisella ilmoituksella. Kotikylälläni oli ennen neljä pankkia. Käytyäni viimeisessä ostin pankkisalista Mustanparran tippoja.

Suomalainen sairaan- ja terveydenhoito on hyvää ja tehokasta. Tuntemus on henkilökohtainen. Jos ette usko kysykää ikääni. Uskon hoidon perustuvan lääketieteen kehittymiseen ja vanhoihin koettuihin  hoitotapoihin. Siis toistaiseksi. Apotti uhkaa toimivaa järjestelmää. Apotti on Suomeen ostettu potilastietojärjestelmä. Kallis mutta toimimaton. Haittaa työtä, mutta vaarantaa hoidon, sanovat lääkärit. Apotti, jota kutsutaan sairaaloissa robotiksi, on maksanut jo 626 milj. euroa. Tuolla rahalla saa melkoisen määrän salasanoja, mutta kirjoituskonetta ja kuulakärkikynää se ei pysty toistaiseksi korvaamaan terveydenhoidossa.

Vankeinhoitolaitoksen luulisi tarvitsevan vahvoja kaltereita ja lukkoja. Mutta digihyvä pyrkii sinnekin. Vankeinhoitoon kehitetään Roti- asiakastietojärjestelmää. On kehitetty vuosia ja maksanut jo nyt 40 milj. euroa. Kehitys on kesken, koska kehitystä ei ole saatu vielä päätökseen. Vartijat sanovat Rotin vaarantavan turvallisuuden. Toimin vankiloissa parikymmentä vuotta vanhalla kehityksellä. Nykyään muutetaan henkilönimityksiä ja vankilain osoitteita. Ja jos se ei näytä riittävän kehitetään digiroti. Sehän perustuu salasanoihin.

Alfa TV hakeutui konkurssiin. Näyttää siltä kuin Timo Soinilta ja Harkimolta porras julkisuuteen katkesi alta. Sitä ei kannata surra, mutta Alfan työntekijöiden puolesta pitää olla huolissaan. Lopputilin saanee tiedän miltä heistä tuntuu. Julkisuus näyttää olevan tie politiikan portaille. Kokoomus on haistanut tämän ja pestannut puolustusvoimain entisen komentajan Jarmo Lindbergin eduskuntavaaliehdokkaaksi. Mikä on hänen kokemuksensa ja tietämyksensä puoluepolitiikasta? Tiedossahan on, ettei puolustusvoimissa ole saanut harjoittaa politiikkaa tai kuulua julkisesti poliittisen puolueen jäsenyyteen. Armeijassa ei tehdä poliittisia päätöksiä eikä äänestetä hyökkäykseen lähtöajoista. Armeijan ohjaus perustuu käskytykseen. Julkisen vallan käyttäjiä, varsinkin poliisit ovat näkyviä persuissa. Mitä tekevät puolustusvoimain eläkeläiset kokoomuksessa?

Odottelen edelleen kutsua itsenäisyyspäivän juhliin presidentin linnaan. Taitaa olla turhaa. Vähensivät juuri kutsuttujen määrääkin. Hyvää itsenäisyyden päivää ja Joulun odotusta.

Seurakuntavaalien äänestysprosentti lienee n. 15%

 

Sopuvaalit sopisi seurakuntiin

Vaalit tulloo, ootko valamis? Nimittäin kirkollisvaaleihin. Mukana seurakunnan luottamushenkilönä aikoinaan olleena en tiedä mihin uskonnon harjoittajat vaaleja ja sen tuomaa demokratiaa tarvitsevat. Huonointa olisi jos vaaleilla hämätään vallankäyttöä, joka nähdäkseni on piispoilla ja papeilla.

Suomessa on kirkolla 3,7 milj. jäsentä joista Tohmajärven seurakunnassa 3087. "Yhtenäinen seurakunta valitsijayhdistys" nimellä olevalla listalla on 20 kirkkovaltuustoon pyrkivää, joista 18 valitaan. Aikaisemmin pystyi ehdokaslistoista päättelemään oliko ehdokas aikaisemmilta mielipiteiltään oikealla, vasemmalla vai keskellä. Kysyin tunnetulta keskustalaiselta ehdokkaalta edustiko hän kirkossa valtaa käyttävää arvokonservatiivistä- vai liberaaliryhmää. Hän kehotti minun itseni miettimään sitä ja jatkokysymykseni poisti kokonaan. Samaa asiaa kysyin nykyiseltä kunnanvaltuustossa oikeistossa valtaa käyttävältä kirkkovaltuuston puheenjohtajalta. Hän vastasi, että nyt eletään parempaa yhteistyön aikaa kuin ennen. Eli jätti vastaamatta, mutta sai viitattua, että ennen oli huonommin. Sain kysyttyä häneltä mitä mieltä hän niistä teoista ja tapahtumista, joita aikoinaan talkoilla tehtiin. Hän vastasi lyhyesti, ettei tarkoita niitä.

En väheksy vaalien merkitystä seurakunnissakaan. Tosiasia kuitenkin on, että hengellisillä opeilla johdetaan maallista vallankäyttöä. Kirkkovaltuustot muodostuvat kunnallisista päätäntäelimissä epäonnistuneista tai ikänsä puolesta sivuun jäävistä ihmisistä. Seurakunnissa valta keskittyy papeille. Pappi johtaa seurakunnan toimintaa kirkkoneuvoston puheenjohtajana olipa se hengellistä tai maallista. Kirkon verotusoikeus ja sillä saatujen eurojen järkevään käyttöön ei monessakaan seurakunnassa papin opit ja taito riitä. Valtuuston tai neuvoston voimat ja kyvyt eivät riitä papin vallankäytön ohjaamiseen. Ei Tohmajärvelläkään. Kysyä pitää onko nyt Tohmajärven seurakuntavaalijärjestelmä demokratian kukkanen vai varjo siitä?

Kemiönsaaren seurakunta on kooltaan puolta suurempi kuin Tohmajärven seurakunta ja muodostuu kolmesta yhteen liittyneestä seurakunnasta. Tästä johtuen hallinnointi vaatii yhteistyötä lukuisine hautausmaineen ja kuusine kirkkoineen. Seurakunta toimii mielestäni erittäin tehokkaasti pitäen tavallisen seurakuntalaisen mukana toiminnassaan tiedotuksin, joista paras on kaksi kertaa vuodessa postissa tullut kirjalnen selvitys tulevasta toiminnasta. Siinä ilmoitetaan myös kaikkien pappien ja seurakunnan työntekijöiden nimet, tehtävät ja puhelinnumerot. Kemiönsaaren seurakunta toimii mielestäni poikkeuksellisen avoimesti ja tehokkaasti ja ilman seurakuntavaaleja.

Kemiönsaaren seurakunnassa ei järjestetä seurakuntavaaleja koska tuli sopuvaalit. Sopuvaalit ovat hyvät vaihtoehto seurakuntiin, joissa seurakunnan etu katsotaan ykkösasiaksi. Ehdokasasettelussa pitää huomioita tulevien valtuutettujen ammattiosaaminen seurakunnan tarpeiden mukaan. Tarvitaan kiinteistö-, maatila-, metsä-, rakennushuolto- ja henkilöstöhallinto-osaamista. Seurakunnissa jäsenistöstä löytyy parhaat osaajat. Se vapauttaa papeille aikaa hoitaa hengellistä perustehtävää.

vai puoluetta.

 

Haukku voi tehdä hyvää

"Aika entinen ei koskaan enää palaa", laulettiin ennen vanhaan. Voitaisiin laulaa nytkin. Harvassa paikassa kokoonnutaan enää työväentaloille tai tupailtoihin. "Agitaattorit" eivät käy käännyttämässä vaalikarjaa vaaleihin. Helpompaa on käydä vaalit digitaalisesti ja valokuvalla. Toritapahtumat, joita maalikylillä pidetään ovat näkyvien politiikkojen tahdittamia kahvi- ja makkaranjakopaikkoja. Syrjäkyliltä ei enää nousta vaaleissa kansanedustajiksi ilman vahvaa osaamista ja sen esillä pitoa. Paitsi tietenkin persuissa.

Näyttää siltä, että olemme menossa valtakunnallisissa vaaleissa henkilövaalien suuntaan. Vaalipiireillä yritetään ohjailla edustajien määrää ja jakautumaa eri puolille maata. Puolueiden puheenjohtajat ja heidän kyvykkyydellään ja osaamisellaan on vahvin vaikutus koko puolueen menestykseen vaaleissa. Malliin, annanpa ääneni tuolle köriläälle, kyllä puolueen johtaja hänet ohjeistaa ja pitää kurissa, jos läpi pääsee.

Olen seurannut tiiviisti koko vaalikauden puoluejohtajien ympärillä käytyä keskustelua. Ylivoimaiseksi keskipisteeksi Suomen ja koko maailman tasolla positiivisessa mielessä on noussut Sanna Marin. Syyt hänen suosioonsa ovat samat, jotka hänen mustamaalaajat yrittävät kääntää hänen huonoudekseen.

Sanna Marin on selkeä sananen puheissaan ja julkisissa kannanotoissaan. Hän paneutuu asioihin, eikä yleensä tarvitse esitellessään kantojaan tai haastatteluissa papereita. Hän on asioita hoitaessa rationaalinen, eikä pyri liittämään ratkaisuihin kuin päätettävän asian. Jo näillä ominaisuuksilla Sanna Marin erottuu edukseen tämän hetken muista puoluejohtajista, puhumattakaan oppositiojohtajista. Kun edellä oleviin ominaisuuksiin liitetään Sannan miellyttävä ulkomuoto, kauniit kasvonpiirteet ja muu habitus, ei liene ihme, että hänen vastustajilla on vaikeuksia päästä häneen kiinni tavanomaisin keinoin.

Vastenmielisimmät keinot näkyvät eduskunnan kyselytunneilla. Kysymykset eivät aina koske  asioiden hoitoa tai hallituksen kantoja, vaan menevät usein suoraan Marinin henkilöön. Onko hän käyttänyt ruokailuissaan lounasseteliä, matkoihinsa julkista kulkuneuvoa, ohjaako hänen pukeutumistaan valtion lukuun joku muotineuvosto? Epäillään Marinin ystäviä ja tuttavia epäkelvoiksi pääministerin seuraan. Onko valtio maksamassa seuran aiheuttamat kulut tarjottavasta ruuasta ja juomasta. Onko seurustelu pääministerille tavallisten ihmisten kanssa sopivaa? Vihjaillaan viinistä, jauhosta ja tanssista. Hurjimmat vihjailut epäilevät Sanna Marinin kykyjä pääministeriksi. Suurimmat tekijät Sanna Marinin esillä pitämiseen kelvottomana pääministerinä löytyvät iltapäivälehdistä ja muutamasta politiikan erikoistoimittajasta ja tietenkin Seiskalehdestä. Pitkäaikaisena politiikan seuraajana ja Sanna Marinin kannattajana toivon, että kyseiset lehdet ja erityisesti toimittaja Timo Haapala jaksaisivat linjallaan moittia demareita ja pääministeri Sanna Marinia. Kuin myös MTV:n politiikan toimittaja Alec Neihum:n ylimielinen toteamus Pöllöraadissa, ettei Sanna Marinilla ole asiaosaamista. Nämä "panettelut" tietäisivät vaalivoittoa demareille ja siinä sivussa Sanna Marinille. Ihmiset äänestävät oman tuntemuksensa perusteella.

Krinaalipolitiikka on hakusessa

 Tänään (20.10.2022.) oli kriminaalipoliittinen ilta TV1:ssä. Ensin löi päänsä seinään persujen Leena Meri vilkutellessaan muutama päivä sitten heidän laatimaansa kriminaalipoliittista ohjelmaa eduskunnan kyselytunnilla. Siinä vaaditaan tuomioiden korottamista ja ulkomaalaisten karkottamista. Molempien kohdalla vaatimusten kohde tähtäsi pääasiassa ulkomaalaisiin. Vankiluvussa ulkomaalaisten osuus pyörinee siinä 20%:ssa.  tulleen

Persujen vaatimukset perustuivat siihen, että kovemmat rangaistukset  naalipolitiikka ei näytä olevan heidän vahvuusalueellaan, vaikka edustaja Tynkkynen tuki rangaistusten koventamista. Hänet kai jo kokemuspohjaisesti puolue lukenee alan asiantuntijaksi. Persut ovat jo laukalla kohti eduskuntavaaleja ja puuttuminen kriminaalipolitiikkaan ilman syvempää tietämystä rangaistuksista ja niiden vaikutuksesta on surkea osoitus populismista. Mielipiteeni perustuu parinkymmenen vuoden kokemukseen vankilaelämässä.

Toinen osio vankilaelämästä tuli TV1 puoli seitsemän ohjelmassa, jossa haastateltiin entistä vankilan johtajaa, nykyistä Rikosseuraamuskaskuksen johtajaa Kaisa Tammista, joka on koulutukseltaan psykologi ja google mainitsee hänet kirjailijana. Vankila-alalle hän sanoi tulleensa 22 vuotiaan. Tulkitsin hänen tulleen vankilaan toteuttamaan saamiaan oppeja. Se on näyttänyt olevan nykyään melko suora tie vankilain ylemmille portaille.Ei ilmeisesti huono, mutta tuskin paras. Vankilaelämää oppii elämään ja ymmärtämään sitä oikeissa olosuhteissa. Kokemuspohjaisesti yhdessä vankien ja henkilökunnan kesken. Kysyn missä on nykyinen rikosseuraamuslaitoksen (oliko nimi oikein?) johtaja Arto Kujala. Muistelen aikoja kun ylijohtaja K.J. Lång tuli puhumaan vankeinhoitolaitoksen asioista.

Onko Väyrynen tulemassa, olemassa vai lähtemässä?

 

Vaalit tuloo, ootko valamis.

Vaaleihin on puoli vuotta. Enkä vielä tiedä kelle viivani vetäisin. Maailma on sekaisin. Ei vähiten Suomi. Ennen oli paremmin Kekkosen aikana. Oli läänit ja niissä maaherrat. Löytyi loppusijoituspaikka oli hyvä tai tarpeeksi kelvoton kansanedustaja. Valitusoikeutta ei ollut, kun Kekkonen määräsi. Puhuttiin, ettei maaherralla ollut työnkuvaa. Sai hääriä taipumuksien mukaan. Esa Timonenkin vielä eläkevuosinaan valvoi liikennejärjestelyjä.

Loppusijoituspaikat puuttuvat Timo Soinilta ja Paavo Väyryseltä. Intoa tuntuu olevan aina kansanedustajaksi asti. Vain puolueet puuttuvat ja äänet. Soinin alta on hävinnyt puolue ja Väyryseltä useampi. Puolueissa pelätään molempien tuloa listoille. Soini hohottaa koko Suomi tervehdyksin TV1:den jälkiviisaissa ja kuulee ääniä Alfan kanavalla. Ihme, ettei näe näkyjä. Paavolla ei konstit lopu. Ja aina mukeja riittää maalattavaksi.

Viime viikot on pesty jälkipyykkiä. Paavo Lipponen murahtelee Nord Stream putkensa kanssa. En saa selvää harmittaako häntä putken rakentaminen vai sen räjäyttäminen. Esko Ahon seikkailut Sberbankin hallituksessa on tehopesussa kahden kirjan verran. Venäjää kumpainenkaan pyykkäri ei näytä enää kannattavan. Paavo tuskin pyrkii enää julkisiin virkoihin tai luottamustehtäviin. Mutta Eskoseni saattaa sellaista haaveilla.

Oman huomionsa vaalien alla saavat korkoa kasvamassa olevat pojat ja tytöt. Anteeksi tämä rahvaan omainen ilmaisuni. Johtuu vain siitä, että minulla vanhan tavan mukaan on ikää siihen riittävästi. Jyrki Katainen Sitran Yliasiamiehenä kasvattaa tietämystään yhteiskunnasta ja soittopelistä Sitra. Jos sellainen on olemassa. Olli Rehn kehittää itseään Suomen Pankissa. Aiheena ainakin numero- ja kirjainsarjat ja niiden soljuva esiintuonti. Jutta Urpiaisella on etunaan sukupuoli, jonka hyvät puolet näkyvät hallituksessa. Hän kasvaa korkoa EU:n tehtävissä. Sitä vastoin minulla ei ole tietoa mitä Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen tekevät EU:ssa? Kasvavatko korkoa vai ovatko piilossa? Lauraa kiinnosti aikaisemmin maailman kaikkeus ja Teuvo on tunnettu naistenmies ja kuuluisa uusista legoistaan ja Hondurasin matkoista.

Appiukkoni, Yrjö Rantanen sanoi tultuaan jostain kokouksesta 50-luvun alussa: "Tästä ei hyvää seuraa kun ryhdytään maksamaan tukia". Hesarissa (14.10.) oli otsikko, jossa kerrottiin maatalouden saaneen viime vuonna EU:lta lähes miljardin euron tuet. Maaseudun Tulevaisuuden (12.10) 16 sivuisessa numerossa oli 10 erijuttua, joiden otsikossa oli sana tuki. Sähkötuki (2 juttua), Tukimaksu (2 juttua), Kiinteistöverotuki (2 juttua), Kriisituki,  Polttoöljytuki, Energiatuki ja Investointituki. Alkuaan tuki merkiksi hyvää ja tarpeellista taloudellista tukea huono-osaiselle. Poliitikkojen kielenkäytössä tuki sana on muuttunut toisille armopalan pyytämiseksi ja toisille kirosanaksi. Suomessa eletään hyvinvoinnissa. Tuettuna tai ilman tukea. Yhteisessä veneessä. Sikäli mikäli ei itse asemaamme ryssitä. Esitän tuki sanan tilalle käytettäväksi sanaa tulontasaus. Sitähän tuki tosiasiassa on nykyään.

Äidin voima kaataa Putinin

Äidin rakkaus voittaa väkivallan

Yhteiskunnan ydin on perhe. Siihen keskittyy huomio. Harva kiinnittää huomiota perheen ulkopuolelle, saati yhteiskuntaan olipa  kyseessä suhtautuminen politiikkaan, valtioon tai maanosiin, jos kodin asiat ovat pääpiirteissään hyvin. Sillä näyttää olevan vähän merkitystä hallittiinpa maata diktaattorisesti tai demokraattisesti, hyvin tai huonosti. Molemmat ovat vahvasti sidoksissa ydin perheeseen ja siellä vallitsevaan mielialaan. Näin on aina ollut myös Venäjällä ja tulee ilmeisemmin olemaan myös tulevaisuudessa.

Venäjällä käyttää valtaa Putin. Hänen vallankäyttönsä perustuu ydinperheen taloudellisesti tyytyväisenä pitämiseen mutta myös salaamiseen tapahtumista mihin Venäjä valtiona syyllistyy. Keinot joita Putin käyttää valtansa ylläpitämiseen ovat kaikkien tiedossa. Venäläisiin perheisiin nämä tiedot eivät ole tulleet kun Putinin suodattamina tai puhtaina valheina. Lukuun ottamatta viimeaikaisia tapahtumia. Perherauhaa rikkoo liikekannallepano.

Perheissä tajutaan, että kysymyksessä on sota, eikä tekninen operaatio. Sodassa tapetaan ihmisiä saadakseen poltettua maata, mutta kuollaan myös tyhjän päiväsen tavoitteen saamiseksi. Rintamalle lähtöön on liittyy kaksi mahdollisuutta. Miesten on lähdettävä rintamalle tai vankilaan. Mielenosoitukseen turvautuneilla on myös kaksi mahdollisuutta. Tulla poliisin pamputtamaksi tai saada pitkä vankilatuomio. Ehkä molemmat. Putinin  vallankäyttö perustuu väkivaltaan niin Venäjällä kuin ulkomailla. Tähän hän on rakentanut järjestelmän, joka takaa hänelle pelon ilmapiirissä rajattoman vallankäytön kenestäkään piittaamatta. Vielä hetken aikaa.

Putin on unohtanut ydinperheen ja sitä pystyssä pitävät naiset. Sieltä on aina noussut se voima, joka ylläpitää perheitä ja yhteisöjä. Naiset ruokkivat perheet puutteessa elettäessäkin. Olipa kyseessä vodkaan viehtynyt mies, sairas vanhus tai omat lapset. Tähän naista kannustaa sisään rakennettu rakkaus perheen jäseniä kohtaan. Tämän voiman Putin on unohtanut määrätessään perheen miehiä sotaan, jonka tavoitetta ei tunnusteta ja jossa tullaan tappamaan tai tullaan tapetuksi. Oman perheen jäsenen uhanalaiseksi laittamista eivät äidit ja mummit hyväksy. Ja heillä on voima ja keinot uhmata Putiniakin.

Kun naiset lähtevät mielenosoituksiin loppuu Putinin pelotusstrategia. Hän voi väkivalloin alkuun hajottaa tai pidättää naisia. Mutta riittääkö mustapukuisilla pamputtajilla kantti hakata aseettomia äitejä tai raahata mummoja putkaan tai vankilaan, jotka ovat ennestään tupaten täynnä? On vaikea nähdä naiset vallan uhkana, joilla virkavaatteena on esiliina ja aseena sen taskussa olevan kyynelistä kastunut nenäliina.

Vallankäyttöön on aina liittynyt miehistä sapelin kalistelua. Useimmiten kalistelua on seurannut sota, jossa kaikki osapuolet häviävät. Talvi- ja jatkosota-ajan eläneenä, voin niistä jotain muistaa ja sanoakin. En sitä hävittiinkö sota vai saavutettiinko torjunta voitto. Miksi sotaa käytiin Neuvostoliiton puolelta, tuntuu motiiviksi kääntyvän valloituksen halu. Ei tarve. Suomalaiset sotivat puolustaakseen perheitään, joita ylläpitivät kotirintamalla naiset. Näillä perusteilla perhearvoilla tullaan kukistamaan Putin ja pelastamaan Venäjä.